torstai 29. marraskuuta 2012

Eko l'Augeval ♥

Muistan pätkiä siitä päivästä, kuin ne olisi tapahtunut viikko sitten, vaikka vuosia on kulunut jo viisi. Liukas tie, synkkä sää. Tavaroiden pakkaamisen. Naisen lysähtäneet hartiat kun hän käveli luotamme pois. Jännityksen. Pitkältä tuntuvan matkan. Onnen.

Toista päivää kotona

Tasan viisi vuotta sitten minusta tuli hevosenomistaja, kun ihana Lasse asteli elämääni. Oli synkkä alkutalven ilta ja tie oli aivan peilijäässä kun haimme Lassen. Matkassa meitä oli minä, isä, äiti ja silloinen ratsastuksenopettajani. Menomatkan mietimme että mikä hevoselle tulee lempinimeksi, koska silloinen Loffe ei sopinut kenenkään suuhun. Lassehan siitä sitten tuli.


Kun pääsimme perille, eläinlääkäri teki ostotarkastuksen ja kirjoitimme paperit. Lasse ja sen varusteet lastattiin autoon. Muistan vieläkin kun entinen omistaja lähti kävelemään käytävää pitkin pois kun oli ensin hyvästellyt Lassen. Sydäntäni riipaisi kaiken sen onnen keskellä, ja riipaisee vieläkin.

Kotimatka alkoi ja minä en meinannut pysyä penkissäni. Koko ajan kääntyilin katsomaan traileria päin ettei se vaan irtoa. Lasse oli aika hermostunut matkalla. Menimme kotiin oikoreittiä mikä oli virhe, koska sillä pätkällä vasta liukasta olikin. Kolme naista kiljui isää ajamaan hitaammin. Pääsimme onneksi hengissä perille.

Kotitallilla purimme Lassen trailerista ja sain taluttaa oman hevoseni karsinaansa. Hetken sitä ihailtuani lähdimme kotiin, enkä juurikaan nukkunut sinä yönä. Yksi elämäni onnellisimpia päiviä ♥


Niin paljon on viidessä vuodessa ehtinyt tapahtumaan. Äitikin sanoi äsken, ettei ikinä uskoisi että Lasse on ollut meillä viisi vuotta, vaan tuntuu niinkuin se olisi aina ollut osa perhettämme. Toivon että meillä on yhteisiä vuosia edessä vielä monta. Meillä on vielä paljon koettavaa yhdessä.

9 kommenttia:

  1. kiva postaus, ja onnea viidestä vuodesta! :) toivottavasti on vielä paljon edessä!

    VastaaPoista
  2. Onnea viidestä vuodesta, kiva postaus!

    VastaaPoista
  3. Onnea kuluneista vuosista ja niitä paljon lisää :). Tosi kauniisti kirjoitettu. Mikä muuten oli Lassen myynnin syynä, miksi entinen omistaja oli niin surullinen? Todella herttainen kuva teistä tämä viimeinen <3. Heh, tulee mieleen oman hevosen ostoprojekti ja se hakureissu -ei ehkä ihan noin "onnistunut" vaan pitkä piina pikemminkin. Ihana että voit sanoa tuota päivää elämäsi onnellisimmaksi. Minä vielä oikeastaan jollain tasolla sulattelen tätä että ylipäätään on hevonen :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänellä alkoi opiskelut eikä ollut mahdollisuutta enää pitää hevosta. Teidän tarina on niin ihana <3

      Poista
  4. Kiitos<3, tarina on ihana mutta huh sitä taistelua joka kesti koko kesän..

    Oi, tosi ikäviä ne tilanteet jos joutuu pakon edessä luopumaan hevosesta :(, sääliksi käy. Mutta onneksi teidän kannalta se oli uusi hyvä alku :). Onko entinen omistaja käynyt katsomassa Lassea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en halua edes ajatella sitä päivää kun Lassesta pitää luopua :( Hän kävi kerran pari vuotta sitten ja sydäntä lämmitti kovasti kun sanoi että parempaa kotia ei olisi Lasselle voinut toivoa :)

      Poista
  5. Ihana postaus♥ Kauniisti kirjoitettu♥♥♥

    VastaaPoista