tiistai 23. lokakuuta 2012

"Enhän mä oo ikinä laukannu!"

Lasse yritti minulle tänään kertoa, että hän ei ole ikinä laukannut eikä kulkenut ravissakaan hyvin. En uskonut.
 
Yöllä oli satanut ensilumi!

Petran piti tulla tänään kuvaamaan meitä, mutta se peruuntui, joten menin yksin tallille. Vähän jännitti että mitä jos Lasse on taas vauhko ja tipun eikä kukaan ole paikalla, mutta menin siitä huolimatta. Hain Lassen tarhasta ja varustin sen. Kuolaimet suuhun ja satula selkään ja menoksi.

Tähän väliin haluan sanoa että kyllä, minä säikähdin oikein kunnolla sitä maaliskuista tippumista. Olen vähän epävarma hevosen selässä vieläkin. Lasse vaistoaa sen ja temppuilee enemmän. Jos tähän arkuuden poistamiseen olisi vinkkejä niin otan niitä mielelläni vastaan!


Aloitimme tietenkin alkuverryttelyllä ja tajusin jo siinä vaiheessa että ratsastuksesta ei tule kovin nautinnollinen. En ole kuukauteen ollut hevosen selässä, ja kaikenlisäksi se sama kopukka on ollut sairaslomalla sen saman kuukauden. Eli toisin sanottuna: minä en osannut istua eikä Lasse liikkua. Alkuraveissa haettiin ihan vaan tuntumaa suuhun ja perseeseen. Aika nopeasti siirryin laukkaamaan, koska Lasse vertyy laukassa paljon paremmin. No sehän oli jotain ihan kamalaa. Laukka ei pyörinyt yhtään vaan Lasse tikutti melkein paikallaan. Vaikka kuinka yritin ajaa uskallukseni puitteissa eteenpäin, niin ei. Kipitikipitikii. Kokeilin toiseenkin suuntaan, mutta ei se paljoa parempi ollut. Vähän, mutta ei riittävästi. 


Laukkailin siinä sitten jonkin aikaa ja pari kertaa Lasse meinasi poistua paikalta. Alkoihan sieltä löytymään vähän sitä ihan laukkaakin. Laukan jälkeen menin vielä hetken aikaa harjoitusravia, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Meinasi siinä ihan itsekiukkuitku päästä. Miksen minä osaa?! Päätin siinä hölskyessäni, että nyt on asioihin tultava muutos. Minä menen tunnille. Ensin pyydän Kallea läpiratsastamaan Lassen ja alan käymään tunneilla niin usein kun rahat riittää. Haluan oppia taas ratsastamaan kunnolla enkä vaan matkustelemaan mukana. Tunnin pyydän ensi kuun alkuun niin saa ensin vähän edes tuntumaa sairasloman jälkeen. 

Ratsastuksen jälkeen siivosin Lassen karsinan ja toin sinne paljon uutta purua. Meidän tallilla on se kiva, että purua saa viedä karsinaan niin paljon kuin jaksaa ja sama heinän kanssa. Lisäksi hevoset ulkoilevat yleensä noin 12h säästä riippuen. Tällä tallilla saa kyllä hevoset viettää hevosen elämää! Ainut huono puoli on huono kenttä, mutta siitä olen valmis tinkimään että Lassella on hyvä olla. Ja kaikenlisäksi, tämä talli on niin lähellä meitä että voin käydä useastikin päivässä.

9 kommenttia:

  1. Kiva postaus! :) Jos sua vähän jännittää ratsastus niin olisiko hyvä idea ensin vähän juoksuttaa liinassa ennen kun menet selkään? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasse on niin hirveä juoksuttaa että se vaan kohottaa verenpaineitani :D Tarvitsisin jotain rentoutusvinkkejä ja juttuja miten pystyisin unohtamaan jännittämisen...

      Poista
  2. Käy kurkkaamassa mun uutta heppa blogia! (:
    http://puska-ratsastusta.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. mikä maaliskuinen tippuminen ?: )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin siitä kirjoittanut aiemmin blogiin, lue näistä linkeistä
      http://pystyharja.blogspot.fi/2012/03/onnea-lasse-15v.html
      ja
      http://pystyharja.blogspot.fi/2012/04/auts.html

      Poista
  4. Se on niin ärsyttävää kun säikähtää jotain, eikä ikinä saa sitä mielestä! Minä kaaduin ponini kanssa reilu puoli vuotta sitten ja säikähdän vähän vieläkin jos alla olevani hevonen meinaakaan kompastua... Olen onneksi jo jotenkin päässyt tapauksesta yli :):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin hyppäsi sydän tänään kurkkuun kun Lasse otti pari odottamatonta sivuaskelta :/ Inhottavaa kun haluaisin mennä taas ilman varusteita mutta en todellakaan uskalla. Kai tämä tästä joskus ohi menee :)

      Poista
  5. Nykäsen Kalleko teille tulee valmentamaan? :) Siellä jo on lunta, mutta täällä ei, vaikka suhteellisen lähellä asutaankin. Harmittaa, sillä nää kurakelit kyllä sais riittää...

    On harmillista kun pelästyy jotain niin paljon, että siitä ei oikeen meinaa päästä eroon. Itsekin olen hirveän arka nykyään hevosten liikkeiden suhteen, sillä aina tulee sellanen olo tuon oman puokin jalkavamman jälkeen, että ei kai tääkin nyt kompastunut ja onnu, vaikka muuten hevonen kulkisikin ihan normaalisti. Kai sitä vaan pitää pikkuhiljaa mennä eteenpäin ja rakentaa uusi luottamus hevoseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama Kalle :) Juu ei se lumi pysynyt maassa kuin puoli päivää....

      Kai ne pelot joskus helpottaa :/ Ja aion Kallelta kysyä että mikä voisi auttaa. Hän on niin monesta vaikeudesta meidät auttanut pois että varmasti tämäkään ei ole ongelma :)

      Poista