keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Lenkillä

Sain tänään aamulla soiton tallilta että Lassella on toinen takakenkä irti. Sain onneksi kengityksen jo huomiselle ja ajattelin pitää hepalla vapaata siihen saakka. En ole itse ollut perjantain jälkeen selässä, koska Sonja meni lauantaina, sunnuntaina kaaduin enkä päässyt siksi tallille, maanantaina oli Sonjan päivä ja eilen olin vielä sen verran kipeä etten viitsinyt mennä rikkomaan itseäni.

Aiheeseen liittymätön kuva © Krista

Tänään menin tallille ihan vain aikomuksena viedä messuostokset kaappiin. Tallilla ollessani äiti soitti että satunko olemaan tallilla, hän on lähdössä lenkille. Äidin lenkkipolku kulkee siis ihan meidän tallin vierestä ja usein äiti soittaa että olenko tallilla. Sattumoisin tänään olin, ja päätimmekin että lähden Lassen kanssa äitiä vastaan. En mennyt kuitenkaan selkään, sillä arvelin että vapaat on noussut päähän ja minulla oli todella huonot vaatteet. Heitinkin sitten naruriimun päähän ja lähdettiin kävelemään.

Menomatkan Lasse oli rauhallinen - vähän turhankin. Se ei olisi jaksanut liikkua ja pysähtelikin aika usein. Se oli niin suloinen ♥ Se myös pari kertaa kääntyi ihan tyynen rauhallisesti menosuuntaan :D Huomasi kuitenkin että tehtiin silloin viime viikolla maastakäsinharjoituksia, koska kaikenkaikkiaan Lasse oli tosi kiva taluttaa, eikä pöykkinyt niinkuin viimeksi.

Kohdattiin äiti junaradan kohdalla. Rata on Lassen mielestä hirveän pelottava, koska se on puuta. Voitteko kuvitella! Puinen soiro keskellä asfalttia!! Hetken Lasse siinä kyseli että onko pakko, mutta suostui sitten ylittämään radan. Käännyimme heti takaisin ja kotiinpäin rata ei ollutkaan enää niin paha.

Mutta kun käännyimme kotiin, alkoi steppaaminen. Tänään Lasse ei kuitenkaan ollut ärsyttävän hermona, lähinnä minua vain nauratti kun toinen sipsutti vierellä ja viskoi päätään ihan mielenvikaisen näköisenä silmiään muljautellen. Näetkö minä olen hurja, sinun pitää pelätä minua!! Vastaan tulevat lenkkeilijät olivat myös hyppimistä aiheuttava tekijä. Mitä, ihmisiä!! Mitä ne on?! Selvittiin kuitenkin kunnialla kun pysähdyttiin ja annettiin lenkkeilijöiden mennä ohi. Järkytystä aiheutti myös pyöräilijä joka tuli takaa ja skootteri. Hengissä ollaan niistä huolimatta.

Oli ihan hauska käydä Lassen kanssa lenkkeilemässä, mutta osaa se olla vähän ärsyttävä :D Herra Diiva!

4 kommenttia:

  1. Noniin, kyllähän junaradan täytyy olla todella pelottava, ja ne ihmiset, niitähän näkee niin harvoin että tottakai ne pelottaa :D. Voi näitä hevosia kun ne on miltei hengenvaarassa joka päivä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ollaan me ihmiset kamalia kun asetetaan viattomat hepat tuollaisiin vaaratilanteisiin :/

      Poista
  2. Meidän täytyy ylitellä joka päivä 2 siltaa ja yksi junarata jos tahdotaan maastoon. Oli siinä ihmettelemistä ja urakkaa, mutta nykyään sujuu niin hienosti! Myös rautaiset sillat, joista lähtee kauhea pauke, ylittyy helposti. Kyllä se Lassekin varmaan joku päivä tottuu tuohon puiseen noroon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesälaitumella meidänkin maastolenkkiin kuuluu kaksi siltaa, ja joka kerta ne olivat viime vuonna yhtä kamalia :D Mutta varmasti tottuu kun jaksaa vaan käydä ylittämässä sitä :)

      Poista