keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Harrastuksen tähtihetkiä....not.

Lasse oli tänään niin raivostuttava, että jätän ihan suosiolla kertomatta mitä tehtiin. Yritys oli vääntää koulua, mutta kimpoiluksihan sekin meni. Meinasin tippua kolme kertaa ja muuta kivaa. Loppujen lopuksi tilanne meni siihen että pysäytin Lassen ja itkin varmaan 10 minuuttia selässä. Ai miten niin olen väsynyt?

Tuli siinä sitten pohdittua kaikenlaista, ja raha-asioihinhan ne ajatukset menivät. Olen maksanut Lassen kaikki kulut nyt reilu vuoden verran (siitä lähtien kun sain töitä), ja on tullut huomattua, miten helppoa oli kun äiti maksoi vielä kaiken. Äiti siis maksoi kaikki Lassen tallivuokrat, kengitykset, eläinlääkärit ja osan varusteistakin. Jos halusin välttämättä esimerkiksi jonkin satulahuovan, sen ostin itse. Äiti oli kuitenkin pääsponsorini. (Kiitos äiti ♥)

Huoletonta teiniaikaa. Toisinaan kaipaan tätä.

Kun aloin maksamaan itse Lassen kulut, huomasinkin että hevosenpito oikeasti vaatii rahaa. Enää en pystynytkään ostelemaan mitä huvittaa. Jotenkin se ajatus tuli yllätyksenä, että tallivuokra on saatava kasaan joka kuukausi. Ei auta sanoa tallinpitäjälle että "mutku ei mulla oikein oo rahaa..." Varusteita ei voi hankkia niin paljoa kuin sielu sietää, vaan on oikeasti mietittävä että onko tavara välttämätön.

Lasse pitäisi raspata. Ja haluaisin sille ammattilaisen sovittaman satulan. Hierontakaan ei olisi pahitteeksi. Ja tunneillekin menisin mieluusti. Ratsastuskypäränikin on jo nähnyt parhaat päivänsä ja ollut päässä tippuessani, joten sekin pitäisi uusia. Nyt kun olin pari kuukautta työttömänä, oli hevosenpito todella haasteellista rahallisesti ja kaikki kulut piti tiputtaa minimiin. Ensimmäisenä noista rästihommista aion soittaa Lasselle raspauksen, heti kun saan palkan. Hieronta ja ratsastustunnit ovat kuitenkin sellainen bonus, että koska ne eivät ole välttämättömiä, ne siirtyvät eteenpäin. Ja satulakin on niin kallis hankinta että sitä tulee tuskin ihan heti hankittua.

Äiti ♥

Te, joiden vanhemmat kustantavat harrastuksen: kiittäkää heitä! Itsekin olen äidille ikuisesti kiitollinen, kun auttoi minut tähän mahtavaan harrastukseen rahallisesti ja muutenkin. En olisi millään pystynyt pitämään Lassea ilman äidin tukea.

4 kommenttia:

  1. Näinhän se on :), toivottavasti kaikki, joiden vanhemmat kustantavat hevosharrastuksen, muistavat ettei se ole itsestäänselvyys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Koska se on fakta että hevostelu on kallis harrastus, varsinkin jos ei itse tarvitse maksaa.

      Poista
  2. Postauksen aiheesta ohi suhautan nyt, ja tarjoudun (hyvin avuliasta) tekemään bannerin :) Esimerkkiä Hirvikankaan Hurjat-bannerista sekä täältä: http://edesainaeivoivoittaa.blogspot.fi/p/banneripaja.html! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellako?? Paransit juuri mun päivää ihan hulluna! Tosi mahtavaa, ihailin sitä Hurjien banneria ja pitikin sinulle laittaa banneripyyntö mutta se vähän jäi :D

      Poista