sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Lisää huonoa tuuria.

Sonja soitti minulle tänään kun olimme käymässä enollani (teen siitä paremman postauksen kun olen paremmassa kunnossa). Lassella on taas uusi haava, tällä kertaa etujalassa. Minä en ymmärrä!

Reissun jälkeen menin Peten kanssa tallille, tarkoituksena hoitaa haavat ja piikittää hevonen. Sonja oli hoitanut takajalan haavan jo aiemmin ja se oli tosi siistissä kunnossa. Etujalka sen sijaan... Rumannäköinen haava polvessa. Ei syvä, eikä iso, mutta silti ikävän näköinen. Haava oli reikä, josta lähti pieni viilto sivulle. Huomenna valoisan aikaan aion tutkia koko tarhan neliösentti kerrallaan ja katsoa löytyykö sieltä mitään mikä tuon haavan on aiheuttanut. Eläinlääkärille en soittanut, koska ei hän pysty tekemään muuta kuin antamaan lääkettä, jota Lassella jo on. Laitoin jalkaan betadinehauteen (siihen kohtaan onneksi sai sellaisen!) ja aloin piikittämään.

Minua jännitti taas yllättävän paljon. Meni vähän piempää että sain piikin laitettua. Ja mitä kävikään. Neula osui suoneen ja sieltä purskahti verta oikein kunnolla. Nyppäsin neulan pois ja menin täydelliseen paniikkiin. En meinannut saada henkeä. Sitten minulla ei olekaan mitään muistikuvaa. Pete on jossain vaiheessa ilmeisesti taluttanut minut pihalle. Poskeni olivat märät kyynelistä ja käteni veressä. Tärisin ja henki kulki huonosti. Pete ravisteli minua, katsoi silmiin ja hoki että kaikki on hyvin. Meni jonkin aikaa tajuta, mitä Pete sanoi. Oloni oli kamala: sekava, tärisevä ja pelästynyt.

Kun sain (tai Pete sai) itseni sen verran kasaan, menin takaisin talliin ja silittelin Lassea. Päässäni soi vain että olisin voinut tappaa sen. Onneksi verta tuli niin paljon, että huomasin että nyt osui suoneen! Soitin sitten tallin omistajalle joka piikitti Lassen. Hän on ammattilainen (tosin ihmisten puolella), eli Lasse on huippuhyvissä käsissä.

Vieläkin on todella inhottava olo, vaikka episodista on pari tuntia aikaa. Mutta kai se tästä ohi menee.

7 kommenttia:

  1. Ainahan sitä verta tulee reilusti jos menee väärään paikkaan. Sehän on hyvä merkki väärästä paikasta kun sitä verta tulee ja paljon, ei jää arvailun varaan mitään.

    itse olen joutunut useampiakin hevosia piikittelemään enkä erityisesti pidä siitä. hienoa että tallinomistajakin pystyy piikittämään.

    miksi et ottanut sulfa kuuria? ei tarvitsisi piikitellä. Toivottavasti Lasse ei enää teloisi itseään ja tulisi kuntoon, hyvää syksyn jatkoa teille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavaksi pyydänkin jonkun suun kautta otettavan, tämä piikitys käy oman mielenterveyteni päälle... Toivotaan että nämä haavat olisivat nyt tässä vähäksi aikaa.

      Poista
    2. Toivottavasti ei tulisi enempää haavereita, riittäisi teille jo :)

      Poista
    3. Toivotaan. Mun mielestä riittää kans :D

      Poista
  2. Voi Lassea... :( Mä kans yritin piikittää Kamia kun se viä orina ollessaan teloi itsensä vähä väliä. Mutta enhän mä saanu ensimmäistäkää kertaa onnistumaan. Muutaman kerran yritin ja kun varsa heilui koko aika niin että kun viimein sain neulan oikeaan paikkaan, niin se pompahti pois ennenkö ehdi ruiskuttaa lääkkee. Haettiin sitten kans suun kautta annettava lääkitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasse on onneks tosi kiltisti piikittäessä, seisoo aivan paikallaan. Jos olisi villi niin en edes yrittäisi piikittää.

      Poista
  3. Voi harmi, kun luin, menin ihan paniikkiin ja aloin täristä...Tuli nii hirvee tunne:( toiv. lasse paranee pian!(:

    VastaaPoista