sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kameran ulkoilutusta ja horse showta kerrakseen!

Eilen oli varsin hevostäytteinen päivä. Heräilin yhdeltä kuuden tunnin yöunien jälkeen (pääsin siis nukkumaan vasta seitsemän maissa aamulla kun oli yövuoro). Aluksi meinasi väsyttää, mutta sitten muistin että haa, minullahan on parempi kuvauskalusto lainassa! Joten innosta hyppien hyppäsin autoon ja suuntasin nokan kohti Petran tallia. Välillä sitä miettii että pitäisikö hommata vähän muitakin kuvattavia, mutta Petralla on onneksi monipuolisia hevosia joita on kiva kuvailla.

Eilen otettiin rakenne- ja pääkuvat kaikista hevosista. Lisäksi napsin kuvia myös Heidin Disasta. Rakennekuvat menivät tällä kertaa yllättävän kivuttomasti. Jokainen hevonen oli yllättävän yhteistyökykyinen, joskin korvien höröön laittaminen oli joidenkin kohdalla vähän hankalaa :D Näiden kuvien jälkeen Petra ratsasti ensin Uffen, sitten Urcon.

Urco

Tessa

Unaiva

Zeus 

Uffe

Pötkylä








Tänään meinasin nukkua pommiin kuvaamisesta, mutta onneksi Petrakin oli vähän myöhässä aikataulusta. Ensin Petra ratsasti Uffen. Oli hyppelyiden vuoro joten pääsin pitkästä aikaa kuvaamaan esteitä. Petra meni aika mutkikasta rataa, ja sain monelta esteeltä kuvia. Oli mukava kuvata hyppäämistä!

Uffen jälkeen Petra meni Unaivalla, joka olikin aika villi. Unaivaa on aika vaikea kuvata sen nopeiden ja isojen liikkeiden takia, mutta sain ihan ok kuvia.











Petralta menin molempina päivinä suoraan tallille moikkaamaan Lassea. Eilen nousin ekaa kertaa selkään. Menimme saman lenkin kuin edellisenä päivänä maastakäsin. Päähän laitoin hackamoren(ja meidän uuden otsapannan!) ja selkään ei mitään muuta kuin viltti lämmittämään omia jalkojani. Alkuun Lasse meni tosi hyvin, mutta yhdessä kohtaa missä tiellä on kaiteet molemmilla puolilla, Lasse ei meinannut mennä millään eteenpäin. Se vain loikki ja jumitti. Kyllähän me siitä sitten loppujen lopuksi ohi päästiin, mutta kyllä tuntui niinkuin olisin ruutitynnyrillä ratsastanut. Lassen kaula oli ihan tikkusuoraan ylöspäin ja se kasvoi korkeutta ainakin 20cm!

Toinen kauhistus tuli kun pyöräilijä tuli vastaan. Siinäkin piti vähän loikkia. Pyöräilijätäti meinasi ajaa ojaan kun säikähti Lassea :D Mutta kaikki selvisivät onneksi hengissä. Tallissa Lassen etusen turvotus oli laskenut selvästi, joten päätin että huomenna(eli tänään) lähdetään kävellen äitini luokse. Matkaa on noin 4km yhteen suuntaan.

Tänään suojitin Lassen kunnolla kun muistelin eilistä loikkimista. Pintelit taakse, uudet suojat eteen ja puutsit joka jalkaan. Tallissa vähän nauratti että olimme kuin sotaan lähtemässä mutta lenkillä huomasin että fiksun päätöksen tein. Hackamoret päähän, ratsastusvyö selkään ja menoksi. Äiti lähti meitä vastaan ja mentiin yhtämatkaa hänelle päin.

Alkumatka meni ihan rauhassa, mutta jossain vaiheessa Lasse alkoi hermostumaan kun vain käveltiin. Se alkoi viskomaan päätään ja loikkimaan. Kaksi kertaa jouduin tulemaan selästä alas kun meno meni niin hurjaksi. Ensimmäisellä kerralla syy oli junaradan, joka oli niin pelottava, että Lasse meinasi poistua toiseen ulottuvuuteen. Vieressä oli syvä oja ja pelkäsin jalkojen puolesta, joten hyppäsin suosiolla alas ennenkuin olisin tullut Lassen toimesta alas. Maastakäsin junaradassa ei ollut mitään ongelmaa. Toisella kerralla tulin alas kun vastaan tuli kolme mopoa ja huomasin että Lasse hermostuu ja siinä on muutkin vaarassa kuin vain minä. Ja onneksi tulin alas, sillä mopoilijat vain kaasutti meidän kohdalla ja Lasse sai sydärin. Tosi aikuismaisesti heilutin nyrkkiä niiden perään.

Jatkettiin matkaa ilman sen suurempia vaikeuksia. Lasse oli toki hermostunut mutta ei tehnyt mitään. Kunnes. Siirryimme yhdelle hiekkatielle, jolloin Lasse sekosi. Ensin se jumitti täysin, ja kun yritin saada sitä liikkeelle, ei mitään. Potkaisin sitten kovaa sitä että liikkuisi edes johonkin suuntaan. Arvatkaapas mitä Lasse teki. PUKITTI, oikein tosissaan. Tässä vaiheessa minä vain vähän horjahdin, mutta sen pahemmin ei käynyt. Otin paremman asennon selässä ja pyysin uudestaan eteenpäin. Tällä kertaa Lasse lähtikin ylöspäin. Se nousi pystyyn ja heitti pään sivulle, ja olin varma että nyt kaadutaan. Sitten se vielä heitti jonkinlaisen pukin perään. Makasin kaulalla ja roikuin mukana. Äiti oli kuulemma ehtinyt miettimään että onpa kova alusta tippua :D Pysyin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla kyydissä. Tässä vaiheessa totesin että nyt on meno liian villiä ja talutan Lassen kotiin. Siinä tuli sitten minullekin kunnon lenkki. Naurettiin äidin kanssa että kun Lassen takia en päässyt HIHS:iin, niin Lasse korvasi sen omalla horse showllaan. Vähän ennen kotia hyppäsin takaisin selkään ja menin vielä kentälle hetkeksi. Otin pikku pätkän raviakin ja Lasse oli niin hieno! Ei ontunut lainkaan ja liikkui rennon letkeästi.

Tallissa tutkin jalat ja totesin että yksikään ei ollut tippaakaan turvoksissa. Ehkä tämä vielä tästä! Huomenna ajattelin vääntää kevyesti koulua hevosen ehdoilla. Jos jalat eivät oireile, aletaan pikkuhiljaa palaamaan normaaliin liikuntaan. Eläinlääkärin mielestä Lassella olisi voinut alkaa ratsastamaan jo pari päivää ekan haavan jälkeen, mutta olen todennut että turha sinne selkään on mennä jos se on kipeä. Nyt ei ainakaan ollut kivuista tietoakaan! :D

Lasse valmiina lähtöön toissapäivänä. Huomatkaa uusi hieno otsapanta, jonka esittelin jo aiemmin!

7 kommenttia:

  1. puuttuuko tosta alusta jotain tekstiä, kun alkaa 'siis nukkumaan vasta seitsemän maissa aamulla kun oli yövuoro)' ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli siitä johonkin hävinnyt mutta nyt on järkevä lause alussa :D

      Poista
  2. kivoja kuvia! :) ihana toi pötkylä :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Btw, Pötkylä on myynnissä ;)) Petran blogissa lisätietoja http://petrapalomaki.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jos vaan asuisin suomessa niin harkitsisin varmasti ;)

      Poista
  4. Tosi kivoja kuvia ja komeita heppoja! :)

    VastaaPoista