keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kurinpalautusratsastus

Eilinen oli taas ratsastuksen kannalta niitä päiviä, mitkä olisi voinut jättää väliin.

Menin tallille tarkoituksena vain kevyesti hömpötellä Lassella, enkä siksi vaivautunut laittamaan edes ratsastushousuja vaan menin toppahousuilla. Talllilla oli jo omistaja ja hänen siskonsa ja he olivat lähdössä maastoon. He ehdottivat että tulisin mukaan ja totesin että se olisi kivaa vaihtelua. Varusteet päälle ja menoksi. Viime kerran vuoksi päätin kokeilla sujuisiko suoralla kuolaimella maastoilu paremmin.

No, eikun selkään ja menoksi. Tosin, emme pääseet edes tallin pihasta pois kun Lasse sekosi ensimmäisen kerran. Muutaman koikkaloikan  jälkeen totesin että ehkä on fiksumpi että jäämme kentälle, kun hevosella oli niin paljon virtaa. Mehän maastoilemme yleensä aina yksin, koska Lasse ottaa niin valtavasti virtaa toisista hevosista ja tekee juurikin noita ihmeloikkia, joissa on todella vaikea pysyä. En minä niinkään itseni vuoksi pelkää, mutta pelkään että Lasse villitsee muut hevoset ja niiden ratsastajia sattuu.

© Krista Ylinen












Menimme sitten pellolle kävelemään alkukäynnit, jonka jälkeen päätin lähteä vastakkaiseen suuntaan maastoon, lähinnä ravailemaan ja laukkailemaan pientä pätkää edestakaisin. Kun olin ravannut vähän nostin laukan ja laukkailtiin rauhassa joku puoli kilometriä. Ongelmat alkoivat siitä kun käännyttiin kotiinpäin. Lasse sekosi taas, hyppäsi vähän pystyyn, yritti pukittaa, heitteli päätään ja meinasi kaatua. Menimme jonkin matkaa raviväistöjä tien laidasta toiseen, ja näin sain Lassen vähän kuulolle. Se inhosi kuolainta, eikä halunnut juuri nojailla siihen. Päätin että kyllä me niillä hackamoreilla maastoillaankin, vaikka se onkin vähän pelottavaa kun Lasse sekoaa niillä.

Kun pääsimme tallitielle, menimme koko ajan raviväistöjä. Aina kun Lasse siirtyi vapaaehtoisesti käyntiin siitä hermostuneesta toussutuksesta, annoin sen kävellä rauhassa. Jos se alkoi teputtamaan, alettiin välittömästi taas väistämään. Jatkoin matkaa suoraan kentälle ja väänsin siellä sitten jonkin aikaa. Lasse oli aivan kamala suusta kun oli ne kuolaimet. Jossain vaiheessa tallin omistaja tuli hevosellaan kentälle työskentelemään myös. Tässä välissä kävin vaihtamassa Lasselle hackamoren. Sitten alkoi työnteko sujumaan! Lasse oli taas oma hyvä energinen itsensä.

Kun Lasse oli hyvä, kysyin tallin omistajalta että haluaako hän kokeilla poniratsastusta (faktatietoa: Lasse on 156cm korkea, tallin omistajan hevonen varmaan lähemmäs 180cm, joten Lasse näyttää ihan ponilta.) Vaihdoimme sitten hevosia ja minä sain kiivetä ihanan Niilon selkään. Olisin kyllä tarvinnut ehkä nosturin.... :D Mutta pääsin kyytiin ja voi jestas! Siinä vasta hevonen! Kaikki askellajit olivat niin suuret, etten meinannut uskoa edes. En ole tainnut ikinä mennä tuollaisella liitokaviolla? Ravissa ei ollut toivoakaan että olisin pystynyt istumaan, mutta se laukka! Olen vieläkin ihan sanaton. Niin iso ja helppo istua. Olen ihan rakastunut :D Lassestakin tykättiin, varsinkin sen helposti-istuttavista askeleista. Terhi meni tosi kivasti Lassella :)

Ratsastuksen jälkeen vein Lassen tarhaan ja vein sille vielä lämmintä vettä. Loppujen lopuksi lähdin hymyssäsuin tallilta, vaikka aluksi näytti täysin toivottomalta.

6 kommenttia:

  1. Hui, hyvä että pysyit kyydissä, sua ei taida ihan helpolla saadakaan alas. Minulta kyllä menis pupu pöksyyn moisten kyytien jälkeen :). Heh, vai on Lasse poni teidän 180cm tallikaveriin verrattuna. Me ollaan Skinnyn kanssa kuin ponitunnilta oikeesti kun joskus mennään isojen puoliveristen kanssa samaan aikaan maneesissa, se vasta onkin pikkuinen. Minusta on tuntunut isot hevoset tuntumaan oikeesti ISOILTA kun puuhailee vaan omansa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei kyllä saa helposti alas, mutta kun saa niin aina sattuu pahemmin :D Kyllä muakin noi usein alkaa vähän hirvittämään, on sen verran rajuja loikkia...

      Mun mielestä jo 170cm korkea hevonen on VALTAVA, kun on tottunut Lasseen, saati sitten isommat :D

      Poista
  2. Tuota villipöllöilyä on ollut liikkeellä ;O)
    Mä oon yhden ratsastustunnin mennyt 182 cm korkealla pv-tammalla ja sen jälkeen tuntui, kuin olis kaikki sisuskalut vaihtanut paikkaa keskenään xD

    VastaaPoista
  3. Voi miten tutun kuulosta ! :D mä aina mietin et yhy haluun jonku ihanan kiltin tankkeriponin jonka kanssa voi tehdä mitä vaan eikä tartte pelkää oman tai muiden hengen puolesta XD vaikka hauskaahan se on että virtaa löytyy !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo välillä sellainen pystyykuollut otus olisi ihan mukava :D Toisaalta pidemmän päälle sellaisen kanssa tulisi aika varmaan tylsäksi :D

      Poista