Lasse

Eko l'Augeval. 
Tuttujen kesken Lasse, Possu, Possukka, Lassepossu, Mussupossu - rakkaalla lapsella on monta nimeä! Lasse Sukupostissa.


Lasse on vuonna 1997 Ranskassa syntynyt hieno täysiveriruuna. Se on laukannut kilpaa Ranskassa, Tanskassa ja Ruotsissa ihan hyvällä menestyksellä ja siltä odotettiin paljon. Kuitenkin lähtökarsinassa tapahtuneen onnettomuuden vuoksi (Lasse tuli sieltä kuperkeikalla ulos) herkkä hevonen ei suostunut enää menemään lähtökarsinaan. Näin Lasse päätyi Suomeen ratsuksi.

Ennen minua Lassella on ollut Suomessa kaksi omistajaa, molemmat kilparatsastajia. Ennen minulle tuloa Lasse on toiminut niin kenttä- kuin estehevosena. Minulle se tuli alkuun opetusmestariksi ja pikkukisoihin, mutta varsin pian huomasimme, että meistä ei ole kisakentille. Sen jälkeen aloimme harrastaa omaksi iloksi.


Alkuun Lasse oli todella haastava ratsastaa - ehkä vähän liiankin. Mutta sitkeästi jatkoin yrittämistä vaikka toisinaan päädyinkin maistelemaan kentän hiekkaa. Pikkuhiljaa meistä alkoi kehittymään tiimi. Aloimme ymmärtämään toisiamme. Vaikeasta laukkahevosesta kehittyi hitaasti mamman oma pikku mussukka.


Lasse on ratsastuksessa todella taitava. En osaa tarkemmin määrittää sen tasoa, mutta pari vuotta sitten valmentaja sanoi että olisimme pienellä treenillä valmiita kisaamaan helppoa A:ta. Lasse osaa myös vaativan liikkeitä, mm. sarjavaihdot. Esteitä olen sillä hypännyt korkeimmillaan 125cm yksittäisenä, eli ponnuakin on. Lasse on täydellinen opetusmestari; ei anna mitään ilmaiseksi mutta ei suutu ratsastajan virheistä. Se on herkkä ja miellyttävä ratsastaa.


Vaikka ei heti uskoisi, Lasse on myös aivan mahtava alkeisratsu. Se on opettanut äitini ratsastamaan ja tällä hetkellä Siljan siskonpoika (5v?) käy säännöllisesti ratsastamassa Lassella. Matte on jo ravannutkin Lassella! Kun selkään laitetaan aloittelija, Lasse muuttuu silmissä. Se muuttuu erittäin rauhalliseksi ja varovaiseksi eikä vahingossakaan tee ylimääräisiä liikkeitä. Myös Pete on Lassella ratsastanut ja hyvin on mennyt.


Teemme Lassen kanssa paljon maastakäsinharjoituksia ja menemme myös ilman varusteita. Lasse on hevonen jonka kanssa voin tehdä mitä vain. Sen ansiosta olen tämä ihminen, joka nyt olen. Olemme kasvaneet yhteen, enkä tule myymään Lassea ikinä. Se pysyy omistuksessani kunnes tulee aika päästää irti. Toivon että meillä on yhteisiä vuosia edessä vielä monta ja että Lasse saisi tutustuttaa vielä lisää ihmisiä ratsastuksen saloihin.


Kuinka päädyimme yhteen?

Kuinka löysimme luonnollisen hevosmiestaidon?