perjantai 30. marraskuuta 2012

Kuvaaja/avustajaongelma

Kuten olette huomanneet, tänne blogiin tulee todella harvoin kuvia minusta Lassen selässä. Tähän on ihan päivänselvä syy - en saa oikein ketään kuvaamaan.

© Sarianna Junnila

Haluaisin enemmän ratsastuskuvia meistä. Ja myös muita yhteiskuvia. Minun kolmivuorotyöni toki vähän vaikeuttaa kuvaajan saamista, ennenkaikkea iltavuoroviikoilla. Tallilla ei ole ketään kuka kuvaa, ja useimmiten olen siellä yksin. Minulta saisi tietenkin kameraa lainaan, mutta jos ei ole kuvaajia niin eipä siitä kamerastakaan ole hyötyä. Olisin valmis maksamaan vaivanpalkkaa jos joku viitsisi tulla kuvaamaan.

Tokihan alaikäisiä kuvaajia löytyy varmasti, mutta minulla ei ole aikaa kuskata heitä tallille ja pois enkä ehdi "vahtimaan" heitä, niin ikävältä kuin se kuulostaa. Enkä tykkää että puolitutut notkuvat jaloissa :D Petran kanssa oli helppoa kun hän tuli omalla autolla ja otti kuvia.

Pete käy joskus harvoin kanssani tallilla, mutta vaikka kuvat on ihan ok, niin ei ne mitään kummoisia ole. Ja ymmärtäähän sen, ei Peteä kiinnosta kuvaaminen tippaakaan :D

Myös kuvausavustaja olisi korvaamaton. Ennenkaikkea rakennekuvien otossa pitäisi olla henkilö, joka tietää mitä tekee. Eli saa hevosen seisomaan oikeassa asennossa ja yrittää saada korvia höröön. Olisi hienoa kun saisi itse keskittyä pelkästään kuvaamiseen!

© Sarianna Junnila

Mutta, näillä mennään mitä on saatu :) Eli täytyy vaan raahata Pete väkisin tallille, ellei lähistöltä löydy ketään kiinnostunutta kuvaajaa/auttajaa?

Olimme eilen Siljan kanssa tallilla. Kenttä oli jäässä, joten siinä ei kauhesti pystynyt tekemään mitään, mutta oli kivaa kun oli kaveri tallilla pitkästä aikaa! Tänään Lassella oli vapaa minun julmetun kovan päänsäryn takia. Koko päivän sattunut päähän ihan helkkaristi vaikka olen buranaakin napsinut. Nyt on onneksi vähän parempi olo, koska töihin on lähdettävä... Mitäpä minäkään tekisin mieluummin perjantai-iltana ja yönä kuin olisin töissä.

torstai 29. marraskuuta 2012

Eko l'Augeval ♥

Muistan pätkiä siitä päivästä, kuin ne olisi tapahtunut viikko sitten, vaikka vuosia on kulunut jo viisi. Liukas tie, synkkä sää. Tavaroiden pakkaamisen. Naisen lysähtäneet hartiat kun hän käveli luotamme pois. Jännityksen. Pitkältä tuntuvan matkan. Onnen.

Toista päivää kotona

Tasan viisi vuotta sitten minusta tuli hevosenomistaja, kun ihana Lasse asteli elämääni. Oli synkkä alkutalven ilta ja tie oli aivan peilijäässä kun haimme Lassen. Matkassa meitä oli minä, isä, äiti ja silloinen ratsastuksenopettajani. Menomatkan mietimme että mikä hevoselle tulee lempinimeksi, koska silloinen Loffe ei sopinut kenenkään suuhun. Lassehan siitä sitten tuli.


Kun pääsimme perille, eläinlääkäri teki ostotarkastuksen ja kirjoitimme paperit. Lasse ja sen varusteet lastattiin autoon. Muistan vieläkin kun entinen omistaja lähti kävelemään käytävää pitkin pois kun oli ensin hyvästellyt Lassen. Sydäntäni riipaisi kaiken sen onnen keskellä, ja riipaisee vieläkin.

Kotimatka alkoi ja minä en meinannut pysyä penkissäni. Koko ajan kääntyilin katsomaan traileria päin ettei se vaan irtoa. Lasse oli aika hermostunut matkalla. Menimme kotiin oikoreittiä mikä oli virhe, koska sillä pätkällä vasta liukasta olikin. Kolme naista kiljui isää ajamaan hitaammin. Pääsimme onneksi hengissä perille.

Kotitallilla purimme Lassen trailerista ja sain taluttaa oman hevoseni karsinaansa. Hetken sitä ihailtuani lähdimme kotiin, enkä juurikaan nukkunut sinä yönä. Yksi elämäni onnellisimpia päiviä ♥


Niin paljon on viidessä vuodessa ehtinyt tapahtumaan. Äitikin sanoi äsken, ettei ikinä uskoisi että Lasse on ollut meillä viisi vuotta, vaan tuntuu niinkuin se olisi aina ollut osa perhettämme. Toivon että meillä on yhteisiä vuosia edessä vielä monta. Meillä on vielä paljon koettavaa yhdessä.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Ajatuksia hevos"hippeilystä"

Ei ole pitkä aika, kun töissä nauroin työparilleni (joka ei ole siis missään nimessä hevosihminen, ymmärtää hevoset vain leivän päällä) että minusta on tainnut tulla hevoshippi. Parini katsoi minua kuin hullua ja kysyi varovasti että mitä se tarkoittaa. Selitin siinä sitten, että olen alkanut ajattelemaan paljon enemmän hevosen hyvinvointia ja en halua käyttää kuolaimia, koska ne eivät hevoselleni sovi. Haluan saada paremman luottamuksen välillemme. Ihmettelin, kun työparini ymmärsi tämän ja sanoi hetken vitsailtuaan että sehän on ihan järkeenkäyvää.

© Petra

Asenteeni hevosharrastukseen on muuttunut paljon lähiaikoina. Haluan että Lassella on hyvä olla. Se on minun toverini, paras kaverini, joka ymmärtää kaikki murheeni. Se ei ole mikään kone, joka heitetään pois kun siihen kyllästytään. Se antaa minulle paljon, ja haluan antaa sille hyvän elämän.

Viimeyönä näin unta, että Lasse oli kesälaitumella ja laukkasi siellä iloisena. Menin laitumelle katsomaan sitä ja huomasin heti kolme irtokenkää maassa. Olin jo soittamassa kengittäjälle, kun uni katkesi. Herätessäni oli sellainen fiilis että toimisiko Lassella kengättömyys. Tähän ajatukseen minun on vielä totuttauduttava, mutta voi olla että jossain vaiheessa, ehkä ensi keväänä pyydän jonkun kengättömiin kavioihin perehtyneen katsomaan Lassen kavioita.

© Petra

Vaikka olenkin nykyään melkein niinsanottu kukkahattutäti, ei minulla ole tarvetta puuttua muiden hevosenkäsittelyyn sen kummemmin. Saatan ihmetellä esim. kisoissa kovaa kuolainvalintaa ja kyllä se tekee kipeää katsoa jos hevosta revitään suusta. En kuitenkaan tuputa käsityksiäni muille, koska tiedän että kovin harva on niitä valmis vastaanottamaan. Tämä ajatustapa lähtee kuitenkin loppujenlopuksi itsestä, ei muista.

Ja taas kun aloin pohtimaan syvällisiä, niin ajatus katkesi taas ihan totaalisesti. Lähden siivoamaan Lassen tarhan ja ratsastamaan.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pohdintoja

Viikonloppu oli aivan ihana ja rentouttava, mutta nyt on palattava arkeen. Ajattelin nyt kirjoittaa tällaisen sanaoksennuspostauksen viimeaikojen pohdinnoista Lassen suhteen.

Olen miettinyt pari kuukautta että pitäisikö Lasse klipata vai ei. Se on nyt kahtea talvena klipattu ja ei ole ollut hikoiluongelmaa. Tänä vuonna olen ajatellut jättää sen klippaamatta, koska se on aivan koko päivän pihalla. Mutta sitten ongelmaksi muodostuu se, että jo pikaratsastuksessa Lasse hikoilee, eikä sitä näinollen voi kylmemmällä säällä viedä heti pihalle. Olen miettinyt että jos klippaisi vain pienen vauhtiraidan kaulaan ja mahaan, mutta en tiedä. Voi olla että hevonen saa pitää karvansa.

Lassen eka klippaus minulla ollessaan. © Petra

Toinen asia mitä olen pohtinut, on Lassen ikä ja jalat. Tuntuu että meillä on nyt viimeisen vuoden aikana ollut niin paljon ongelmia jaloissa, että olen tullut todella varovaiseksi niiden suhteen. Juuri eilen totesin Petelle, että saattaa olla että Lassen hypyt on nyt hypätty. En uskalla riskeerata sen jalkoja hyppäämisen takia. Jotain maahankaivettuja pikkuesteitä mennään toki sillointällöin, mutta isommat esteet saavat jäädä. Lassella on kuitenkin menneisyys laukkahevosena, joka on rasittanut sitä nuorempana paljon. Minä haluan että sillä on leppoisa loppuelämä. Vaikka Lasse on vasta 15v, on se vanhentunut selvästi viimeisen vuoden aikana.
Lisäksi olen ihan varma että se jokapuolella riehunut virus(turvottaa jalkoja, aiheuttaa kuumetta yms) tarttuu Lasseenkin.


Täytyisi varata aika satula-autoonkin. Mutta mikä olisi hyvä satula-auto? Haluan ehdottomasti asiastaan tietävän sovittajan, joka ei lätkäise mitä tahansa penkkiä selkään ja sano että on hyvä. Esimerkiksi Tampereen seudulta saa ehdottaa, tai jos on tosi hyvä auto niin miksei vähän kauempaakin. Pohjois-Satakunnasta ollaan.

Katsoin perjantaina yhden hevosleffan ja jälleen kerran totesin että toinen hevonen olisi tervetullut. Lottovoitto tänne suuntaan kiitoos!



Raaah kiitos ja anteeksi.

torstai 22. marraskuuta 2012

Ohjasajoa ja pikaratsastus

Olen nyt niin väsynyt etten saa mitään syvällistä kirjoitettua, vaikka tarkoitus oli, koittakaa kestää...


Petra tuli tänään kuvaamaan touhujamme. Ensin ohjasajoin Lassea pikaisesti, oikeastaan sen verran että saatiin kuvia. Alussa ei meinannut tulla mitään ja Petra joutui taluttamaan Possua hetken. Kun Lasse sitten tajusi että mistä on kyse niin sitten se meni nätisti. Ohjasajon jälkeen kävimme tallissa laittamassa satulan, jonka jälkeen takaisin kentälle.
Alkuun oli vähän kommunikaatiovaikeuksia...
...mutta pienen keskustelun jälkeen alkoi sujumaan.

Mentiin ihan vain askellajit läpi. Lasse oli tosi energinen taas. Sunnuntain tunti lisäsi huimasti sen työskentelymotivaatiota,! Minä yritin vain istua kyydissä ja antaa hevosen edetä. Lasse yritti taas pari kertaa pukittaa ja kerran taisi jopa onnistua. En kuitenkaan tippunut, enkä oikeastaan edes säikähtänyt, jee!





Petran lähdön jälkeen vein Lassen tarhaan ja siivoilin siellä sen verran mitä näki. Eilen kasasin pilaantuneet heinät kasalle ja tänään vein sen pois ja lisäksi jonkin verran kakkaakin tuli kärrättyä. Hiki tuli!

Vein myös puruja Lassen karsinaan pari kottarillista.


Anteeksi kuvien laatu. Ne olivat lähtökohtaisesti niin pimeitä että pakko oli muokata, enkä jaksanut nyt keskittyä yhtään, joten laatu on mitä on. Kiitos kuitenkin Petralle joka viitsi tulla kuvaamaan! Yritetään ottaa joskus uusiksi valoisan aikaan ;) Oli helppoa kun laitoin vain Lassen valmiiksi, Petra kurvasi pihaan, otettiin kuvat ja hetken juttelun jälkeen Petra lähti. Itselläni ei ole oikein aikaa kuskailla kauhesti tyyppejä, joten se vähän vaikeuttaa kuvaajan saamista paikalle. 

Mutta pakko mainita että oli kivaa kun oli joku kaveri tallilla mukana! Olen nykyään useimmiten yksin, eikä se näin sosiaaliselle eläjälle ole kovin helppoa :D


 Viikonloppuna Lassen liikuttaa Sonja. Äitini oli ihana ja vuokrasi meille puolivuotishääpäivälahjaksi hääyömökkimme, johon menemme koko viikonlopuksi. Tietokone jää luonnollisesti kotiin ja vietämme laatuaikaa kahdestaan. Ensi viikolla tulossa ostospostausta ja arvonta.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Uusia kujeita!

Töissä ollessani aloin pähkäilemään että mitä sitä tekisi Lassen kanssa tänään, kun ei aina jaksaisi mennä kentällä vaan, eikä maastoonkaan pääse enää kovin myöhään kun pimeä tulee jo neljän maissa. Sain sitten jostain älyväläyksen että minähän opetan Lassen ohjasajoon!

Tallilla sitten vain tuumasta toimeen. Laitoin Lasselle suitset hackamorella, ratsastusvyön johon laitoin kannusremmit lenkeiksi ja kaksi juoksutusliinaa ratsastusvyöhön kiinni ja menimme kentällä. Kentällä laitoin liinat kulkemaan molemmin puolin kannusremmien läpi hackamoreihin kiinni. Ensin totutin Lassen ihan vain siihen että seison takana, eli en vaatinut muuta kuin pysymistä edessäni. Tämä selvä. Liikkeellelähdössä Lasse oli yhtenä suurena kysymysmerkkinä, kun olin ihan väärässä paikassa normaaliin verrattuna. Pari kertaa se yrittikin kääntyä katsomaan että mitä puuhaan, mutta johdateltuani hiukan (menin vierelle kävelemään hetkeksi) se tajusi mitä hain takaa. Sitten se huokaisi syvään ja lähti kävelemään kiltisti edelläni. Ja minä kehuin kuin heikkopäinen, muttakun toinen oli niin suloinen ja taitava ♥

Kokeilimme suunnanvaihtoja, pysähdyksiä ja parin askeleen peruutuksiakin. Lassesta huomasi että se oli vähän ihmeissään mutta päätti siitä huolimatta luottaa minuun. Mentiin noin 20 minuuttia, kunnes totesin että siinä on riittävästi tälle päivälle uutta juttua.

Kävimme nopsaa tallissa ottamassa ratsastusvyöviritys pois ja laittamassa ohjat ja menin selkään ilman satulaa. Menimme puolisen tuntia kentällä. Ravailin alkuun paljon ja yritin istua mahdollisimman hyvin. Lasse liikkui todella hyvin ja energisesti. Laukassa se oli jo melkein liiankin energinen :D


Hevostalli.netissä keskusteltiin siitä että onko hackamore kuolain ja että se on kamalan kova. Haluan sanoa lyhyen mielipiteeni asiaan täällä blogissa. Hackamore on kuolain, mutta siinä ei ole suuosaa. Siksi sanonkin sitä usein suuosattomaksi kuolaimeksi. Ja kyllä, se voi olla myös kova. Minä olen tullut siihen tulokseen, että menen mieluummin hackamorella, koska Lasse on tyytyväinen sen kanssa. Mielestäni se on ydinasia, että mitä mieltä hevonen on kuolaimesta. Minulla itselläni pysyy käsi huomattavasti tasaisempana kuin suuosallisella kuolaimella. Lasse liikkuu rennosti ja letkeästi, joten en näe hackamoren käytössä mitään ongelmaa.


Ei näytä Lasse kovin tyytyväiseltä normaali kuolain suussa... Aina kuolaimella Lasse aukoo suutansa koko ajan.



Kesä tule takaisin.... ♥

Kun taas hackamorella ja sidepulleilla hevonen on paljon tyytyväisemmän ja rennomman näköinen.


Ps.Siiri Kaskinen järjestää arvonnan blogissaan, kaikki sinne siis!

tiistai 20. marraskuuta 2012

12 - Unelmatallini

Petran blogista inspiraationi saaneena kirjoitan nyt millainen olisi minun unelmatallini. Oletetaan että minulla olisi paljon rahaa, niin paljon että saisin juuri haluamani. 






Haluan rakentaa tallini vanhaan navettaan. Tunnelmallinen vanha rakennus korkeine kivijalkoineen on jotenkin niin ihana. Sisältä talli olisi toki EU-direktiivien mukainen, vähän mieluummin enemmänkin. Ilmanvaihto tallissa olisi toimiva ja hyvä, ettei ilma jää seisomaan. Karsinoiden ovet olisivat avonaiset ylhäältä, niin että hevoset saisivat katsella käytävälle. Tallista tekisin todella valoisan, sillä en tykkää touhuta pimeässä tallissa. 




Tallissa olisi neljä isoa karsinaa, joissa kaikissa olisi ruokakupit, suolakivet ja automaattiset vesikupit. Kaksi karsinaa olisi omille hevosilleni, kaksi vuokralaisille. Käytävä olisi riittävän leveä, niin että siinä mahtuu hyvin kääntämään hevosen. Tallissa olisi myös sosiaalitilat, eli keittiö, taukohuone ja vessa. Lisäksi olisi satulahuone, loimenkuivaustila, pesukarsina ja ruokahuone. Satulahuoneessa olisi riittävästi koukkuja ja telineitä jokaiselle satulalle ja suitsille sekä kaappitilaa muille varusteille. Loimenkuivaustilassa olisi myös sen verran tilaa että loimet mahtuisivat kuivumaan, ja täällä olisi aina todella lämmin. Ruokahuoneessa olisi kaikille ruuille siistit laatikot. Jossakin tallin nurkassa olisi tilat kottikärryille, talikoille ja luudalle. 

Jokaisen hevosen karsinanovessa olisi loimiteline, satulateline ja koukku päävehkeille. 







Tarhat olisivat monipuoliset ja suuret. Haluaisin osittain metsätarhat, että hevoset pääsee varmasti suojaan säältä ja joutuvat vähän katsomaan jalkojaan. Tarhojen etuosassa voisi olla hiekkaa, mutta muuten ne olisivat ihan luonnontilassa. Hevoset olisivat vapaalla heinällä, joten joka tarhassa olisi pyöröpaali sijoiteltuna jonkinlaiseen "kaukaloon" tai vastaavaan, ettei hevoset söisi hiekkaa. Lisäksi talvea ajatellen tarhoissa olisi lämpiävät vesikupit, jolloin vedet eivät olisi ikinä jäässä. Aitana olisi osittain puu, osittain kivi. Olen aina halunnut tarhaan ainakin pätkän, miettikää miten hienon näköinen olisi! Puuaidat taas olisivat ehdottomasti Englanti-henkiset. Lisäksi puuaidoissa menisi sähkölanka sisäpuolella, ettei hevoset söisi aitoja.









Tallilla olisi kenttä, pyöröaitaus ja ehkä maneesikin. Kenttä olisi riittävän iso, niin että siinä mahtuisi kunnolla ratsastamaan. Ja se olisi hyvin valaistu. Aidat olisivat samanlaiset kuin tarhojen puuaidat, eli sellaiset Englanti-tyyliset. Kentällä olisi jonkin verran estekalustoa, jos joku vaikka innostuu joskus hyppäämään.

Maneesi olisi melko pieni, koska sille ei ole niin paljoa käyttöä. Joskus kuitenkin toivoisi että sellainen olisi käytössä. Sielläkin voisi olla pari estettä. Maneesi olisi lämmitettävä, ettei kylmässä tarvitse ratsastaa. Ja valoja olisi täälläkin paljon. Olisi sitten kiva kuvata ratsukoita. Koulukirjaimet olisivat sekä kentällä että maneesissa.

Pohjana jokaisessa näissä olisi joku hyvä ja joustava, jossa hevosen olisi kiva liikkua ja ratsastajan tippua :D


Lantala ja purula olisi toteutettu jotenkin järkevästi. Lantalana mahdollisesti siirtolava, purut voisi tuoda johonkin pienempään halliin/rakennukseen. Heinät olisivat vastaavassa tilassa kuin purut, ellei tallissa olisi heinävinttiä. 

En halua mitään huippumodernia tallia kaikilla hienouksilla, vaan viihtyisän pikkutallin jossa on mukava käydä. En halua alkaa kuitenkaan ihan vallan nuukailemaan, vaan tallillani tulee joskus olemaan siistit tilat, hyvät tarhat ja kunnon kenttä. Olen varma että vielä joskus otan hevoset omaan pihaan. Ottaisin vaikka heti mutta se ei ole ainakaan vielä mahdollista. 


01 - Miksi harrastan ratsastusta
02 - Ratsastajaesikuvani
03 - Varustetoivelistani
04 - Unelmahevoseni
05 - Mitä hevoseni syö
06 - Parhaat kuvat minusta ja hevosestani
07 - Vahvuuteni ja heikkouteni ratsastajana
08 - Hevoseni hyvät ja huonot puolet
09 - Hevosblogeja joita luen
10 - Ratsastusurani tärkein valmentaja/opettaja
11 - Elämäni hevoset
12 - Unelmatallini
13 - Taustajoukkoni

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Jumppailua

Tänään menin tallille tarkoituksena ihan vain ratsastaa nopeasti kentällä ettei Lasse menisi niin jumiin eilisen tunnin jälkeen.

Oltiin jo valmiita, kun keksin että hei, kokeilen meidän uusia ohjia. Tilasin siis Hööksiltä tällaiset ihan vain näitä hömpöttelyjä ja satunnaisia western-yrityksiä varten. Tarkempi selostus tulossa tulevan varustepostauksen yhteydessä.

Tähän väliin haluan sanoa että kyllä, tiedostan itsekin ettei minulla ole kypärää. Tästä ei tarvitse tulla sanomaan mitään :) Harvoin näin. Kypäräni oli jäänyt autoon joka oli äidilläni.



Lasse meni ihan kivasti tänään, joskin meni vähän hömpöttelyksi paikoitellen. Mentiin vähän westerntyylisesti. Laukassa pidin ohjat tiukemmalla, kun Lasse oli aika virkeä. Lähinnä tällainen pikahömpöttely. Eipä siitä sen enempää ole kirjoitettavaakaan.



Pete oli kuvaamassa.

Koulutunnilla

Tänään oli historiallinen päivä. Ensimmäistä kertaa noin kahteen vuoteen me olimme koulutunnilla!

Tunti pidettiin toisella tallilla, joten Lassea piti siis kuljettaa. Harjasin ja suojasin jalat jo tallilla ja pakkasin loput varusteet autoon. Yllättävää, että meinasi taas kerran tulla kiire. Arvoin jonkin aikaa että minkä loimen heitän Possun niskaan kuljetuksen ajaksi, ja onneksi päädyin uuteen sadeloimeemme, jossa on kiinteä kaulakappale (ostospostausta tulossa taas lähiaikoina....).

Lastaus sujui kuin tanssi - ensimmäisellä yrityksellä kyytiin! Olin lievästi sanottuna järkyttynyt, sillä olin valmistautunut kunnon vääntöön. Mutta ei, Lasse yllätti ja tepasteli suoraan koppiin. Taisi se itsekin vähän yllättyä, ainakin ilmeestä päätellen. Matka sujui hyvin, Pete oli kuskina uudella lava-Transporterillamme.

Perillä otimme Lassen pois varusteista ja Pete lähti hoitamaan asioita. Jäin sitten yksin varustamaan Lassea toiselle tallille(jossa muuten asuimme ennen Petralle muuttoa pari vuotta). Laitoin sen käytävällä ja kaikki meni hyvin! Lasse käyttäytyi hienosti eikä keksinyt mitään turhaa.

Kentällä nousin selkään ja tunnin pitäjä Kalle saapui samoihin aikoihin. Ensin kävelin pitkään ja kerroin Kallelle viimeaikaiset juttumme. Sen että Lasse on ollut paljon sairaslomalla. Omasta kädestäni. Siitä että välillä jännittää. Toiveista tunnin suhteen. Siirtymisen hackamorella ratsastamiseen. Aika kauan siis käveltiin. Sen jälkeen mentiin kevyessä ravissa reippaasti ympäri kenttää. Lasse oli alkuverryttelyissä aika villinä, mutta rauhoittui pikkuhiljaa. Otin myös parit laukannostot.

Ehkä parhaiten mennyt Kallen tunti ikinä. Taisi olla vuosi 2010.

Kun alkuverkat oli tehty, Kalle tuli viereen ja siirsi lantioni oikeaan paikkaan. Istun siis aivan vinossa nykyään, minkä olenkin tiedostanut. Tuntui kamalalta istua oikeassa kohdassa! Harjoiteltiin oikein istumista muutama minuutti käynnissä ja niin että Kalle aina korjasi asentoni. Sain luvan tehdä vähän liioitellusti asiat, että ne jäisivät paremmin mieleen.

Tämän jälkeen siirryimme harjoitusraviin. Alla näette kuvan millaista harjoitusta tehtiin, jos selitykseni on sekavaa. Eli L-päätyyn molempiin kulmiin harjoitusravissa voltit. Suunnilleen R-kirjaimen kohdalla siirtyminen käyntiin ja käännös radan poikki. Radan keskellä muutama askel väistöä niin, että hevosen nenä osoitti hiukan ulospäin ja takapää väisti sisälle. Suoristus, käännös ja harjoitusraviin. Ja taas ne voltit.

Mustat pätkät käyntiä, harmaa väistöä ja siniset harjoitusravia

Ravissa Lasse meni ihan kivasti. Aina kun se jäi jäkittämään, Kalle käski lähteä reipasta kevyttä ravia. Volteilla ei ollutkaan oikein muita ongelmia kuin oma istuntani ja vinouteni. Aina kun pyysin pohkeella, minun piti antaa rento "slitsari", niinkuin Kalle sanoi. Eli terävä mutta rento impulssi koko jalalla, ei pelkästään kantapäällä (mikä on raivostuttava virhe!)

Tuo käyntipätkä ja väistö olikin sitten vaikeampi juttu. Jossain vaiheessa Lasse alkoi heiluttamaan päätään ja jumittamaan totaalisesti, joskus taas minä pyysin liian rajusti sivulle. Tätä siis jouduimme aika paljon toistamaan. Kun lakkasin painostamasta ja oikeastaan vain ajattelin väistöä, alkoi Lasse menemään hienosti. Sitten vaihdoimme suuntaa. Tässä vaiheessa Lasse väsähti ja minä jännityin kun kentälle tuli toinen hevonen juoksutukseen. Vasen kierros ei siis sujunut niin hyvin kuin oikea. Tuli turhia jumituksia, väistöt ei sujuneet lainkaan ja molemmat olimme väsyneitä. Kun saatiin yksi onnistunut suoritus, Lasse sai kävellä hetken.

Laukkaa emme juuri työstäneet. Nostot molempiin suuntiin muutaman kerran ravista, laukka hyväksi ja reippaaksi ja takaisin raviin. Nostot eivät menneet kovin hyvin alkuun, mutta viimeinen oli hyvä! Ongelmani on, että hyökkään nostoissa pohkeella ja yläkropalla, jolloin Lasse reagoi voimakkaasti. Kun se sitten singahtaa, jännitän käden ja nykäisen. Loputon noidankehä. Kun muistin olla rentona noston alusta loppuun, tuli hieno nosto.

Wanha kuva. Taitaa olla kevät -08?

Tunti oli kaikenkaikkiaan hyvä ja sain taas puhtia ratsastukseen. Molemmat olimme litimärkiä hiestä! Lasse meni taas suorilta koppiin ja tallilla vein sen tarhaan kun olin hoitanut sen. Hieno poni!

Haluatteko tuleviltakin tunneilta tällaisia selostuksia?

lauantai 17. marraskuuta 2012

Hei Läskipää mikset sä nää me kuulutaan yhteen ♥

Olen saattanut blogissa mainita joskus entisestä työkaveristani Noorasta. Eilen illalla päätin että lähden tänäaamuna käymään hänen luonaan. Jos otsikkoa ihmettelette niin sanon Nooraa Läskipääksi :D
Ja en tiedä miksi kuvat näyttävät nyt noin huonolaatuisilta osittain. Koneella ne näyttää paremmilta.

Pallo!
Oli ihana nähdä hyvää ystävää pitkästä aikaa! Tuntui kuin viime näkemisestä ei olisi ollut kuin viikko. Perille saavuttuani Noora alkoi heti satuloimaan yhtä nuorta tammaa, Lillaa. Tällä välin otin tallissa kuvia juttelun lomassa Nooran Pallo-koirasta, joka on niin valloittava sähkösaapas. Se ei pysy hetkeäkään paikallaan ja se nenän pituus! Pelkkä nenä on Saimi pituinen. Kun Lilla oli varustettu, suuntasimme kentälle ja Noora ratsasti tamman.




Tarkoitus oli Lillan jälkeen ottaa suoraan Konsta ratsastukseen, mutta totesimme että aikaa on niin Noora varusti seuraavaksi toisen nuoren, Alman. Alma oli varsin suloinen ja raaempi kuin Lilla.




Sitten oli vuorossa Konsta, Nooran oma hieno viisivuotias ruuna. Valtava mastodontti! Säkää tällä nuorella herralla oli minun mielestäni ainakin 190cm, Nooran mukaan jokin aika sitten mitattuna hiukan alle 175cm. Kun Noora satuloi Konstaa hän kysyi että haluanko minä ratsastaa. Alkuun meinasin kieltäytyä heti, mutta sitten mietin että olisi kiva päästä jonkun muunkin selkään kuin Lassen. Joten suostuin, tosin vain kävelemään (ja ehkä ravaamaan jos heppa olisi kiltti.)




Noora ratsasti ensin ja totesi että Konsta oli kiltillä tuulella. Sitten minut puntattiin selkään. Meinasi iskeä korkeanpaikankammo, sillä Lasse on melkein 20cm matalampi... Aloitin kävelemällä, mutta hyvin nopeasti siirryin raviin. Ja siitä sitten uskaltauduin kokeilemaan jopa laukkaakin. Ja oli se hieno hevonen! Niin kiltisti antoi virheeni anteeksi. Noora kiljui kentän keskeltä miljoona kertaa että Jalkaa jalkaa! kun hevonen meinasi ihan madella. Minä sitten jossain vaiheessa aloin itsekin tiedostamaan virheeni ja huusin takaisin että jalkaa jalkaa, kyllä täti tietää mutta täti ei tee!



Huomasi kyllä miten Lasseen tottunut olen. En osannut tehdä Konstan selässä muuta kuin matkustaa. Ja tajusin että olen ratsastajana jotenkin...taantunut. Opittavaa olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta kun menen aina samalla hevosella niin tulen sokeaksi virheilleni. Samanlaista kipinää ei ole ratsastukseen kun menee aina vain samalla. Ei tule sitä "oman selkään on niin ihana palata", kun on aina vain siellä. En osaa tätä tuntemusta selittää, mutta jotenkin masentunut olo. Voi kun olisi varaa toiseen hevoseen (joka muuten tulee sitten tulevaisuudessa olemaan vähintään 170cm korkea), mutta kun ei ole.

Huomenna meillä on muuten koulutunti, joten odotettavissa kunnon treenipostausta huomenissa. Pysykää kuulolla!