torstai 28. helmikuuta 2013

Haaste

Kiitos Petra kivasta haasteesta! Laitan haasteen eteenpäin Green Eventerille, Janitalle, Manulle ja Tuulialle, Ennalle ja Bessielle.
 
"Nyt saat olla täysin itsekäs, sekä miettiä, mitä tekisit elämälläsi jos rahan tai ajan puute EI tulisi ikinä olemaan ongelma. Ja kyllä, kaikkihan me tuossa tilanteessa auttaisimme toisia, sijoittaisimme,
laittaisimme rahaa hyväntekeväisyyteen jne, mutta tähän haasteeseen saat siis
vastata vain itseäsi varten. Eli, näytä siis viidellä kohdalla kuvien avulla
(esim weheartit.com-sivustoa käyttäen), mitä luksusta hankkisit elämääsi rahan avulla."


1. Ostaisin itselleni kaksi autoa, Audi R8:n huvitteluajoon ja Audi A4 käyttöautoksi. Ja polttoainetta näihin aina kun tankki on tyhjä. Pete on käännyttänyt minut täysin VAG-autojen pariin, eli voisin kuvitella ajoautokseni Audin, Volkswagenin tai Skodan. Kaikkia näitä meiltä löytyykin tällä hetkellä :D Tosin, Golfini on vieläkintyön alla, eli se ei ole ajossa.

 
 
2. Toinen hevonen, friisiläinen. En jaksa edes enää kertoa kuinka paljon tuo rotu minua kiehtoo :D Lisäksi tälle kaikki varusteet viimeisen päälle.
 


3. Maatila, joka käsittäisi omakotitalon, autotallin, hevostallin, isot laitumet ja valtavan pihan. Ja riittävän syrjäisellä paikalla, ettei tarvitse pelätä että koirat juoksevat isoille teille tjv. Lisäksi maatilalla pitäisi olla hyvä iso kenttä. Haluaisin myös ehkä pari lammasta pihaan x)


4. Varusteita koirille ja hevosille. Mokomalle haluaisin ainakin kunnollisen nahkapannan ja jonkun kevyen takin kovimmille pakkasille. Lisäksi kaikenmoista pikkutilpehööriä kaapin täytteeksi. Lasselle ostaisin varmaan kokonaan uuden varustekerran, sisältäen loimet, satulan, suitset, huovat, pintelit jne. Ja kai minä itsellenikin ja Petelle jotain kivaa ostaisin.

Haluaisin myös käyttää rahaa eläinten yleiseen hyvinvointiin: hierojiin yms. Koirille rakentaisin meidän pihaan ison aitauksen.

5. Anteeksi, rikon nyt sääntöjä. Mutta haluaisin ostaa äidillenikin jotain. Haluaisin korvata hänelle kaiken vaivan, ajan ja rahan mitä minuun on mennyt. En usko että hän antaisi minun ostaa mitään enkä edes tiedä tarvitseeko hän mitään, mutta yrittäisin silti. Äiti on paras ♥

Voi niitä aikoja. Äiti ♥
 

lauantai 23. helmikuuta 2013

Videopostaus eiliseltä!

Tässä teille videopostaus. Teen eilisestä kuvapostauksen myöhemmin.


tiistai 19. helmikuuta 2013

Millaista on omistaa entinen laukkahevonen?

Entiset ravurit ovat Suomessa yleisiä ratsuja. Entisiä laukkahevosia on kuitenkin selvästi vähemmän. Haluan jakaa ajatuksiani näistä otuksista ja kertoa, miten Lassen tausta näkyy meidän jokapäiväisessä elämässä.

Niin, millaista on omistaa entinen laukkahevonen? Toisina päivinä se muistuttaa enemmän rauhallista suomenhevosta, toisina päivinä taas tausta puskee vahvasti esiin. Useimmiten laukkahevostaustan huomaa Lassesta hermostumisena. Ratsastin joskus ex-ravuri lämppärillä paljonkin, ja sen hermostuminen oli ihan erilaista. En ole myöskään millään muulla hevosella törmännyt vastaavanlaiseen hermostumiseen. Vaikka Lasse steppaa ja loikkii samalla tavalla kuin mikä tahansa muu hevonen, on siinä ihan erilainen sävy selkään. Tuntuu kuin allani olisi oikeasti se laukkahevonen, joka vain odottaa lähtömerkkiä ja sinkoaa matkaan.

Lasse laukkaamassa kilpaa Tanskassa. Tämä on yksi Lassen voittamista kisoista.
Varsinkin maastossa entisellä laukkurilla ei vauhtia puutu. Alkuun en pysynyt ikinä maastossa laukannostoissa mukana, vaan aina lensin satulan takakaarelle, vaikka kuinka valmistauduin nostoon. Lasse ampuu matkaan aivan käsittämätöntä vauhtia, ja siitä huomaa, kuinka se nauttii kun saa päästää menemään. Ikinä en ole sen kanssa mennyt vielä täysiä, koska suorat ovat loppuneet kesken. Haaveena olisikin joskus päästä laukkaamaan raviradalle niin näkisi mihin tuo pystyy. Lasse on myös pellolla ja joskus jopa kentällä täyttä dynamiittia, joka räjähtää pienestäkin kipinästä.

Kilpailun jälkeen. Lasse näyttää niin nuorelta ja villiltä!

Lasse on herkkä - todella herkkä. Se tottelee pienintäkin painonsiirtoa, eikä ole lähtenyt viemään minua kuin kaksi kertaa oikein kunnolla. Jopa kiitolaukasta se hidastaa heti kun pyytää. Lisäksi Lasse on toisinaan todella ääniherkkä, eli jos jossain paukahtaa, aiheuttaa se sinkoamisen.

Lasse pelkää raippaa. Ennen selkään ei voinut ottaa edes kunnolla esteraippaa, kun Lasse sekosi siitä heti. Olen siedättänyt sitä ja nykyään voin pitää kädessä jopa kouluraippaa kun ratsastan. Edelleen Lasse hermostuu raipasta valtavasti. Jos olette katsoneet laukkakisoja, niin ratsastajathan huitoo todella paljon raipoilla. Harvemmin hevosia lyödään, mutta raipalla annetaan vauhtia huitomalla sillä hevosen kaulan vieressä. Lasse pelkäsi raippaa aiemmin niin hysteerisesti, että luulen että se on saanut joskus kunnolla selkäänsä laukka-aikoinaan. Myös kaikenmoiset äkkinäiset liikkeet ovat pahoja Lasselle.

Petra ja Lasse sänkkärillä muutama vuosi sitten

Lassella on samanlaisia ongelmia kuin monilla muilla englantilaisilla täysiverisillä. Sillä on todella haperot kaviot, jotka kasvavat aivat olemattoman vähän. Lisäksi se on tähän saakka ollut mahdoton lihottaa(nyt vapaalla heinällä se on saanut vihdoin massaa!). Lassella ja monella muulla laukkatäykkärillä on säässä valkoisia läiskiä, jotka todennäköisesti satula yms on hangannut. En tiedä onko muilla täykkäreillä sama, mutta Lasse on sairaslomista huolimatta aina todella lihaksikas, eikä sen muskelit ole koskaan pienentyneet(onneksi).

© Jenny

Mitä sitten entisen laukkahevosen omistajan tulee muistaa? Olen huomannut että ennenkaikkea rauhallisuus, rentous ja johdonmukaisuus. Kun täykkärin energian saa kanavoitua oikein, niin se liikkuu todella hienosti. Pystyisinkö minä kouluttamaan laukkahevosesta ratsun? En todellakaan. Jos Lasse on ollut ratsuna jo kymmenen vuotta, ja se on edelleen silloin tällöin liian hankala minulle, niin voin vain kuvitella millaista noita on ratsukouluttaa. Lassen kouluttajalta olen kuullut että meno oli toisinaan todella villiä. Enkä epäile yhtään. Alkuun en pystynyt ratsastamaan kunnolla jos kentällä oli toinen hevonen, koska Lassen kisavietti puski niin vahvasti esiin. Jos joku tuli käyntiä nopeampaa ohi, Lasse sinkosi takuuvarmasti. Pikkuhiljaa olemme saaneet luottamuksen ja kaikki säädöt siihen malliin, että Lasse ei enää hermostu muista hevosista.


Mikä aivopieru oli ostaa entinen laukkahevonen ensimmäiseksi hevoseksi. Se on hyvä kysymys. Muistan kun selattiin kaverin kanssa Gummerruksen Suurta hevoskirjaa ja unelmoitiin omista hevosista. Olimme molemmat ehdottomasti sitä mieltä, että ei englantilaista täysiveristä, kun ne on niin kuumia että ne ei voi olla kivoja. Ja kuinka kävikään... Lassessa vain oli sitä jotakin. Enemmän on niitä päiviä kun pidän Lassea ennemmin puoliverisenä, mutta toisinaan niitä täykkäripäiviäkin näkyy. Varmaan tuo ikäkin vaikuttaa asiaan,  ennen täykkäripäiviä oli huomattavasti enemmän.



maanantai 18. helmikuuta 2013

Lassen hyvät ja huonot puolet

Lassessa on paljon niin hyviä kuin huonojakin puolia. Päätin listata niistä osan.

Plussat
+ Luonne
Lassella on aivan mahtava luonne. Se on kiltti mutta samalla välillä haastava, ja toisinaan taas niin mamman mussukka. Lainaankin erään tutun täykkäri-ihmisen sanoja, jotka pätevät Lasseenkin täysin:
Se on sitä kun on tehnyt jonkin asian monta kertaa täysin sujuvasti mutta sitten yhtenä päivänä ei muista kyseistä asiaa enää lainkaan. Silmät pyörii päässä, jalat lentelee joka suuntaan ja ihan heti kohta tulee täykkärikuolema. Tai sitten raksuttaa raksuttaa mutta ei välähdä, ainut toiminto on silloin jäkitys ja mietintätuokio. Jos ei saa miettiä niin sitten peruutus, koska täykkäri on sitä mieltä että on turvallisempaa mennä takamus edellä kun sitten ei näe mihin on menossa. Mistä tämä johtuu on juurikin sitä mistä tässä on kyse...kukaan ei tiedä, vähiten luultavasti täykkäri itse. Se on hellyyttävää tavallaan mutta itse tilanteessa raivostuttavaa kun se vaikuttaa niin typerältä ja lapselliselta kiukuttelulta mutta ei, täykkäri paralle asia on haudanvakava. 

+ Ratsastettavuus
Lasse on teknisesti taitava ratsastuksessa. Mikään liitokavio tai liikeihme se ei ole, mutta se osaa monenlaista: avot, sulut, väistöt, vaihdot (myös sarjana) jne. Se on kevyt ja mukava ratsastaa, ja toimii myös pelkällä kaulanarulla herkkyytensä ansiosta. Sen selkään voi laittaa lähes kenet vaan, ja se mukautuu ratsastajan mukaan.

+ Luottamus
Minä luotan Lasseen ja Lasse minuun. Luottamuksen rakentaminen ei ole ollut helppoa, mutta nyt kun se on saavutettu, tuntuu että välillä olemme voittamattomia ihan vaan sen takia.

© Krista Ylinen

+ Huumorintaju
Lassella on aina pilkettä silmäkulmassa. Sillä on välillä niin kiero huumorintaju että oikein naurattaa. Juurikin tämän piirteen takia Lasse tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka osaavat nauraa sen pöhköilyille. Sen takia en halunnut/halua Lassea myydä: pelkään että se päätyy ihmiselle joka ei ymmärrä sitä.

+ Helppohoitoisuus
Lasse on kovin helppo hoitaa. Se ei tee mitään turhaa hoitotilanteessa, ainakaan yleensä. Se osaa nostaa kaikki jalat samalta puolelta, eli ei tarvitse kävellä hevosen ympäri kun putsaa kavioita (tämä on minulle tosi iso juttu, koska selkääni sattuu jos joudun paljon kumartelemaan). Se piehtaroi erittäin harvoin, joten se on usein puhdaskin. Lasse ei pelkää suihkupulloja eikä vesiletkuja yms.

+ Tottelevaisuus
Lasse on perusluonteeltaan tottelevainen, vaikka se välillä kokeilee rajojaan.

+ Monipuolisuus
Lassen kanssa voi tehdä monenlaisia juttuja. Ratsastaa satulalla ja ilman, suitsilla ja ilman, ohjasajaa, opettaa aloittelijoita ratsastamaan, tehdä maastakäsinjuttuja jne. Se on täydellinen opetusmestari.

© Petra
Miinukset
- Herkkyys
Vaikka tämä on tavallaan myös hyvä puoli, niin välillä Lasse on vähän liiankin herkkä. Tai herkkis. Joskus se tekee kaiken ihan täydellisesti, esimerkiksi sulkutaivutuksen, mutta kun pyydät uudestaan niin saattaa alkaa pomppimaan paikallaan.

- Ajatuksenjuoksu
Tässä ei aina ihan pysy mukana, katso ensimmäisen kohdan täykkäri-lainaus.

- Ilkeys muille
Lassea ei voi tarhata toisen hevosen kanssa, koska se potkii. Laitumella se on ollut kaverin kanssa, mutta siellä onkin ollut aina ruokaa. Lasse on tarkka ruuastaan ja varsinkin siitä että sitä on riittävästi. Lasse ja Niilo potki ja puri toisensa täyteen haavoja aidan ylikin jo, eli ei missään nimessä voi tarhata yhdessä toisen kanssa.


- Satulaongelmat
Lassella on niin kamalanmallinen selkä, että mikään satula ei sovi. Satulat onkin aiheuttaneet meille kamalasti harmaita hiuksia.

- Ikä
Onhan sitä ikää kertynyt jo 16v, ja tuolla taustalla se on jo melko paljon.

- Jatkuvat sairastelut, haavaherkkyys
Aina on jossakin joku haava kun Herra Täykkäri on riehunut. Ja vähintään kerran vuodessa on pidempi sairasloma, yleensä jalkojen takia.

- Väri
No onhan se nyt tylsän värinen :D

© Petra

perjantai 15. helmikuuta 2013

Postausehdotuksia?

Tällä hetkellä motivaatio jotenkin tosi hukassa blogin suhteen. Tuntuu ettei ole mitään kirjoitettavaa, kun arki on ollut sitä samaa kuin aina ennenkin. Pyytäisinkin teitä nyt esittämään postausehdotuksia! Kaikkea (kysymys-, mielipide-, video- yms postaus) saa ehdottaa, katsotaan mitä toteutan.

Mikäli ehdotatte video- tai mielipidepostausta, niin kertokaa myös aihe mistä haluatte! Yritän parhaani mukaan toteuttaa toiveitanne :)

Ps. Olisipa jo kesä.

Tella-poni joskus muutama kesä sitten. Olen minä joskus pystynyt menemään poneilla ;D

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Sulkua ja avoa

Meillä oli tänään koulutunti heti aamusta. Vähän silmät ristissä menin tallille kun eilen tuli valvottua ja yöllä neljän aikaan pari kaveria soitti että voivatko tulla meille yöksi (tai oikeastaan he soittivat pihasta ja melkein heti perään soi ovikello :D), joten nukuin aika heikosti. Tuleva koulutunti piristi kuitenkin mieltä sen verran että jaksoin nousta ja lähteä tallille.

Laitoin Lassen valmiiksi ja olin juuri saanut suitset päähän kun Kalle saapui paikalle. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään vetoautoa, joten emme pysty viemään Lassea Kallen kentälle, vaan on mentävä kotitallilla. Aloitimme melko pitkillä alkukäynneillä jossa kerroin uuden satulan kanssa tulleista ongelmista asennossani ja Lassen viimeaikaisista tempauksista. 

Lasse kolme vuotta (?) sitten Kallen tunnilla. En muista muuta kuin että Lasse oli ihan loistava tuolla tunnilla.

Ravailin hetken ja siirryin laukkaan. Lassehan siitä riemastui ja yritti taas pukitella ja jäädä pomppimaan paikalleen. Kalle käski sitten vain ajaa eteenpäin ja vastoin itsesuojeluvaistoani teinkin näin. Minulla oli hiki jo alkuverkan jälkeen :D

Alkuverkan jälkeen aloimme tekemään avotaivutusharjoitusta, koska alkuraveissa huomattiin että Lasse oli jumpan tarpeessa. Tunnin edetessä tosin huomasin, että Lasse ei ollut jäykkä, mutta liikkui silti kuin rautakanki. En osaa tätä paremmin selittää, mutta se meni vaikka tuhannelle mutkalle jos pyysin, mutta kun en pyytänyt mitään se mennä puksutti eteenpäin kuin juna :D Lisäksi se painoi vasemmassa kierroksessa aivan kamalasti sisäkädelle, joten sain vähän väliä muistuttaa että käteni ei ole viides jalka johon pitää painaa kaikki paino. 

Avotaivutusharjoituksen näette alla olevasta (erittäin hienosta) kuvasta. Eli teimme pienen voltin, siitä avotaivutusta toista kulmaa kohti (en oikein saanut tuohon kunnolla piirrettyä meidän harjoitusta, koska kenttä on vähän kummallisen mallinen ja oikeasti ei menty noin kokorataleikkaa -tyylisesti, mutta enivei). Avotaivutuksen jälkeen piti tehdä taas pieni voltti ja sen jälkeen jatkaa ulospäin asettaen. Vasempaan kierrokseen Lasse oli tosi raskas eikä oikein toiminut toivotulla tavalla. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen vaihdoimme suuntaa, ja siinä suunnassa meni sitten taas tosi hyvin! Kalle kehuikin että harva hevonen tekee niin hienoja avotaivutuksia kuin Lasse. 


Avoharjoituksen jälkeen Lasse ja ratsastaja sai hetken hengähtää ja kävelimme välikäynnit. Sitten siirryimme taas raviin ja tehtiin ensin pohkeenväistöharjoitusta, mutta toisen kokeilun jälkeen todettiin että Lasse kuumuu tästä liikaa ja alkaa punkemaan takapäätä ulos, joten siirryttiin sitten sulkuharjoitukseen (kuva alla). Olen luullut että osaan sulkutaivutuksen, ja teoriassa sen osaankin, mutta tajusin että tänään taisin mennä ensimmäistä kertaa sulkutaivutuksia tunnilla ja oikeaoppisesti.

Ensin tein enemmän pohkeenväistöä jossa hevosen kaula oli mutkalla. Yritin siis liikaa ja Lasse totteli. Tajusin tämän itsekin ja onneksi tajusin kysyä Kallelta varmistuksen että kuinka se sulku nyt tehdäänkään. Kalle selitti ja huomasin että olin käyttänyt liikaa pohjetta jolloin Lasse alkoi luonnollisesti väistämään sitä. Siitä eteenpäin tehtiinkin sitten ihan pienenpienillä avuilla ja Lasse oli super! Se meni todella hienoja sulkuja lopulta molempiin suuntiin. Saatiin huijattua sen lavat ja perä aktiiviseksi sulkutaivutuksella, joten se ei huomannut vauhkoontua laukannostoissa eikä itse laukassa. Sulkujen jälkeen se ei myöskään roikkunut ohjalla.


Loppuun menimme vielä ihan uraa pitkin harjoitusravia ja Kalle korjasi asentoani. Loppujen lopuksi istuin kuulemma ihan hyvin siellä, mutta eipä se ollutkaan suuri ihme kun Lasse liikkui niin kivasti. Se käytti hyvin itseään ja polki takaa, joten minä sain vaan istua kyydissä. Enää ei ollut kädelle painamista eikä kiemurtelua. Sain luvan tehdä loppuverkan, eli keventelin hetken ja siirryttiin käyntiin. Hetken olin Lassen selässä mutta lopuksi hyppäsin alas ja talutin sitä hetken, että saisin itsekin loppuverkan. Sitten vein Mussun talliin ja sovimme seuraavan tunnin ylihuomiseksi klo 13. Tallissa annoin Lasselle ämpärillisen melassivettä ja vein sen sitten tarhaan. 

lauantai 9. helmikuuta 2013

Anniina vs Possu 1-0

Toissapäivänä Lassen liikutti Sonja, eilen Silja, ja sain molemmilta kuulla että Possuilua oli ollut ilmassa. Tänään menin itse selkään ja sain todeta saman :D Ja tämä teksti on täynnä vanhoja kuvia, koittakaa kestää.

Lassella oli ihan hirveästi virtaa. Se ei olisi halunnut kävellä, vaan ravata. Alkukäyntien jälkeen otin ohjat käteen ja pidin sen käynnissä, vaikka allani oli räjähtävä dynamiittipötkö. Kun se käveli rauhassa, alettiin ravaamaan. Heti jos se yritti singota, aloin väistättämään takapäätä ulospäin, koska yleensä sinkoaminen tapahtui sisäänpäin. Tein paljon suunnanvaihtoja ja sain Lassen nopeasti tosi vetreäksi. Se liikkui reippaasti(välillä liiankin reippaasti) ja oli ihan intopiukeana.


Noin sata sekoamista ja satakymmenen väistöä mentyämme aloin nostamaan laukkoja. Nostin ensimmäiset ravista oikeassa kierroksessa, ja ne meni yllättävän hyvin. Olin varma että nostoissa Lasse sinkoaa vähintään toiseen ulottuvuuteen, mutta ei, se pysyi ihan nätisti näpeissä. Muutaman noston jälkeen vaihdoin suuntaa ja nostin laukan niinkuin edelliseenkin kierrokseen, ravista. Mutta mitä teki Lasse? Yritti pirulainen pukittaa minut alas :D Tehtiin pari väistöä ennen nostoa ja taas pukitteluyritys, joka oli kyllä pikemminkin ninjapotku taaksepäin, höystettynä uskottavalla "IUHHHH" -äännähdyksellä. Kolmannella yrityksellä jo päästiin laukkaamaan, vaikkakin taas jonkun pompun seurauksena. Tätä jatkui ehkä viisi nostoa, kunnes Lasse totesi että pääsee helpoimmalla kun vain laukkaa.


Yhdessä kohtaa kenttää Lasse meinasi aina lähteä laukassa punkemaan ja kaatumaan sisäänpäin, joten ratsastin sitä yhtä paljon jokaiselle neljälle jalalle. Minun oli helpoin ajatella ratsastaminen näin, enkä tänään saanut yhtään kiinni ajatuksesta "kahden pohkeen välissä." Niinpä mietin että siinä kohdassa Lassella on oltava jokaisella jalalla yhtä paljon painoa, eikä niin että sisäjaloilla on kaikki ja ulkojalat menee miten sattuu. Tämä tuotti tulosta ja muutaman toiston jälkeen homma sujui jo mallikkaasti.

Laukkojen jälkeen tein taas uuteen satulaan tottuttelua. Istuin vaan harjoitusravissa ja annoin Lassen edetä suhteellisen vapaasti. Alkuun jalat valuivat eteen, ryhti taakse ja kädet suoriksi, mutta pikkuhiljaa aloin saamaan kroppani hallintaan. Kun olo oli luonteva ja hyvä selässä, teimme loppuverkan.

Kohta on kevät! Lassen kanssa venyttelyä hiukan ennen puikkoluun murtumista.

Huomaa selvästi, että nyt kun olen alkanut kuntoilemaan ja elämään terveellisesti,  on ratsastuskin helpompaa ja mukavampaa. Hallitsen kroppani jo nyt paremmin ja pysyn sinkoiluissakin paremmin kyydissä. Muutenkin olen paljon pirteämpi ja oikein kaipaan treenaamaan. Ensi viikon kuntoiluohjelmaksi suunnittelin seuraavaa ratsastuksen lisäksi:
Maanantai: Sali ja lenkki
Tiistai: Kiputilan mukaan jonkin pituinen lenkki, venyttelyä
Keskiviikko: Kahvakuulailua ja lenkki
Torstai: Kevyempi lenkki, venyttelyä
Perjantai: Raskaampi lenkki, ehkä hyppynarulla hyppimistä
Lauantai: Kahvakuulailua kevyesti, lenkki
Sunnuntai: Kevyempi lenkki, venyttelyä.

Toki venyttelen jokaisen suorituksen jälkeen, mutta noina kevyempinä päivinä oikein kunnolla. Ennen en ole tykännyt venytellä, mutta nyt olen alkanut nauttimaan jopa siitä.

Hih, löysin tällaisenkin kuvan :D Ollaan me ehkä vähän muututtu, vai mitä? Molemmat on ainakin saanut massaa, Lasse hyvässä, minä huonossa mielessä :D

Ja nyt olisi mielestäni taas erikoispostauksen aika. Aiheita saa ehdottaa! Olisiko se kysymyspostaus, koirapostaus, MyDay-postaus, mielipidepostaus, kuvapostaus..... Valta on nyt teillä!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Videota Urposta ja Turposta

Eli siis Mokomasta ja Saimista! Tällainen video lasten leikistä. Älkää huoliko, vaikka kokoeroa on noin paljon ja joissain kohdissa näyttää että Mokoma aikoo syödä Saimin, niin näin ei ole. Mööke osaa ottaa todella hyvin huomioon Saimin koon ja Saimi kertoo kyllä selvästi jos meno on liian rajua :)




Ps. Tämä on ensimmäinen videoni tällä ohjelmalla (Windows Live Movie Maker), joten en alkanut nyt kikkailemaan mitään :D

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Valaistuminen ja varjoja


Tänään oli aika hauska ratsastuskerta!

Menin taas uudella Kiefferillä ja koin heti alkuun valaistumisen. Jalustimeni ovat olleet aivan liian lyhyet monta vuotta! Pidensin jalustimia kolme reikää siitä missä ne ovat olleet ja tsädäm - jalkani meni paljon helpommin oikealle paikalle, ei heilunut niin paljoa ja en keventänyt niin suuresti. Vau mikä fiilis! Jalustimet ovat siis niin pitkät että en pääse juuri lainkaan irti satulasta keventäessä. Näin pitkillä jalustimilla olen viimeksi tainnut mennä Suvin tallilla joskus menneinä vuosina. Muistan vieläkin kuinka hankalaa silloin oli laittaa niin pitkät jalustimet, että ne pysyivät juuri ja juuri jalassa.

© Petra

Mutta takaisin tähän päivään. Menin alkuravit melko pitkällä ohjalla ja keskityin vain istuntaani. Lasse ravaili tosi kiltisti ja reippaasti eteenpäin. Ravien jälkeen nostin laukan ja siinä olikin sitten hiukan liikaa vauhtia :D Onneksi laukassa ei tarvinnut keskittyä niin paljoa istuntaan niin pystyin vähän hidastamaan vauhtia.

Heti alusta saakka Lasse teki jotain ihme pomppuja kentän perällä ja tuntui kuin se olisi yrittänyt pukitella. Pari kertaa sitä kielsin kunnes tajusin mitä se tekee: se leikki estehevosta. Auraamisesta oli jäänyt kaksi ehkä 3cm koholla olevaa lumi"vallia" reilu metrin päähän toisistaan ja ne teki varjot maahan. Lasse sitten ylitti niitä hyppäämällä! Kun kontrolloin liikettä, se meni niitä kuin kahta peräkkäin olevaa puomia. Ja molemmissa suunnissa sama! Hassu Possu :D

Olen oikein tyytyväinen tämän päivän ratsasteluun. Lasse oli hyvä ja minä koin ahaa-elämyksen. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa siitä mihin jäätiin :) Olen myös huomenna menossa kuvaamaan Petraa ja leikkaamaan Disan tukan (Disa on muuten myynnissä. Katso ilmoitus tästä ja tästä. Ostakaa joku hieno kilpatamma!).

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kuvapostaus (klippaus, ohjasajoa, ratsastusta yms...)

Taas on aika paljon tapahtunut, mutta en ole tänne blogiin saakka kirjoittanut. On ollut jotenkin motivaatio vähän hukassa tämän kirjoittamisen suhteen, mutta ehkä se tästä!

Toissapäivänä Petra tuli tallille ja noinvain Lasselta lähti turkki! Tehtiin tuo loimiklippaus. Lasse oli ihan peruskiltisti. Alkuun pistimme sen molemmilta puolilta kiinni, mutta Lasse oli ihan kauhu silmässä niin minä pidin sitten kiinni. Klippaaminen itsessään meni ihan hyvin. Ainut missä meinasi olla ongelmia oli korvien tausta, joten jätettiin suosiolla leuat klippaamatta. 



Lassen mielipide :D




Eilen Lassella oli vapaa, kerron alempana miksi. 

Tänään Petra tuli kuvaamaan meidän touhuilua (ohjasajo-, ratsastus- ja suitset päässä otetut kuvat on siis ottanut Petra). Ensin ohjasajoin Lassen ja sitten ratsastin. Ohjasajossa Lasse yllätti! Se lähti heti kulkemaan sinne mihin halusin, ilman kyseenalaistamista. Tänään uskallettiin ensimmäistä kertaa ravata kenttä ihan ympäri ja Lasse toimi kuin ihmisen mieli! Mielettömän hieno Possu! Päätinkin tuossa että Possu saa vielä tänä talvena toimia hiihtoratsastuksessa. Ajattelin pistää Peten suksille (nähtyään Hippoksen kannen Pete sanoi että hiihtoratsastus on varmaan kivaa. Pääsee kokeilemaan! "Tottakai mä pysyn pystyssä!!") ja itse menen selkään. 






Niin komea ♥


Lassella on nenä ihan rutussa x) Pärskiminen kesken!

Ohjasajon jälkeen käytiin laittamassa satula selkään ja menin ihan pikaratsastuksen. Se oli vähän laiska, enkä minä osannut istua uudessa satulassa (vaihdoin estesatulan Kiefferin koulusatulaan), mutta oli ihan kivaa. 




Ravissa sain koko ajan miettiä ryhtiä ja jalkojen paikkaa. Jalat valuivat helposti eteenpäin ja aloin nojailemaan taakse.

Laukassa olikin sitten helpompi istua.






Ratsastuksen jälkeen otettiin vielä rakennekuvat josta näkyy klippaus hyvin ja samalla näette vähän miltä Lasse nykyään näyttää. Pitääkin etsiä joku vanha rakennekuva niin näette miten paljon se on lihonut. 


Lassea ei huvittanut poseerata :D

"Ooooo porkkanaa!"


Tämä oli niin söpö kuva! Lasse pärskähti ja Petra sai juuri oikealla hetkellä kuvan!

Kun vein Lassen tarhaan, nappasin siitä vielä muutaman pääkuvan.



:P


Tosiaan, en olekaan tainnut täällä blogin puolella kertoa, että sain äidiltä joululahjaks "lahjakortin" personal trainerille. Olen lihonut muutaman vuoden sisällä varmaan kymmenen kiloa, ja tarkoitus olisi nyt tehdä kunnon elämäntaparemontti, alkaen ruokavaliosta ja jatkuen liikuntaan. Aloitin viikolla kolme koutsin kanssa alkukartoituksella ja ihan vaan juttelemalla. Koutsini on sellainen tosi mukava mies, varmaan joku 35v. Seuraavalla viikolla teimme alkutestit joita sitten vertaillaan kun saadaan urakka loppuun. 

Toissapäivänä olimme ensimmäistä kertaa salilla ja voi huh kun meinasin kuolla! Reiteni kipeytyivät oikein huolella, eikä eilen ollut toivoakaan päästä hevosen selkään. Olen nyt kaksi päivää linkuttanut menemään ja epäilen että toisessa reidessä saattaa olla joku pieni venähdys tai jotain, kun on niin paljon kipeämpi kuin toinen. Mutta urheilija ei tervettä päivää näe vai miten se meni ;) Tänään pääsin kuitenkin jo Lassen selkään ja siellä ei sattunut lainkaan. 

Urakan alussa otin itsestäni mitat ja eilen mittasin uudelleen ensimmäistä kertaa. Ja wuhuu, tuloksia näkyi jo! Mahasta oli lähtenyt sentti ja reisistä reilu sentti! Takamus oli ennallaan, mutta tämä laihtuminen on tulosta lähinnä vaan ruokavalion muutoksesta. Vielä en ole niin paljoa kuntoillut että se vaikuttaisi mihinkään. Mutta pikkuhiljaa! Turha sitä on repiä itseään hullun lailla salilla ja lenkillä kun ei kunto vielä riitä. Tykkäänkin siitä että koutsi tekee minulle nousujohteisen ohjelman, joka ei syö motivaatiota. Olisin tänäänkin halunnut lenkille mutta valitettavasti reisi ei ole siinä kunnossa. Teinkin sitten vatsalihastreenin kotona :)