tiistai 19. helmikuuta 2013

Millaista on omistaa entinen laukkahevonen?

Entiset ravurit ovat Suomessa yleisiä ratsuja. Entisiä laukkahevosia on kuitenkin selvästi vähemmän. Haluan jakaa ajatuksiani näistä otuksista ja kertoa, miten Lassen tausta näkyy meidän jokapäiväisessä elämässä.

Niin, millaista on omistaa entinen laukkahevonen? Toisina päivinä se muistuttaa enemmän rauhallista suomenhevosta, toisina päivinä taas tausta puskee vahvasti esiin. Useimmiten laukkahevostaustan huomaa Lassesta hermostumisena. Ratsastin joskus ex-ravuri lämppärillä paljonkin, ja sen hermostuminen oli ihan erilaista. En ole myöskään millään muulla hevosella törmännyt vastaavanlaiseen hermostumiseen. Vaikka Lasse steppaa ja loikkii samalla tavalla kuin mikä tahansa muu hevonen, on siinä ihan erilainen sävy selkään. Tuntuu kuin allani olisi oikeasti se laukkahevonen, joka vain odottaa lähtömerkkiä ja sinkoaa matkaan.

Lasse laukkaamassa kilpaa Tanskassa. Tämä on yksi Lassen voittamista kisoista.
Varsinkin maastossa entisellä laukkurilla ei vauhtia puutu. Alkuun en pysynyt ikinä maastossa laukannostoissa mukana, vaan aina lensin satulan takakaarelle, vaikka kuinka valmistauduin nostoon. Lasse ampuu matkaan aivan käsittämätöntä vauhtia, ja siitä huomaa, kuinka se nauttii kun saa päästää menemään. Ikinä en ole sen kanssa mennyt vielä täysiä, koska suorat ovat loppuneet kesken. Haaveena olisikin joskus päästä laukkaamaan raviradalle niin näkisi mihin tuo pystyy. Lasse on myös pellolla ja joskus jopa kentällä täyttä dynamiittia, joka räjähtää pienestäkin kipinästä.

Kilpailun jälkeen. Lasse näyttää niin nuorelta ja villiltä!

Lasse on herkkä - todella herkkä. Se tottelee pienintäkin painonsiirtoa, eikä ole lähtenyt viemään minua kuin kaksi kertaa oikein kunnolla. Jopa kiitolaukasta se hidastaa heti kun pyytää. Lisäksi Lasse on toisinaan todella ääniherkkä, eli jos jossain paukahtaa, aiheuttaa se sinkoamisen.

Lasse pelkää raippaa. Ennen selkään ei voinut ottaa edes kunnolla esteraippaa, kun Lasse sekosi siitä heti. Olen siedättänyt sitä ja nykyään voin pitää kädessä jopa kouluraippaa kun ratsastan. Edelleen Lasse hermostuu raipasta valtavasti. Jos olette katsoneet laukkakisoja, niin ratsastajathan huitoo todella paljon raipoilla. Harvemmin hevosia lyödään, mutta raipalla annetaan vauhtia huitomalla sillä hevosen kaulan vieressä. Lasse pelkäsi raippaa aiemmin niin hysteerisesti, että luulen että se on saanut joskus kunnolla selkäänsä laukka-aikoinaan. Myös kaikenmoiset äkkinäiset liikkeet ovat pahoja Lasselle.

Petra ja Lasse sänkkärillä muutama vuosi sitten

Lassella on samanlaisia ongelmia kuin monilla muilla englantilaisilla täysiverisillä. Sillä on todella haperot kaviot, jotka kasvavat aivat olemattoman vähän. Lisäksi se on tähän saakka ollut mahdoton lihottaa(nyt vapaalla heinällä se on saanut vihdoin massaa!). Lassella ja monella muulla laukkatäykkärillä on säässä valkoisia läiskiä, jotka todennäköisesti satula yms on hangannut. En tiedä onko muilla täykkäreillä sama, mutta Lasse on sairaslomista huolimatta aina todella lihaksikas, eikä sen muskelit ole koskaan pienentyneet(onneksi).

© Jenny

Mitä sitten entisen laukkahevosen omistajan tulee muistaa? Olen huomannut että ennenkaikkea rauhallisuus, rentous ja johdonmukaisuus. Kun täykkärin energian saa kanavoitua oikein, niin se liikkuu todella hienosti. Pystyisinkö minä kouluttamaan laukkahevosesta ratsun? En todellakaan. Jos Lasse on ollut ratsuna jo kymmenen vuotta, ja se on edelleen silloin tällöin liian hankala minulle, niin voin vain kuvitella millaista noita on ratsukouluttaa. Lassen kouluttajalta olen kuullut että meno oli toisinaan todella villiä. Enkä epäile yhtään. Alkuun en pystynyt ratsastamaan kunnolla jos kentällä oli toinen hevonen, koska Lassen kisavietti puski niin vahvasti esiin. Jos joku tuli käyntiä nopeampaa ohi, Lasse sinkosi takuuvarmasti. Pikkuhiljaa olemme saaneet luottamuksen ja kaikki säädöt siihen malliin, että Lasse ei enää hermostu muista hevosista.


Mikä aivopieru oli ostaa entinen laukkahevonen ensimmäiseksi hevoseksi. Se on hyvä kysymys. Muistan kun selattiin kaverin kanssa Gummerruksen Suurta hevoskirjaa ja unelmoitiin omista hevosista. Olimme molemmat ehdottomasti sitä mieltä, että ei englantilaista täysiveristä, kun ne on niin kuumia että ne ei voi olla kivoja. Ja kuinka kävikään... Lassessa vain oli sitä jotakin. Enemmän on niitä päiviä kun pidän Lassea ennemmin puoliverisenä, mutta toisinaan niitä täykkäripäiviäkin näkyy. Varmaan tuo ikäkin vaikuttaa asiaan,  ennen täykkäripäiviä oli huomattavasti enemmän.



20 kommenttia:

  1. Loistopostaus :D. Voin vaan kuvitella.. tai oikeastaan ei varmaan osaa ees kuvitella tuommosta dynamiittipötköä, että millasta sillä on ratsastaa. Ne menee niin hel*** lujaa tuolla radoilla että varmaan se haukkoisin henkeä ja lentäisin heti ekasta askeleesta alas.

    Oli muuten kiva nähdä noita Lassen vanhoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos tällainenkin postaus miellytti :) Kyllä mua on pari kertaa maastossa hirvittänyt kun en ole antanut sen mennä vielä edes kovaa, ts olen pidättänyt koko ajan ja silti se vauhti laittaa veden valumaan silmistä :D Mutta on se toisaalta taas niin mahtavan vapaa tunne ettei toista ole!

      Poista
    2. Varmasti, se on jotain upeaa kun voi mennä niin kovaa. Menehän mars sinne raviradalle kokeilemaan kun Lasse on vielä nuori. Pistä kaveri kellottamaan. Ravurit varmaan kalpenee ;)

      Poista
  2. Kiva postaus! Voi kyllä kuvitella, miten hurjaa kyytiä voi saada kun alkaa ratsukouluttaa täykkäriä...

    Pakko muuten sanoa, näin tämän lukeneena, quarterhevonen on tosi samanlainen monessa kohtaa. Esimerkiksi ei ole tullut sellaista suoraa jossa uskaltaisi päästää täysiä, ainakaan vielä (tosin quarterithan on 400 metrin pikasprinttereita eikä pitkän matkan kiitureita) ja se mystinen lihaksikkuus, joka ei vaan katoa vaikka hevonen olisi käyntitaluttelulla. Siis hyvä vaan, mutta kun olen kuullut valitusta, miten lihakset hevosilta putoaa pahasti viikossa, niin ei kyllä :D Plus ne haperot kaviot. Selkeesti jalostuslinjat kohdanneet jossain kohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Hauska kuulla, en ole ennen tajunnut että quarterit on noin samantyylisiä kuin täykkärit!

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus! ..Ja täykkärin omistajana (vaikka sillä ei laukkauraa takana olekaan) pystyn allekirjoittamaan kaiken.
    ..Tosin meillä tuo massan kerryttäminen ei ole ongelma, vaan ihan päinvastoin..:D

    Mutta se on tosiaan jännä, miten ex-ravurin ja täykkärin kuumuminen ja sellainen ylimääräinen hössötys voikaan tuntua selkään niin erilaiselta. Täykkärin selässä se todella tuntuu siltä, että dynamiitti voi räjähtää, mihin suuntaan tahansa.

    Jänniä ja haastavia otuksia kaikinpuolin, välillä ollaan kuin ihmisen mieli ja välillä ollaan maata kiertävällä.

    Rotu on kyllä vienyt sydämeni ihan täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Aloin tätä tekstiä kirjoittaessa miettimään juuri tuota, että ex-ravurin hermostuminen tuntuu niin helpolta täykkäriin verrattuna :D Jotenkin ainakin ne joilla minä olen ratsastanut ovat olleet ennalta-arvattavia vauhkoontumisen suhteen, mutta täykkäri voi lähteä mihin suuntaan vaan....

      Niin on vienyt minutkin mukanaan nämä ihanat kamalat täykkärit. Olen melko varma että Lasse ei jää viimeiseksi täykkärikseni, jokin näissä vaan viehättää.

      Poista
  4. Olet tehnyt hienoa työtä Lassen kanssa :) Hyvin olet kuvannut taas täykkärien kanssa touhuamisen fiiliksiä, pystyisin allekirjoittamaan lähes kaiken :D mutta on ne hienoja otuksia kaikessa ihmeellisyydessään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Täykkärit on kyllä valloittavia <3

      Poista
  5. Todella mielenkiintoinen postaus, olisin lukenut enemmänkin :)

    VastaaPoista
  6. Sanon samaa, hyvin mielenkiintoista!! :) Tätä oli jännä lukea.
    Saat multa haasteen, ole hyvä! http://teamsuokkipojat.blogspot.com/2013/02/yhdentoista-kysymyksen-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mutta olen tehnyt jo vastaavan haasteen :)

      Poista
  7. teille olisi haaste ;)
    http://petrapalomaki.blogspot.fi/2013/02/haaste-nr1.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaa thänks! Tällaista ei ole vielä tullut vastaan ;)

      Poista
  8. Olipa hyvä postaus!

    Saako kysyä? :D

    Mitä kautta aikoinaan löysit Lassen ja minkä tasoinen se oli silloin?
    Voiko Lassella maastoilla normaalisti kaveriporukassa? Laukata rinnakkain?
    Tiedätkö onko Lasse terve? :D Itse olen melko vainoharhainen hevosten terveyden suhteen ja minua varmaankin pelottaisi, että niin nuorena niin kovasti treenattu hevonen ei voi olla ehkä. Mutta nehän on jalostettu siihen? Haluatko kertoa teetitkö Lasselle kuvallisen ostotarkin jne? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saa kysyä ;)

      Löysin Lassen ihan hevostalli.netin markkinoilta. Siitä oli kuvaton lyhyt ilmoitus mutta jokin siinä herätti mielenkiintoni. En muista yhtään minkä tasoisena Lasse minulle myytiin, mutta sillä on kisattu kenttää (helppoa tai tuttaria), esteitä 110cm tai 120cm ja koulu oli varmaankin heb tai heA.

      Voi toki maastoilla kaveriporukassa, mutta se on kaikkea muuta kuin rentouttavaa :D Ja rinnakkain ei voi edes kuvitella laukkaavansa tai on täti maassa :D

      Lasse on perusterve. Minäkin olen vainoharhainen :D Kyllä Lassella on kaikenmoista pientä ja varmasti jos alkaisi tarkemmin tutkimaan niin löytyisi jotain viitteitä menneisyydestä.

      Olimme silloin ihan noviiseja hevosenostossa, emmekä teettäneet kunnon ostotarkastusta. Ell tuli tallille taivuttamaan ja katsomaan hevosen päällisin puolin. Nyt jos ostaisin hevosta niin tottakai teettäisin ostotarkastuksen. Onneksi Lassella ei ole ollut mitään mikä olisi ollut jo ostotilanteessa. Kintereet siltä on kuvattu jälkeenpäin kun joskus ontui takajalkaa, ja samaten jänteitä on ultrattu mutta mitään ei ole löytynyt.

      Poista
    2. Kiitti kun jaksoit kirjotella :)

      Ei ole ihan joka tädin ratsu, Lasse... :P

      Poista
  9. Sekä täykkärin että ex-ravurin omistajana on myös pakko todeta että ei niistä voi puhua samana päivänä. Se toki auttaa jos on ravureilla koheltanut menemään ja on itsesuojeluvaisto hävinnyt niin voi jatkaa täykkärillä :D Omasta mielestä täykkärissä on vaan "sitä jotain" mutta valitettavasti myös ne kaviot... niiden takia meidän taival päättyy liian aikaisin enkä varmaan pysty toista hommaamaan. Jos siis joku on ostamassa niin tee itsellesi palvelus ja ota asiansa osaava kengittäjä mukaan katsomaan kavion laadun ja anturan paksuuden. Jos ei muuta niin osaa ainakin varautua.

    Lasse on niin hieno! Rapsutuksia hälle :)

    T:Jansku (en jaksanu kirjautua)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan tekstisi ihan täysin! Meillä taas ongelmana tulee olemaan hampaat... Jos jalat tai sydän ei petä niin hampaat viimeistään, kun ovat ihan miten sattuu suussa. Kaviot Lassella nyt on siedettävät vielä.

      Poista
  10. Harmi ettet enää julkisesti kirjottele. Itselle kävi samantyyppinen homma, että päädyin hetken mielijohteesta 6-vuotiaan entisen laukkahevos oriin omistajaksi. Ja kyllä, kyseessä myös ensimmäinen oma hevonen. Meillä on nyt yhteistä matkaa takana reilu puoli vuotta ja noi kaikki kuulostaa juuri niin tutuilta asioilta. Välillä on meinannut harrastus vaihtua virkkaamiseen mutta nyt ruunauksen jälkeen vähän on helpottanut. Seuraavaksi tähdätäänkin koulukisoihin, toivottavasti siellä ei vanha kisavietti yllätä :) Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista