tiistai 23. huhtikuuta 2013

Itkupotkuraivari auttaa aina!

Älkää välittäkö otsikosta :D

Kiukku!

Eilen menin Lasseilemaan ihan hyvillä mielin, mutta sitten Lasse päätti säikäyttää minut. Menimme tallitiellä, joka on noin kilometrin pituinen, koska kenttä oli niin kurainen ettei Lasselta oikein irronnut eteenpäinpyrkimystä. Tarkoitus oli vähän laukkailla tietä edes takaisin. Alkuverkan jälkeen päästiin kolme kertaa laukkaamaan pätkä, kunnes neljännellä kerralla Lasse vetikin pään yhtäkkiä etujalkojen väliin ja yritti pukittaa minut alas. Roikuin kyydissä kaikin voimin etten vain tippuisi - viime vuoden putoaminen on vieläkin riittävän tuoreessa muistissa (tipuin vastaavalle kivikovalle soratielle). Sain Lassen pään jo kerran ylös, mutta sitten se lähti uudestaan höykyttämään. Tilannetta ei helpottanut se, että olin laittanut Lasselle sidepullit päähän... Ja niissä suitsissa on vielä aivan kamalat ohjat joista ei saa kunnon otetta :D Kun sain Lassen pysähtymään, päätin sittenkin mennä kentälle hetkeksi kun sitä virtaa tuntui niin olevan.


Sain kuitenkin yhden puhelun matkalla kentälle, ja siinä meni minun hyväntuulisuuteni taivaan tuuliin. Yritimme vääntää kentällä, mutta totesin sitten että ei tule mitään kun olen itse niin kiukkuinen ja surullinen. Annoin sitten vapaat ohjat ja käveltiin tosi pitkät loppukäynnit. Ehdin siinä soittaa äidillekin ja angstaamaan pahimman fiiliksen pois.

Eilen juoksutin myös Mokoman. Pikkumies oli tosi hienosti!

Tänään oli tarkoitus ratsastaa sekä Lasse että sen tarhakaveri Pauli, mutta jälleen kerran sain tallimatkalla ikävän puhelun, joten totesin että Possun lähelle en tänään mene. Se on niin herkkis, että vaistoaa jo kaukaa jos olen huonolla tuulella, enkä osaa sen kanssa nollata ajatuksia täysin. Kävelin sitten vaan Paulilla puolisen tuntia kentällä. Onko muilla muuten erikoisia pakkomielteitä tallilla? Minun on aivan pakko selvittää hevosen harja ja häntä kunnolla ennen liikutusta. Tänään meinasi päästä itku kun Paulin selkään päästyäni tajusin että en huomannut selvittää sen jouhia :D En kyllä tiedä että miten edes unohdin, koska se on yleensä ensimmäinen asia minkä harjatessa teen!


Elämässämme tapahtuu tällä hetkellä kovin paljon ja isoja päätöksiä (positiivisia!) on tehtävä. Olenkin ollut aivan valtavan itkuherkkä nyt pari viikkoa, ja Lasse on saanut taas monet kyyneleet harjaansa. Sille on niin helppo kertoa huolensa! Hevosen kanssa ei tarvitse edes sanoja - jo sen läsnäolo helpottaa. Kun kukaan muu ei ymmärrä, voi olla varma että Lasse ymmärtää ♥

9 kommenttia:

  1. Ihana postaus ;)). Ja mulla on pakkomielle pitää hepan tavarat ja satulahuopa aina ihan puhtaana xd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Hyvä siis, en ole ainut pakkomielteisesti käyttäytyvä :D

      Poista
  2. Mulla on pakkomielle jo tarhasta hakiessa katsoa jalat silmämääräisesti ja heti talliin päästessä kopeloida ne milli milliltä läpi, ettei ole mitään turvotuksia tai muita x) toisaalta siten sitten huomaakin heti, jos jotain ihmeellistä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli joskus sama, mutta tulin siitä niin heikkohermoiseksi, että päätin vähentää :d aina luulin löytäneeni jotain kyhmyjä ja vaikka mitä.

      Poista
  3. Heh! Hyvähän se vaan on että huolehditaan kaikesta :)).

    VastaaPoista
  4. Arvostan tota jouhien siistimistä! Näkyy niin paljon niitä jotka vaan joskus ja jouluna viittii ruokota jouhet, ei oo iso vaiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pieni vaiva se on, varsinkin jos käyttää selvitysainetta kuten minä :)

      Poista
  5. tuleeks teille vauva..? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi, ei todellakaan :D Anteeksi :D Ei siis ole vauva tulossa, onneksi!

      Poista