lauantai 3. marraskuuta 2012

Huoleton on hevoseton

Taas totesin sen tänään kun menin tallille. Laitoin Lassen kuntoon ratsastusta varten ja menin kentälle.


Alkukäyntien jälkeen pyysin Lasselta ravia. No eikö se nyt tietenkin ontunut ja lavat olivat aivan jumissa. Pyysin sitten tallin omistajaa katsomaan että mitä jalkaa Lasse ontuu, kun se liikkui niin kökösti etten selästä sitä tuntenut. Terhi sanoi, että vasen takanen liikkuu oudosti mutta hänen mielestään lavat olivat suurempi ongelma. Päätin sitten mennä kentälle hiukan jumppailemaan hevosta. Taivuttelin ensin käynnissä ja kokeilin varovasti vielä ravia. Pikkuhiljaa Lasse alkoi vertymään ja loppujen lopuksi se liikkui enää vain hiukan jäykästi. Kokeilin nostaa laukat molempiin suuntiin ja ne olivat parhaimman tuntuiset ikinä. En kuitenkaan laukannut sen enempää, ettei siitä ole mitään haittaa.

Täytyy huomenna soittaa hierojalle ja kysäistä koska ehtisi käymään. Luulen että nuo jumit ei itsestään ja liikuttamalla kokonaan aukea. Jos ei hieronnastakaan parane niin sitten ei auta kuin soittaa taas hierojalle. Raaah, eikö tämä sairastaminen voisi olla jo ohi?!

Vaikka ratsastaminen ei minulle niin ehdottoman tärkeää ole, niin kyllä minä siitä sen verran nautin että olisi kiva päästä pitkästä aikaa ratsastamaan kunnolla. Tuntuu niin turhauttavalta, että vaikka parhaani teen Lassen eteen, niin silti se sairastaa. Kyllä sitä näköjään ihminen kaksi hevosta tarvitsisi, että toisella saisi mennä jos toinen on kipeänä. Minun tuurillani se menisi tietenkin niin, että molemmat olisivat yhtä aikaa sairaana aina...

Huomenna jumppailen lisää hevosella ja siivoan sen tarhan. Tänään aloitin jo siivoamisen, mutta totesin urakan olevan aivan valtava ja alkoi hämärtää, joten siirsin ongelman huomiseksi. Jos huomenna jää aikaa niin voisin taas putsailla varusteita. Nyt aion kuitenkin käpertyä sohvalle ja aloittaa leffamaratonin. Vuokrasin kolme leffaa, koska Pete on taas yömyöhään tontilla kaivamassa. Saan nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä koko illan!

Tämän postauksen kuvat on eiliseltä.

Lassen lempipuuhaa kengityksessä. Se tykkää lepuuttaa päätään kengittäjän selällä ja hiplata kenkääjän takamusta :D

Talliapulainen trueuskottava sadetakki päällä.

Kyllä sairastaminen on rankkaa!


5 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen! Oma on tosi herkästi jumiutuva myös, ja tarvitsee sekä huolellisen loimituksen, että säännöllisen liikutuksen, että pysyy kunnossa... Ja se on tosi rasittavaa välillä. =)

    VastaaPoista
  2. pikaiset paranemiset Lasselle! :/

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat. Harmi kun on noin usein jotain ongelmaa joka mieltä painaa, vaikka tosiaan parhaasi teet. Näille ei vaan joskus oikein voi mitään.

    Tuosta tarhojen siivoamisesta... meidän täyshoitotallilla jokainen siivoaa vähintään kerran viikossa hevosensa tarhan. Käytännössä se on 2 kottikärrillistä paskaa noin jokatoinen päivä XD, jotta paskan määrä on edes jotenkin hallittavissa (tarhassa 2 hevosta). Huh, kyllä on mieltä ylentävää puuhaa tiskirättikelillä etenkin. Voin siis vaan kuvitella tuota fiilistä mennä kaiken jälkeen siivoilemaan... Etenkin jos siivoaa yhtään harvemmin, niin tavaraa kertyy hurjasi. Kuinka usein siivoilet tarhaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tosiaankin piti sanoa että toivon Lassen kuntoon toipumista niin että pääsisitte taas normiarkeen :)

      Poista
    2. Tää hevosurheilu on niin tätä...

      Ennen siivoilin silloin kun hyvältä tuntui, mutta tänään päätin että vähintään kerran viikossa on pakko siivota. Kun hevonen on vapaalla heinällä niin sitä paskaa pikkusen kertyy näköjään! Mutta tästä lähin otan siis viikonloppuisin aina tarhansiivoustuokion, ja onneksi äitini lupasi tulla auttelemaan ettei ihan yksin tarvitse tehdä :)

      Poista