maanantai 19. elokuuta 2013

Ihana kamala Lasse

Mistäköhän sitä oikein alottaisi... Kai viime viikosta?

Viimeviikko oli erittäin aikaansaamaton viikko. En tainnut ratsastaa Lassella kertaakaan, vaan juoksutin sitä muutaman kerran. Sonja meni viikonlopun. Lasse oli aivan totaalinen asshole minulle joka kerta kun kävin. Kun juoksutin sen ensimmäisen kerran, meidän piti hiukan neuvotella että saako juoksutuksessa syödä. Lasse oli sitä mieltä että saa ja minä taas että ei. Jouduin pari kertaa huitaisemaan raipalla aika kovastikin (älkää nyt säikähtäkö, en minä hevosta huitonut. Lähinnä niin että raipasta lähti ääni), kun Lasse meinasi vaan pysähdellä syömään. Sitten herra (neiti) hevonen veti palkokasvin sieraimeen ja juoksi pää pystyssä kuin hirvi ja katseli minua ilmeellä "No juostaan nyt sitten!! Kelpaako tämä, hä?! Jos ei kerta saa rauhassa olla niin minä menen sitten täysiä!!!" Sain onneksi sen jossain vaiheessa rauhoittumaan, ja kaikki askellajit juoksutettua.

Taisin juoksuttaa vielä toisenkin kerran ja yhden kerran irtojuoksutin meidän hienossa aitauksessa. Eihän siitä mitään tullut. Ensin Lasse juoksi langoista läpi kun ei huomannut lankaa, ja sen jälkeen sitä kiinnosti taas vain syöminen. Kyllä se pienet pätkät juoksi ja annoin sitten olla.

Aitojen sisällä...

Aitojen ulkopuolella.



Hooo? Aar juu talkin tu mii?

Viikonlopun meni tosiaan Sonja ja Lasse oli ollut mukava. Thänks vaan hepoinen :D

Tänään menin sitten Lassen luokse toivoen, että se olisi kiltisti. Ja olihan se ♥ Menimme westernohjilla ja lähdin hakemaan työskentelyyn rentoutta ja eteenpäinpyrkimystä. Lasse oli ihan super! Kulki hienoja pätkiä pyöreällä kaulalla ja kuunteli älyttömän hyvin istuntaa. Varsinkin laukassa Lasse oli aivan mahtava. En mennyt pitkään, mutta sen verran kuitenkin että Lasse vähän hikosi. Lähdimmekin sitten taas puolen tunnin loppukävelymaastoon. Koko matkan Lasse höntsäili vapaalla ohjalla, eikä minun tarvinnut jännittää että se sinkoaisi. Mitäpä jos kokeilisimme uutta lajia hyppäämisen tilalle? Olemme käyneet joskus parilla westerntunnilla ja pinnan alle jäi kytemään innostus lajia kohtaan. No, ehkä joskus.


Kun olin viemässä Lassea laitumeen, kävi hassusti. Hevonen pääsi nimittäin karkuun :D Olen aina päästänyt sen laitumen portilta vapaaksi ja se on osannut kävellä laitumelle. Tänään se kuitenkin päätti jatkaa tietä pitkin eteenpäin. Niin me sitten mentiin peräkanaa pitkin peltoja. Lasse päästi minut aina melkein kosketusetäisyydelle, mutta lähti sitten ravaten karkuun. Minä meinasin nauraa itseni hengiltä kun Lasse oli niin söpö :D Villiori, jonka mielestä tädinkin pitää saada vähän liikuntaa!

"Ota kiinni jos saat!"

Onko teidän hevoset karanneet jotenkin hauskasti? 

5 kommenttia:

  1. Hahhahhaa, onpa ollut kommellusta!

    Ihanaa että joku muukin kertoo näistä "rypyistä" sujuvuudessa. Kyllä on mekin keskusteltu kuule kovasti siitä saako pyörössä syödä ja aluksi se söi heti kun oli vaan käden kantamattomissa. Sitten oon muutaman kerran viuhauttanu juoksutusraipan sillä narulla ja se napsaus kyllä aina keskeyttää ja herättää. Muutama herätys asiaan niin ei oo tarvinu ku vähän äristä jos se meinaa syödä.

    Jaa että onko karannut..? Viime kesänä karkasi kun oli vapaana tilan pihalla. Tänä kesänä ei ole vielä karannut mutta saa nähdä karkaako kun mulla on se vapaana hoitotilassa jossa ovi on ulos auki..

    Western minuakin kiehtoo, ois huippua jos lähtisitte joskus kokeilemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä aivan sama juttu: kun on riittävän pahasti sanonut kerran niin sitten ei useimmiten tarvitse kuin hiukan ärähtää niin pää nousee ruohotupsuista.

      Täälläpäin on yksi westernvalmentaja, jolta minun on pitänyt pyytää tunteja mutta minulla ei ole hänen yhteystietojaan ja en ole saanut aikaiseksi selvittää niitä :D Olisi kyllä kiva päästä pitkästä aikaa westerntunnille!

      Poista
  2. Keväällä kun tein hepoille uuden mettätarhan niin hepathan rymisteli kauheella vauhdilla pitkin mettää. Ne ihan villiinty! Jossaki välissä aloin sitte kattoa, että ei hitto onko nuo enää aidassa ja totesin että Kami ja Masi juoksi tiellä. Olisivat menneet takapihalle, mutta ku siä oliki lanka edessä niin lähtivät naapuria kohti. Siinä vaiheessa nasukin sitten pinko jostaki lankojen läpi niiden perään. Minä kauheella vauhdilla perään! Pollet loikkas mettänpuolelle polulle ja lähti koti isoa tietä. ONNEKSI ne ei uskaltanu loikata ojan yli vaan kääntyivät mua kohti ja sain napattua Masin ja Kamin riimuista kiinni ja talutin ne kotia. Nasu käveli kiltisti perässä. Se oli sellanen hetki ku sydän hiukan jyskytti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatika se Aavan keväinen karkureissu! Lunahan oli sotkenu takajalan lankaan ja se oli viiltäny jalan auki luuhun asti. :/ Sen takia Luna oli varmaan vaan jääny aitaan reppana. Aava löyty 3km päästä, mutta tuttujen mukaan se oli käyny 5km pääs ainaki.... O.o

      Poista
    2. Aika usein tuollaiset karkureissut aiheuttavat sydämentykytyksiä! Lasse onneksi jää aina lähelle hengailemaan, eikä poistu näköetäisyydeltä.

      On siinä ponilla ollut matkaa köpötellä, jos tosiaan 5km päässä käväissyt :D

      Poista