sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sonja Lassella

Tämän postauksen on kirjoittanut Sonja eiliseltä. Kuvat on ottanut Jenny

Tämä päivä oli kunnolla täykkäripäivä. Oli tarkoitus mennä Lassella ratsastamaan Jennyn kuvatessa. Kuvat ovat melko koomisia, valmistautukaa nauramaan!


Tallille päästyämme yksi tallin hevosista oli vapaana, mistä syystä Lasse kävi jo vähän ylikierroksilla valmiiksi. Karsinaan päästyään ja hetken siellä oltuaan se kuitenkin rauhoittui vähän, ja saimme Jennyn kanssa sille varusteet päälle. Menisin ensimmäistä kertaa sinä talvena hackamorella Lassen kanssa. Lasse oli edelleen vähän innoissaan ja pelkäsi välillä kentän vieressä seisovan metsän mörköjä. Alkukäyntien jälkeen se kuitenkin alkoi keskittyä, ja sain sen menemään omalla mittapuullani tosi hienosti ravissa.





Laukka sitten oli vähän eri asia. Alussa nostin pari laukkaa (nostin vain pieniä pätkiä, kun se tuntui haluavan sitten laukata koko ajan). Sitten annoin sen hetken kävellä. Kun olin pari kierrosta kävellyt, Lasse sanoi, että käynti ei toimi. Pitää ravata. No, yritin sitä sitten pidättää käyntiin. Lasse ravasi hetken korvat luimussa. Naureskelin vain sille vähän ja yritin hidastaa sitä, sillä se tekee niin aina välillä kanssani, mutta Lasse vain nosti päätään, ja sanoi, että sekoitin sen ravirytmin. Sekään ei toimi. Piti nostaa laukka. Joo, siinä se sitten laukkasi pari askelta ihan rauhassa, mutta kun yritin pidättää, se kiukustui ja lähti täyteen vauhtiin. 

Seuraavat viisi minuuttia se nelisti, sinkoili, teki äkkikäännöksiä ja pörisi ja pärisi. Jenny oli edelleen ottamassa kuvia, ja sanoin, että jatka vaan kuvaamista, vaikka olin täysin tippumispisteessä. Välillä huusin jotain että ”nyt varaudu, mä tipun!!” tai ”Lasse nyt sitte!!!!!!!”. En tippunut, mutta yhden äkkikäännöksen ja nopean singahtamisen jälkeen mussukkamme päätti poistua kokonaan paikalta. Siinä se sitten laukkasi tallinpihan poikki minun roikkuessa ohjissa. Jenny jäi sinne kentälle seisomaan, ja huusin hänelle, että pärjään kyllä. Yhden tarhan vieressä huusin erityisen lujaa, että ”LASSE!!!”. Lasse hidasti laukkaa, katsoi mihin olimme menossa (olisimme kohta olleet tallin rajojen ulkopuolella), ja sanoi sitten nähtyään vähän pimeämmän tien että ”no en todellakaan ajatellut mennä tuonne.” Sain mussukan pysäytettyä, ja palasin kentälle. Ensimmäinen reaktioni oli ”mä oon ihan okei, en tippunu!”-kommenttien jälkeen oli, että saitko kuvia  





Aloin ratsastaa luvan saatuani loppukäyntejä (en tehnyt loppuraveja, kun Lasse ei kyennyt ravaamaan, vaan olisi laukannut), mutta jouduin tulemaan selästä alas, koska käynti ei edelleenkään toiminut. Ainoa askellaji olisi ollut laukka. Kävelytin Possun, ja kun olimme hoitaneet sitä, niin veimme sen tarhaan, annoimme paljon heinää ja toimme lämmintä vettä. On se hevosen elämä kyllä rankkaa. Vaikka Lasse oli tänään niin energinen, niin on se silti hienoin hevonen millä olen ikinä ratsastanut 

2 kommenttia: