maanantai 28. tammikuuta 2013

Ihmisen julmuudella ei ole rajoja.

Näyttävyyttä.
Luonnottomia askeleita.
Pelkoa.
Kipua.
Julmuutta.


Välillä tulee hetkiä, jolloin hävettää olla ihminen. Tämä on yksi niistä hetkistä. Kyyneleet silmissä katsoin tuon videon ja mietin jälleen kerran, miten ihminen voi olla niin julma. Varsinkin viatonta luontokappaletta kohtaan. 

Tennesseewalkerit on kehitetty alunperin yleisratsuiksi, joiden selässä oli helppo istua pitkiäkin aikoja pehmeiden askellajien vuoksi. Erikoisten askellajien vuoksi niistä on kuitenkin ajan myötä tullut show-hevosia. Juuri näiden askeltensa vuoksi tennesseewalkerit joutuvat kärsimään. 


Big lick 
1940- ja 1950-lukujen vaihteessa tennesseenwalkerit olivat muodissa ja niiden näyttävät liikkeet etenkin juoksukäynnissä vetivät väkeä katsomoihin ja nostivat rodun suosiota. Myös rodun kilpailujen tuomarit suosivat korostettuja liikkeitä, ja tästä alkoi big lick -villitys. Myös tavallisesti kengitetyt hyväliikkeiset hevoset pystyivät esittämään tätä yleisön suosimaa askellajia, mutta ilman erikoiskengitystä se vaati hevoselta sekä luontaista lahjakkuutta että pitkän koulutuksen.
Osa kouluttajista toivoi saavuttavansa näyttävää askellusta vähemmällä vaivalla lainaamalla erikoiskengitysmenetelmiä toisilta askellajiroduilta. Näihin menetelmiin kuuluivat muun muassa painotetut kengät, korokekengät ja painoa lisäävät ketjut vuohisissa. Menetelmiä säänneltiin mutta niitä ei kielletty.
Erikoiskengitetyt hevoset alkoivat voittaa kilpailuja, ja tuomarit alkoivat edellyttää yhä korostetumpia liikkeitä, ja yhä rajumpia menetelmiä alettiin käyttää pyrkimyksissä saada mahdollisimman suuria tuloksia mahdollisimman pian: näitä menetelmiä olivat muun muassa erityispainavat vuohisketjut, piikkien painaminen kavion valkoviivaan, kavion kannan hiominen vereslihalle, kenkäkorokkeiden lisäpainottaminen ylimääräisillä nauloilla ja soring, jossa vuohisiin levitetään herkistävää ainetta niin, että vuohisketjujen kolahdukset aiheuttavat kipua hevoselle. Näistä aiheutuu hevosen etujalkoihin kipua, ja hevonen nostaa jalkansa mahdollisimman nopeasti takaisin ilmaan välttääkseen sen. Vastaavasti se myös astuu mahdollisimman pitkälle alleen kantaakseen mahdollisimman suuren osan painostaan takaosallaan. Tuloksena on tyypillinen "kyykistyvä" asento. Nämä menetelmät ovat nykyisin laittomia, mutta niiden käyttö jatkuu silti. 
Lainaus Wikipediasta.

Lukekaapa tuo viimeinen kappale oikein ajatuksen kanssa. Onko tuossa kappaleessa yhtään eettisestä oikeaa tapaa lisätä hevosen liikettä?

Videossa hevosia läimitään oikein olan takaa päin näköä ja annetaan ilmeisesti sähköäkin. Luulen että näillä keinoilla etupäätä saadaan vieläkin kevyemmäksi. Hevonen pakenee kipua tässä tapauksessa ylöspäin, joten ihmiset ovat huomanneet että näin saadaan lisää liikettä. 

Hevosten silmistä paistaa kipu ja pelko, enkä huomannut yhdenkään walkerin olevan tyytyväisen näköinen. Ja kuinka voisikaan olla? Näille hevosille laitetaan suuhun kammottavan kovat kuolaimet ja isot ratsastajat istuvat melkein hevosten takapuolen päällä. Hännät on vedetty ihan mutkalle. Monesta kohdasta videolla huomaa, kuinka hevoset eivät haluaisi varata yhtään painoa etujaloilleen. Onko se ihme? Kaviot on kengitetty ihan kummalliseen asentoon, lisätty jos jonkinmoista korkoa ja painoa ja ketjuja. Ja näiden lisäksi vielä laitettu jotain kivulle herkistävää ainetta ketjujen alle! 

Yhdessä kohdassa tuossa videolla hevosella oli päällään jonkin sortin valjaat jotka ilmeisesti asettavat hännän "oikeaan" asentoon. Lisäksi olen kuullut että hännästä katkaistaan joku jänne että se nousee pystyyn. Videossa hevonen makasi karsinassa nämä valjaat päällä eikä päässyt ylös. Sokeakin näkee, kuinka siihen sattuu, ja mitä tekevät miehet? No hakkaavat ja piiskaavat sen ylös sieltä! 

Tätä julmuutta harrastavat ihmiset näkevät hevosen asiana, ei tuntevana ja tiedostavana eläimenä, joka on luotu liikkumaan iloisesti ja helposti. He ovat valmiita tekemään ihan mitä vain että hevonen tottelee. Olen törmännyt joskus hevoseen, joka totteli omistajaansa ihan vain pelosta. Walkerit tekevät varmasti samaa: niillä ei ole vaihtoehtoa olla tottelematta ja pelolla ne on saatu tekemään ja hyväksymään noita järkyttäviä juttuja sen enempää protestoimatta. 

Pahinta tuossa videossa on nähdä hevosten kipu, alistuminen ja pelko. Ja tajuta että olen samaa rotua tuon julmuuden harrastajien kanssa. Hävettää, itkettää. Kuinka kukaan pystyy tuottamaan noin paljon kipua niinkin hienolle eläimelle ja ystävälle kuin hevonen? Tuntuu niin pahalta, kuinka julmasti ihminen alistaa hevosia. Missä on nautinto, ilo, rakkaus ja ystävyys? Niitä ei ole, ei noissa piireissä joissa hevonen on vain rahantekoväline. 

Sanat ei riitä. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

SuperPossu!

Olin tänään varautunut, että Lasse on aivan kamala ratsastaa. Eilisen perusteella se olisikin ollut ihan mahdollista. Turhaan varauduin!

Lasse oli alusta saakka ihan mielettömän hyvä! Se ravasi alkuraveista lähtien todella hyvin omalla moottorilla ja minä sain kevennellä ihan rauhassa. Teimme paljon ympyröitä molempiin suuntiin. Varsinkin vasempaan kierrokseen Possu meni hienosti. Laukassa oli välillä vähän liikaa vauhtia, mutta sain loppua kohti hidastettua vauhdinkin sopivaksi. Aluksi teimme paljon nostoja niin, että viimeiset laukat nousi melkein pelkästä ajatuksesta. Kun sain laukan hyväksi, teimme vielä laukanvaihtoja. Vasemmasta oikeaan meni hyvin, oikeasta vasempaan tuli ehkä vähän turhan suurieleisiä vaihtoja. Loppuraveissa annoin Lassen venyttää vähän eteenalas ennen loppukäyntejä.



Totesin ennen ratsastusta, että meidän Prestige on liian kapea Lasselle. Se on lihonut niin paljon syksyn ja talven aikana, että satulakin on jäänyt liian kapeaksi. Kokeilin tänään mennä ilman huopaa, niin että satulan alla oli pelkkä romaani ja varmaan sen takia Lasse oli parempi kun oli lavoilla enemmän tilaa liikkua. Kokeilin myös Niilon vanhaa estesatulaa, joka sopi paremmin mutta ei kuitenkaan ihan täydellisesti.

Olenkin sivusilmällä seurannut Facebookin hevostarvikeryhmiä ja bongasin sieltä halutaan vaihtaa -ilmoituksen. Joku halusi Kiefferin koulusatulan tilalle Kiefferin este/yleissatulan. Hintaluokkakin oli sama, joten huomenna vien estesatulamme Matkahuoltoon ja jään odottamaan uutta Kieffer Wien -koulusatulaa.

Ps. Petra tulee ensiviikolla kuvaamaan minua ja Lassea, joten silloin luvassa uusia kuvia! Alkaa ärsyttämään itseänikin kun aina joudun laittamaan näitä vanhoja kuvia...

Pps. Lisäsin sivupalkkiin Vieraile myös -palkin. Käykäähän katsomassa siihen linkitetyt blogit!

Sonja Lassella

Tämän postauksen on kirjoittanut Sonja eiliseltä. Kuvat on ottanut Jenny

Tämä päivä oli kunnolla täykkäripäivä. Oli tarkoitus mennä Lassella ratsastamaan Jennyn kuvatessa. Kuvat ovat melko koomisia, valmistautukaa nauramaan!


Tallille päästyämme yksi tallin hevosista oli vapaana, mistä syystä Lasse kävi jo vähän ylikierroksilla valmiiksi. Karsinaan päästyään ja hetken siellä oltuaan se kuitenkin rauhoittui vähän, ja saimme Jennyn kanssa sille varusteet päälle. Menisin ensimmäistä kertaa sinä talvena hackamorella Lassen kanssa. Lasse oli edelleen vähän innoissaan ja pelkäsi välillä kentän vieressä seisovan metsän mörköjä. Alkukäyntien jälkeen se kuitenkin alkoi keskittyä, ja sain sen menemään omalla mittapuullani tosi hienosti ravissa.





Laukka sitten oli vähän eri asia. Alussa nostin pari laukkaa (nostin vain pieniä pätkiä, kun se tuntui haluavan sitten laukata koko ajan). Sitten annoin sen hetken kävellä. Kun olin pari kierrosta kävellyt, Lasse sanoi, että käynti ei toimi. Pitää ravata. No, yritin sitä sitten pidättää käyntiin. Lasse ravasi hetken korvat luimussa. Naureskelin vain sille vähän ja yritin hidastaa sitä, sillä se tekee niin aina välillä kanssani, mutta Lasse vain nosti päätään, ja sanoi, että sekoitin sen ravirytmin. Sekään ei toimi. Piti nostaa laukka. Joo, siinä se sitten laukkasi pari askelta ihan rauhassa, mutta kun yritin pidättää, se kiukustui ja lähti täyteen vauhtiin. 

Seuraavat viisi minuuttia se nelisti, sinkoili, teki äkkikäännöksiä ja pörisi ja pärisi. Jenny oli edelleen ottamassa kuvia, ja sanoin, että jatka vaan kuvaamista, vaikka olin täysin tippumispisteessä. Välillä huusin jotain että ”nyt varaudu, mä tipun!!” tai ”Lasse nyt sitte!!!!!!!”. En tippunut, mutta yhden äkkikäännöksen ja nopean singahtamisen jälkeen mussukkamme päätti poistua kokonaan paikalta. Siinä se sitten laukkasi tallinpihan poikki minun roikkuessa ohjissa. Jenny jäi sinne kentälle seisomaan, ja huusin hänelle, että pärjään kyllä. Yhden tarhan vieressä huusin erityisen lujaa, että ”LASSE!!!”. Lasse hidasti laukkaa, katsoi mihin olimme menossa (olisimme kohta olleet tallin rajojen ulkopuolella), ja sanoi sitten nähtyään vähän pimeämmän tien että ”no en todellakaan ajatellut mennä tuonne.” Sain mussukan pysäytettyä, ja palasin kentälle. Ensimmäinen reaktioni oli ”mä oon ihan okei, en tippunu!”-kommenttien jälkeen oli, että saitko kuvia  





Aloin ratsastaa luvan saatuani loppukäyntejä (en tehnyt loppuraveja, kun Lasse ei kyennyt ravaamaan, vaan olisi laukannut), mutta jouduin tulemaan selästä alas, koska käynti ei edelleenkään toiminut. Ainoa askellaji olisi ollut laukka. Kävelytin Possun, ja kun olimme hoitaneet sitä, niin veimme sen tarhaan, annoimme paljon heinää ja toimme lämmintä vettä. On se hevosen elämä kyllä rankkaa. Vaikka Lasse oli tänään niin energinen, niin on se silti hienoin hevonen millä olen ikinä ratsastanut 

torstai 24. tammikuuta 2013

Kuvia tältä päivältä





Se kenen mielestä Lasse näyttää tässä ihan ponilta huutaa HEP!






Meinasin kuolla nauruun kun näin tämän kuvan. Possu näyttää ihan idiootilta :D

Samaten tässä :D "HUUUUUUUUU!!!"




keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Ohjasajoa ja juoksutusta

Tänään päätin pitkästä aikaa ohjasajaa Lassea oikein kunnolla. Laitoin sille ratsastusvyön jossa oli lenkit liinoja varten ja liinat molemmille puolille. En laittanut suitsia, koska tarkoitus oli juoksuttaa kevyesti ohjasajon jälkeen. 

© Petra

Ensin meinasi olla vähän hakusessa se eteenpäin meneminen, ja Lasse olisi mieluiten vain kääntynyt naama minuun päin. Kun pääsimme vihdoin liikkeelle, se oli huippuhyvä! Se käveli reippaasti ja oli hyvin kuulolla. Mietittyäni pitkään päätin kokeilla hiukan ravia. Ensin Lasse ei tajunnut että pyysin ravia enkä reippaampaa käyntiä, mutta vihdoin siirtyi raviin. Menimme monta lyhyttä pätkää ravia, eikä heppa seonnut kertaakaan! Olin ihan varma että ravissa tulee ongelmia kun juoksen takana, mutta Possu yllätti positiivisesti :)

Ohjasajon jälkeen otin toisen liinan irti ja juoksutin Lassen. Ensin se meni vähän heikosti eikä olisi jaksanut liikkua. Jostain se kuitenkin löysi vähän energiaa ja jaksoi liikkua eteenpäin nätisti, varsinkin oikeassa kierroksessa. Kunnes... En tiedä mikä tuli, mutta yhtäkkiä hevonen sekosi ihan täysin, kun oltiin hetki menty vasempaan kierrokseen. Se lähti vetämään rauhallisesta ravista hyytävää pukkilaukkaa repien minua monta metriä perässään. Sitten se pysähtyi, eikä olisi liikkunut millään eteenpäin, vaan hyppi sivuttain ja taaksepäin. Sitten se taas meni kierroksen eteenpäin, kunnes alkoi taas loikkimaan. Hermohan siinä meinasi mennä :D Lopulta sain sen kulkemaan taas hyvin. Hetken loikkien jälkeen se meni jännittyneesti, mutta rentoutui lopulta. Siihen oli sitten hyvä lopettaa :) 


Tällaisia loikkia Lasse tekee usein juoksutuksessa kun oikein innostuu.

Minun piti kovasti siivota kaappini ja Lassen tarha, mutta nälkä yllätti joten siirsin urakkani myöhemmäksi. Olisi ihanaa kun olisi joku reipas hoitajatyttö joka hoitaisi näitä tällaisia hommia puolestani :D Ja kävisi kävelyttämässä heppaa, putsaisi varusteita jne. Mutta taitaapi olla aika vähissä tällaiset reippaat nuoret. 

Pitäisi nyt saada joku taas kuvailemaankin meidän touhuilua. Peteä ei nimittäin kuvaaminen kiinnosta ja sen näkee kuvien laadussa :D Olisi kiva saada ohjasajosta ja ratsastamisesta uusia kuvia. 

Kurinpalautusratsastus

Eilinen oli taas ratsastuksen kannalta niitä päiviä, mitkä olisi voinut jättää väliin.

Menin tallille tarkoituksena vain kevyesti hömpötellä Lassella, enkä siksi vaivautunut laittamaan edes ratsastushousuja vaan menin toppahousuilla. Talllilla oli jo omistaja ja hänen siskonsa ja he olivat lähdössä maastoon. He ehdottivat että tulisin mukaan ja totesin että se olisi kivaa vaihtelua. Varusteet päälle ja menoksi. Viime kerran vuoksi päätin kokeilla sujuisiko suoralla kuolaimella maastoilu paremmin.

No, eikun selkään ja menoksi. Tosin, emme pääseet edes tallin pihasta pois kun Lasse sekosi ensimmäisen kerran. Muutaman koikkaloikan  jälkeen totesin että ehkä on fiksumpi että jäämme kentälle, kun hevosella oli niin paljon virtaa. Mehän maastoilemme yleensä aina yksin, koska Lasse ottaa niin valtavasti virtaa toisista hevosista ja tekee juurikin noita ihmeloikkia, joissa on todella vaikea pysyä. En minä niinkään itseni vuoksi pelkää, mutta pelkään että Lasse villitsee muut hevoset ja niiden ratsastajia sattuu.

© Krista Ylinen












Menimme sitten pellolle kävelemään alkukäynnit, jonka jälkeen päätin lähteä vastakkaiseen suuntaan maastoon, lähinnä ravailemaan ja laukkailemaan pientä pätkää edestakaisin. Kun olin ravannut vähän nostin laukan ja laukkailtiin rauhassa joku puoli kilometriä. Ongelmat alkoivat siitä kun käännyttiin kotiinpäin. Lasse sekosi taas, hyppäsi vähän pystyyn, yritti pukittaa, heitteli päätään ja meinasi kaatua. Menimme jonkin matkaa raviväistöjä tien laidasta toiseen, ja näin sain Lassen vähän kuulolle. Se inhosi kuolainta, eikä halunnut juuri nojailla siihen. Päätin että kyllä me niillä hackamoreilla maastoillaankin, vaikka se onkin vähän pelottavaa kun Lasse sekoaa niillä.

Kun pääsimme tallitielle, menimme koko ajan raviväistöjä. Aina kun Lasse siirtyi vapaaehtoisesti käyntiin siitä hermostuneesta toussutuksesta, annoin sen kävellä rauhassa. Jos se alkoi teputtamaan, alettiin välittömästi taas väistämään. Jatkoin matkaa suoraan kentälle ja väänsin siellä sitten jonkin aikaa. Lasse oli aivan kamala suusta kun oli ne kuolaimet. Jossain vaiheessa tallin omistaja tuli hevosellaan kentälle työskentelemään myös. Tässä välissä kävin vaihtamassa Lasselle hackamoren. Sitten alkoi työnteko sujumaan! Lasse oli taas oma hyvä energinen itsensä.

Kun Lasse oli hyvä, kysyin tallin omistajalta että haluaako hän kokeilla poniratsastusta (faktatietoa: Lasse on 156cm korkea, tallin omistajan hevonen varmaan lähemmäs 180cm, joten Lasse näyttää ihan ponilta.) Vaihdoimme sitten hevosia ja minä sain kiivetä ihanan Niilon selkään. Olisin kyllä tarvinnut ehkä nosturin.... :D Mutta pääsin kyytiin ja voi jestas! Siinä vasta hevonen! Kaikki askellajit olivat niin suuret, etten meinannut uskoa edes. En ole tainnut ikinä mennä tuollaisella liitokaviolla? Ravissa ei ollut toivoakaan että olisin pystynyt istumaan, mutta se laukka! Olen vieläkin ihan sanaton. Niin iso ja helppo istua. Olen ihan rakastunut :D Lassestakin tykättiin, varsinkin sen helposti-istuttavista askeleista. Terhi meni tosi kivasti Lassella :)

Ratsastuksen jälkeen vein Lassen tarhaan ja vein sille vielä lämmintä vettä. Loppujen lopuksi lähdin hymyssäsuin tallilta, vaikka aluksi näytti täysin toivottomalta.

maanantai 21. tammikuuta 2013

© Krista Ylinen

Laitetaan nyt toinen kuvapostaus heti perään. Krista tuli vihdoin kuvaamaan ratsastuskuvat Lassesta viime vuoden puolella. Tässä parempi postaus siitä!






Taisi vähän molemmilla tuulla korvien välissä..... :D

Rystyset valkoisena sai pidellä heppaa kun sillä oli niin kivaa!


On se saanu aika paljon massaa :)


Loppuverkka. "Emmähaluu."

Back in business!

Lähipäivät ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt kirjoittamaan lainkaan blogiin. Lisäksi minun pitäisi tehdä kaverille kaksi videota ja yhteen täykkäriblogiin bannerikin, joten kiire ei suinkaan ole vielä loppunut :D

Eilen menimme Peten kanssa tallille ja Pete otti kuvia ja videoita kun ratsastin. Kuvat tulevat tässä, video tulee ehkä joskus.

Lasse oli ihan perusok, vieläkin vähän jäykkä vasemmalle. En alkanut sitten kauheasti vääntämään kun jalassani oli toppahousut jotka oli todella liukkaat :D Virtaa ponilla oli vaikka kuinka ja paljon!







tiistai 15. tammikuuta 2013

Rentoa ja jäykkää meininkiä

Tulin juuri tallilta ja kyllä voin taas sanoa että tallilla olo virkistää aivan mahdottomasti ja saa pahankin mielen haihtumaan!

Eilen minulla oli todella huono päivä ja jätin menemättä tallille, koska en halunnut mennä Lassen lähelle niin kiukkuisena. Tänään kuitenkin oli jo paljon parempi päivä ja niinpä suuntasin ratsastamaan.

Menin ihan peruskoulua, ja jumppailtiin paljon. Lasse oli todella jäykkä vasempaan, eikä meinannut taipua lainkaan. Oikealle taas taipui ihan miten päin vaan. Asettelin ja taivuttelin sitä kumpaankin suuntaan ja teimme ravissa paljon väistöjä niin, että liioittelin hieman asetusta. Ravissa Lasse alkoi lopusta olemaan jo ihan kiva, vaikka välillä jäikin vähän pohkeen taakse. Laukassa se olikin sitten aika kamala... Ei taipunut yhtään vasemmalle ja tarjosi päätään koko ajan liioitellusti oikealle. Niinpä päätin laukassa keskittyä siihen että suoralla on suora kaula, ja kulmissa saa hiukan asettua.

Ratsastuksen jälkeen autoin tallin omistajaa päästämään tallin nuoriso (kaksi hevosta) isolle laitumelle vähän kirmaamaan. Voi kuinka niillä oli hauskaa! Samalla juttelimme alustavasti että pitäisi tilata satula-auto tännepäin. Lisäksi korjailimme vähän aitoja Lassen ja sen tarhanaapurin tarhoista. Lasse ja Niilo hajottaa väliaitansa säännöllisesti ja pureksii toisiaan sen yli. Niilolla oli tänään verta loimessa, mutta Lassessa ei ainakaan ollut haavoja. Välillä yltyy poikien leikit vähän turhan rajuiksi... Samaan aitaankaan niitä ei voi laittaa, koska Lasse potkii.

Ainiin, pari päivää olen väkertänyt uutta valokuvasblogiani. Käykääpäs katsomassa ;)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Haasteita

Ensimmäisen haasteen sain Ennalta, toisen Petralta.

Haasteen säännöt:
-Kerro 11 faktaa itsestäsi.
-Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
-Keksi 11 uutta kysymystä.
-Haasta 11 bloggaajaa joilla on alle 300 lukijaa. 
-Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät.

"1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11  questions the ' tagger ' has set for them. 
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200  followers and tag them in their post. 
5. These lucky bloggers must then be told. 
6. There's no tag backs. "


1. Hevonen vai poni? 
Hevonen JA poni :)

2. Koulu vai esteet? 
Koulu

3. Millainen on unelmaponisi / hevosesi?
Lasse on aika lähellä unelmieni hevosta, ainakin luonteeltaan. 

4. Paras opettaja / valmentaja, jonka tunneilla olet käynyt?
Kalle ja Suvi.

5. Korkein hyppäämäsi este hevosella/ponilla?
Lassella 125cm

6. Paras/parhaat ystäväsi?Pete, Silja, Salla, Noora, Petra :)

7. Oletko käynyt ulkomailla? Jos joo, niin missä?
Olen, vaikka missä. Kanarian saarilla useasti, Turkki, Thaimaa, Bulgaria, Englanti...

8. Lempi tv-ohjelma?
Happy Town, muita en seuraa.

9. Tykkäätkö lukea?
RRRRAKASTAN!

10. Onko sinulla lemmikkieläintä? 
Kaksi koiraa ja yksi hevonen.

11. Kauanko blogisi on sinulla ollut?
Reilu vuoden.


1. Oletko tyytyväinen elämääsi?
Olen :)

2. Mitä kaikkea teet vapaa-ajalla?
Kotitöitä, koirailua, heppailua, lukemista, dataamista. 

3. Oletko miettinyt millainen elämäsi on ilman tärkeintä ihmistä?
En halua edes miettiä. 

4. Luotatko helpolla ystäviisi?
En oikeastaan, en ainakaan ihan heti.

5. Mitä odotat vuodelta 2013?
Toivon että se menisi kaikin puolin hyvin.

6. Millainen oli vuotesi 2012?
Aika perus, oli hyviä ja huonoja hetkiä.

7. Luetko paljon muiden blogia?
Luen, seuraan todella montaa blogia.

8. Miten saat blogisi pidettyä pystyssä?
Kirjoittamalla riittävän usein ja laittamalla mahdollisimman hyviä kuvia.

9. Onko lukijat ja kommentoijat sinulle kaikki kaikessa vai bloggaatko muuten vain? kerro syyt ja perustelut.
Bloggaan sekä itseni että lukijoiden vuoksi. Tykkään myös vuorovaikutuksesta. 

10. Millainen on sinulle oikea ystävä/kaveri?
Sellainen jonka kanssa saa nauraa ja jolle saa kertoa huolensa. Ja joka kertoo huolensa myös minulle.

11. Kuvaile omin sanoin itseäsi.
Mä inhoon tätä kysymystä.

En nyt jaksa haastaa ketään. Ne tekee jotka haluaa :) Ja samoilla kysymyksillä mennään.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Eilinen maastoreissu

Olen koko talven miettinyt, että pitäisi lähteä Lassen kanssa käymään äidin luona, sillä hän asuu viiden kilometrin päässä tallilta ja sinne pääsee mukavasti tietä jolla ei autoja liiku. Eilen sitten toteutin ajatukseni ja lähdin käymään siellä. No, eipä mennyt niinkuin elokuvissa :D

Varusteina Lassella oli satula ja hackamoresuitset. Arvoin pitkään että pitäisikö laittaa kuolaimet, kun emme ole pitkään aikaan ollut maastossa. Ajattelin kuitenkin että nääääh, kyllä se näillä käsissä pysyy. Eikun selkään ja matkaan.

Alkukäynnit meni kivasti ja Lasse käveli kiltisti. Kun otin ohjat ja siirryimme raviin, hevoseni kasvoi ainakin kymmenen senttiä korkeutta ja sen pää oli aivan pystyssä. Annoin sen ravata aika reippaasti ja pikkuhiljaa se laski päätään ja rentoutui.

Ensimmäinen ongelma tuli, kun meidän piti ylittää rautatie, joka on visusti lumen alla, mutta jonka olemassaolon Lasse tietää. Vähän aikaa siinä keskusteltiin ja loppujen lopuksi mentiin puskat rytisten sivulta koukaten. Matka jatkui Lassen pöristessä kuin lohikäärme.

Uskalsin ottaa jopa pienen pätkän rauhallista laukkaa! Lasse meni kylläkin aika pinkeänä ja yritti koko ajan kiihdytellä. Mutta pysyi kuitenkin käsissä ja siirryimme takaisin raviin. Kerran Lasse teki äkkipysähdyksen, kun näki jotain todella hirveää edessä. Minä makasin kaulalla ja sain hieroa kipeää nenääni, koska löin sen Possun kaulaan :D

Pääsimme turvallisesti perille. Äidilleni oli tulossa hoitoon yksi tuttavaperheen lapsi ja jäimme odottelemaan ehkä viideksi minuutiksi. Lasse sai porkkanaa ja valtavasti ihailua. Äitikin uhkasi taas tulla ratsastamaan kun hän jäi vuoden alussa eläkkeelle.

Kun lähdimme äidiltä, Lasse näytti taas täykkäriluonteensa.... Se hyppi ja pomppi niin paljon että  olin varma että tipun. Siinä vaiheessa kun se hyppäsi pystyyn ja heittäytyi sivulle, totesin että on turvallisinta nousta selästä ja taluttaa alkumatka. Lasse esitti todella hienot piaffit vierelläni kun kävelimme kotiinpäin :D

Kun nousin selkään, meinasin olla heti alhaalla, koska Lasse säikähti sähkökaappia joka oli tienvarressa ja hyppäsi hulluna sivulle. Raah meinasi mennä hermot ja päätin että ensi kerralla laitan suoran kuolaimen maastoon - sen verran hirvitti kun Lasse alkoi poukkoilemaan. Lasse välillä hermostuu maastossa jos ollaan hackamorella ja se heilauttaa päätään. Tällöin hackamoren varret heilahtavat ja Lasse heiluttaaa enemmän päätään. Pari kertaa olen joutunut ihan karjaisemaan että loppuu tuollainen ennenkuin pään kauhuissaan heiluttelu loppuu.

Loppumatka menikin sitten ihan hyvin. Ravasimme suurimman osan matkasta ja laukkasimme pienet pätkät. Mitä lähempänä tallia olimme, sitä enemmän Lasse rentoutui. Tallilla tein sille melassivettä ja otin varusteet pois. Tänään olisi tarkoitus mennä juoksuttamaan heppa kevyesti.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Videopostaus eiliseltä

Pahoittelen flunssaista ääntäni alussa, kurkku on tällä hetkellä aika kipeä. Tässä nyt tällainen kummallinen tynkävideopostaus. Ehkä minä vielä joskus opin puhumaan kameralle :D





sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Juoksutusta

Tänään oli taas juoksutuspäivä. Lasse oli vasempaan kierrokseen tosi hyvä! Totteli hienosti kaikkia pyyntöjä ja meni rennosti. Kun vaihdoimme suuntaa niin meinasi tulla erimielisyyksiä. Lasse ei olisi halunnut liikkua, vaan yritti poistua paikalta ja muuta mukavaa. Hetkeen keskusteltuamme se kuitenkin suostui menemään nätisti tähänkin suuntaan. Loppuajan Lasse juoksikin sitten ihan nätisti ja meni lähes koko ajan pää maata viistäen. Suloinen hepo ♥

Tällä tavalla sujui juoksutus muutama vuosi sitten...  Onneksi Lasse on nyt tasaantunut todella paljon kun on ikää tullut lisää mittariin. © Sarianna Junnila


Tuli juoksuttaessa mieleen, että onko paljon muita ratsastajia, jotka eivät katso kelloa hevosen kanssa työskennellessä, vaan työskentelee sen aikaa kunnes hevonen toimii? Itse olen juuri tällainen. En ala väkisin ratsastamaan tai juoksuttamaan pidempää kuin on tarve. Lopetan onnistuneeseen suoritukseen, vaikka se tulisi jo vajaan puolen tunnin ratsastatuksen jälkeen.

Huomenna Lassella on rokotus, ja Saimikin pitäisi käyttää eläinlääkärillä. Saimilla on kynsi lohjennut tosi ikävän näköisesti, enkä uskalla sille itse tehdä mitään etten saa vahinkoa aikaiseksi. Jotenkin taas tuntuu niin vaikealta nämä eläimet, kun Lassellakin on se haava ja nyt Saimin jalka. Mokoma kylläkin yllätti eilen positiivisesti! Se oppi kaksi uutta temppua ihan noin vain! Nyt se osaa päivään sanomisen lisäksi antaa yläfemman ja istua nätisti (eli siis takapuolellaan etutassut ilmassa). Muutenkin Möö on vähän ehkä viisastunut  :)

perjantai 4. tammikuuta 2013

Video

Tässä video Petralla ratsastuksessa. Suurimman osan videoista on ottanut Petra. Lue myös videoon liittyvä postaus!


Mukava päivä Petran kanssa

Tänään vietimme Lassen kanssa vähän poikkeuksellisen päivän. Minulle tämä oli tutumpaa, mutta Lasselle ei niinkään.

Aamulla yhdeksän aikaan menin tallille jossa Lasse odotti karsinassa. Se oli ihan varma että pääsee tarhaan, mutta olinkin ilkeä ja aloin harjaamaan sitä. Sitten kehtasin vielä pukea sille suojat! Ja kaikista kamalinta Lassen mielestä oli, kun Petra pölähti paikalle trailerin kanssa. Lähdimme siis Lassen kanssa Petralle päiväksi. Tarkoitus oli kuvata kaikki Petran hevoset ja Lasse. 

Lastauksessa Lasse possuili pari kertaa ja peruutti pois sillalta. Se tekee sen lähes joka kerta: kävelee ensin puoleen väliin lastaussiltaa, pysähtyy siihen, katselee hetken ja peruuttaa pois. Parin poisperuutuksen jälkeen Petra laittoi liinan kiinni koppiin ja sen avulla saimme Lassen lastattua. Matka meni hyvin ja Petralla Lassen purkamisessakaan ei ollut mitään ongelmaa. Lasse pääsi Disan karsinaan odottelemaan vuoroaan. 

Ensin Petra ratsasti Uffen, sitten Urcon ja sen jälkeen Zeuksen. Petran blogista voit lukea tarkemmin miten hevoset toimivat. Minä kuvailin ja videoin. Zeus oli tänään kaikista helpoin kuvata. Uffesta en meinannut saada millään kuvia ja Urcon kuviin en ole tyytyväinen, koska ne eivät onnistuneet niin hyvin kuin yleensä. 






Orien jälkeen minä ratsastin Lassen ja Petra otti kuvia. Laitoin sille pitkästä aikaa turkoosia päälle, kun useimmiten meillä on tummansinistä. Menin aika pikaisesti, mutta Lasse oli tosi hyvä. Se pyrki ihan riittävästi eteenpäin ja meni rentona. Itse en taaskaan pystynyt istumaan harjoitusravissa juuri lainkaan, koska selkä on taas ihan tukossa. Laukassa Lasse oli kivan tuntinen ja kuunteli hienosti. Menimme vähän laukanvaihtoja ja se teki ne huippuhyvin! 













Lassen jälkeen Petra ratsasti vielä Unaivan. Siitä oli taas tosi vaikeaa saada kuvia, mutta kun jaksoin vaan panostaa niin sain muutaman kelpo kuvan. Tessaa Petra ei ehtinyt ratsastaa, joten sen kuvaaminen jäi toiseen kertaan. 



Petralle tuli kiire, joten Lasse jäi talliin ja illemmalla menin hakemaan sitä (Petra siis ajoi, menin vaan omalla autolla sinne). Kun otin sen karsinasta, huomasin että se oli saanut taas takajalkaan haavan.... Näytti hokinjäljeltä, eli itseään potkaissut, idiootti. 

Lastaus meni tällä kertaa paremmin ja matkakin hyvin. Tallilla purin Lassen ja vein sen vielä tarhaan, vaikka kello oli jo melko paljon. Halusin kuitenkin että se saa olla edes hetken tänään ulkoilemassa. 

Videota tästä päivästä on tulossa jossain vaiheessa kunhan saan tehtyä koosteen. 

Alustavasti kyselen, haluaako joku ostaa meidän este/yleissatulan? Kieffer Europe CT, siistissä kunnossa, tulossa myyntiin lähiaikoina kun ei enää mene Lasselle.