tiistai 1. tammikuuta 2013

01 - Miksi harrastan ratsastusta

Olen ollut aina kiinnostunut hevosista. Ensimmäiselle alkeiskurssille menin viisivuotiaana. Ryhmät olivat suuret, kaikki muut minua vanhempia ja eteneminen liian nopeaa. Jo toisella tai kolmannella tunnilla lähdimme maastoon. Hevosia oli mukana varmaan 25, ja huonostihan siinä kävi. Hevoset säikähtivät ja lähtivät laukkaamaan eri suuntiin. Minunkin hevoseni häipyi paikalta ja minä roikuin juuri ja juuri selässä. Jossain keskellä metsää tipuin. Onneksi ohi sattui juuri pyöräilemään pari tyttöä ja he ohjasivat minut tallille. Tähän loppui ratsastusharrastus. Tosin vain hetkeksi.



Parin vuoden kuluttua kävin pari kertaa ratsastamassa yhdellä lämminverisellä lännenhevosella. Mutta kuinka kävikään, tipuin taas maastossa, kun olimme kävelemässä. Hevonen otti askeleen sivuun ja minä olin maassa. Taas ratsastus jäi.


Ala-asteella menin taas alkeiskurssille parhaan kaverini kanssa. Siitä tämä sitten lähti, eikä loppua näy. Oli hienoa kun pystyi edes jotenkin hallitsemaan hevosta allaan. Halu oppia lisää oli valtava. Jokainen onnistuminen lisäsi halua osata vielä paremmin. Epäonnistumisista noustiin ja opittiin.



Ratsastus on siitä hieno laji että siinä ei ole koskaan täydellinen. Aina löytyy jotain parannettavaa. Haastetta tässä tekee se, että hevonen on elävä ja ajatteleva eläin, jota ei pysty ikinä täysin kesyttämään. Jos pelaisin vaikka jääkiekkoa, pystyisin parantamaan vain omaa peliäni. Ratsastuksessa pitää kuitenkin saada itsensä lisäksi toimimaan myös hevonen.



Hevosesta voi saada myös luotettavan ystävän, ei vaan harrastusvälinettä. On hienoa kun voi luottaa hevoseen ja se luottaa takaisin. Halusin tähän postaukseen laittaa kuvia niistä hevosista, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet suhtautumiseeni hevosiin.

Pitkistä epäonnistumisjaksoista huolimatta jokin tässä lajissa kiehtoo. Miksi te harrastatte ratsastusta?




01 - Miksi harrastan ratsastusta
02 - Ratsastajaesikuvani
03 - Varustetoivelistani
04 - Unelmahevoseni
05 - Mitä hevoseni syö
06 - Parhaat kuvat minusta ja hevosestani
07 - Vahvuuteni ja heikkouteni ratsastajana
08 - Hevoseni hyvät ja huonot puolet
09 - Hevosblogeja joita luen
10 - Ratsastusurani tärkein valmentaja/opettaja
11 - Elämäni hevoset
12 - Unelmatallini
13 - Taustajoukkoni

8 kommenttia:

  1. Turhahan sitä in selittää - ehdottomasti paras harrastus! Kun kerran käy hevosen selässä, sieltä on vaikea pysyä erossa(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaasta en tiedä mutta mukaansatempaavaa ainakin ;)

      Poista
  2. "Voi saada luotettavan ystävän" -siinäpä se, se henkinen yhteys on vain jotain korvaamatonta, elävä eläin ja sanaton yhteys, se on pitänyt rakkautta yllä. Toki myös haasteellisuus, aina voi edetä ja silti on edettävää.

    VastaaPoista
  3. Monipuolisuus, hevonen ei valehtele.. Se kun saa hevosen toimimaan ilman varusteita / cordeoll tms että huomaa kehittyneensä ratsukkona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Varsinkin tuo että hevonen ei valehtele eikä kerro juttuja eteenpäin.

      Poista