lauantai 27. lokakuuta 2012

Kuvapostaus

Tähän väliin nyt tällainen laajempi kuvapostaus. Lyhyesti: eilen olin koirien kanssa koirapuistossa ja räpsin niistä kuvia.
Tänään menin Petralle tarkoituksena leikata Disan harja, mutta kuvailin ennen sitä Urcoa ja Zeusta. Harjanleikkuukuvat on ottanut Heidi (osan kalansilmäobjektiivilla :D). Sitten kuvasin vielä Disaa.
















Ennen

Jälkeen



Hör!


Hirnahdus kaikki lukijat! Ruudun takana kirjoittelee tällä kertaa minä, Lasse.

Tää teksti on täynnä nyt näitä pääkuvia, kun ei musta oikein muita uusia kuvia ole. Huomenna vissiin Emännän mies tulee kuvaan meidän menoa, eli silloin toivottavasti uusia kuvia!

Emäntä tuli tänään tallille kesken mun ruokailun. Olin juuri saanut pienen kasan heinää... Eiku, mullahan on koko ajan ruokaa saatavilla. Viudevau se on siistii! Poikien kanssa lyötiin taas vetoo että millä autolla Emäntä tänään kurvaa pihaan. Se on ihan hauskaa viihdettä. Tänään se tuli harmaalla (harmaan lisäks niitä on iso sininen, kaks valkosta, punanen joka on ilmeisesti rikki kun ei oo näkyny, siniharmaa ja sit niitä isoja valkosia on ollu muutama. Emännän mies ilmeisesti on jotenkin näihin autoihin sidoksissa?). Toivoin kovasti että se kävelis hakeen vaikka Niilon, mutta ei, se haki taas kerran mut. Tällä kertaa sillä ei sentäs ollu kameraa! Aina se sen kans kyllä hosuu menemään....

Se vei mut talliin, harjas ja laitto varusteet. Mää niin toivoin, et se ois menny ilman satulaa edes, mutta ei. Kuulemma oon säikäyttäny sen eikä se uskalla nyt mennä ilman satulaa? Hö! Ei saa enää edes hauskaa pitää. Mentiin sit taas kentälle.

Emäntä ratsasti eilen ja tänään ihan samalla tavalla. Se anto mun mennä löysillä ohjilla ja pyysi eteenalas-muotoon, tai siks se sitä kutsuu kun venytän pään alas. Sit se vaan istu ja "haki tuntumaa". Kuulostaakin jo hölmöltä, mutta arvatkaa tuntuuko! Se ei vaadi mitään, istuu vaan ja yrittää päästä oikeaan asentoon. Sit se höpötti jotain omasta rentoudesta mut mä en enää jaksanu kuunnella. Se ei vaatinu mua mitenkään lyhyeks tai liikkumaan reippaasti, vaan anto mun mennä sillain hissuksiin kun kenttä ei oo kovin hyvässä kunnossa. Vinhaa toi lumi kun se pakkautuu kavionpohjiin kiinni! Sit ku vähän kompuroi niin pystyy välttämään hyvin työnteon.


Pääasias me käveltiin ja ravailtiin, nosti se pari laukkaakin varovasti etten mä vaan kaatuis. Mä menin kuulemma tosi hienosti, mut se ei osaa istua. Kyllä se mun mielestä kyydissä pysy, eli eikö se silloin osaa siellä istua? Vähän mää oisin kyllä nauranu jos se ois tippunu!

Jotain se eilen höpötti, että se taas keksi miks se harrastaa ratsastusta. Mä yritin kertoo et tietty siks ku mä oon niin ihana, mut sit se oli sitä mieltä, et siks ku meidän hevosten kans saa kokee niitä oivalluksia. Nytkin se oivalsi et miten siellä selässä kuuluis istua, mut et se ei osaa. On se kyllä välillä tyhmä. Jos se tietää niin miksei se tee? Ei oo kuulemma helppoo??


Ratsastuksen jälkeen se vei mut onneks takas tarhaan eikä jättäny sisälle. Tänään se voivotteli että mun harja pitäis taas lyhentää kun se on tosi pitkä jo. Oon samaa mieltä, tykkään enemmän siitä lyhyestä ja tyylikkäästä, se kuulemma pukee mua. Sit samaan lauseeseen se jatko et se on menossa leikkaamaan sen Disan (yks tyttö sieltä Petran tallilta, missä ennen asuttiin) harjan kun se menee kisoihin huomenna. No, whatever, kai se joskus munkin tukan saa leikattua.

Hei mut nyt mä meen jatkaan syömistä, saa Emäntä kirjottaa sitte lisää jos huvittaa. Adios!


perjantai 26. lokakuuta 2012

Muistakaa piirrustuskisa!

Piirrustuskisan ohjeet!

Vasta kaksi osallistunutta... Jos ei enempää tule niin valitettavasti kisa perutaan ja annan osallistuneille palkinnoksi vaikka blogiarvostelut tai jotain. Eli vielä ehtii mukaan! :)

Ja palkintokin on nyt selvillä. Mikäli kisa saadaan pidettyä, saa molempien luokkien voittajat 15€ arvoisen lahjakortin SK Natureen. Sieltä saa tilattua itselleen, hevoselleen tai koiralleen (ja varmasti myös muutakin!) jotain kivaa :)

tiistai 23. lokakuuta 2012

"Enhän mä oo ikinä laukannu!"

Lasse yritti minulle tänään kertoa, että hän ei ole ikinä laukannut eikä kulkenut ravissakaan hyvin. En uskonut.
 
Yöllä oli satanut ensilumi!

Petran piti tulla tänään kuvaamaan meitä, mutta se peruuntui, joten menin yksin tallille. Vähän jännitti että mitä jos Lasse on taas vauhko ja tipun eikä kukaan ole paikalla, mutta menin siitä huolimatta. Hain Lassen tarhasta ja varustin sen. Kuolaimet suuhun ja satula selkään ja menoksi.

Tähän väliin haluan sanoa että kyllä, minä säikähdin oikein kunnolla sitä maaliskuista tippumista. Olen vähän epävarma hevosen selässä vieläkin. Lasse vaistoaa sen ja temppuilee enemmän. Jos tähän arkuuden poistamiseen olisi vinkkejä niin otan niitä mielelläni vastaan!


Aloitimme tietenkin alkuverryttelyllä ja tajusin jo siinä vaiheessa että ratsastuksesta ei tule kovin nautinnollinen. En ole kuukauteen ollut hevosen selässä, ja kaikenlisäksi se sama kopukka on ollut sairaslomalla sen saman kuukauden. Eli toisin sanottuna: minä en osannut istua eikä Lasse liikkua. Alkuraveissa haettiin ihan vaan tuntumaa suuhun ja perseeseen. Aika nopeasti siirryin laukkaamaan, koska Lasse vertyy laukassa paljon paremmin. No sehän oli jotain ihan kamalaa. Laukka ei pyörinyt yhtään vaan Lasse tikutti melkein paikallaan. Vaikka kuinka yritin ajaa uskallukseni puitteissa eteenpäin, niin ei. Kipitikipitikii. Kokeilin toiseenkin suuntaan, mutta ei se paljoa parempi ollut. Vähän, mutta ei riittävästi. 


Laukkailin siinä sitten jonkin aikaa ja pari kertaa Lasse meinasi poistua paikalta. Alkoihan sieltä löytymään vähän sitä ihan laukkaakin. Laukan jälkeen menin vielä hetken aikaa harjoitusravia, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Meinasi siinä ihan itsekiukkuitku päästä. Miksen minä osaa?! Päätin siinä hölskyessäni, että nyt on asioihin tultava muutos. Minä menen tunnille. Ensin pyydän Kallea läpiratsastamaan Lassen ja alan käymään tunneilla niin usein kun rahat riittää. Haluan oppia taas ratsastamaan kunnolla enkä vaan matkustelemaan mukana. Tunnin pyydän ensi kuun alkuun niin saa ensin vähän edes tuntumaa sairasloman jälkeen. 

Ratsastuksen jälkeen siivosin Lassen karsinan ja toin sinne paljon uutta purua. Meidän tallilla on se kiva, että purua saa viedä karsinaan niin paljon kuin jaksaa ja sama heinän kanssa. Lisäksi hevoset ulkoilevat yleensä noin 12h säästä riippuen. Tällä tallilla saa kyllä hevoset viettää hevosen elämää! Ainut huono puoli on huono kenttä, mutta siitä olen valmis tinkimään että Lassella on hyvä olla. Ja kaikenlisäksi, tämä talli on niin lähellä meitä että voin käydä useastikin päivässä.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kameran ulkoilutusta ja horse showta kerrakseen!

Eilen oli varsin hevostäytteinen päivä. Heräilin yhdeltä kuuden tunnin yöunien jälkeen (pääsin siis nukkumaan vasta seitsemän maissa aamulla kun oli yövuoro). Aluksi meinasi väsyttää, mutta sitten muistin että haa, minullahan on parempi kuvauskalusto lainassa! Joten innosta hyppien hyppäsin autoon ja suuntasin nokan kohti Petran tallia. Välillä sitä miettii että pitäisikö hommata vähän muitakin kuvattavia, mutta Petralla on onneksi monipuolisia hevosia joita on kiva kuvailla.

Eilen otettiin rakenne- ja pääkuvat kaikista hevosista. Lisäksi napsin kuvia myös Heidin Disasta. Rakennekuvat menivät tällä kertaa yllättävän kivuttomasti. Jokainen hevonen oli yllättävän yhteistyökykyinen, joskin korvien höröön laittaminen oli joidenkin kohdalla vähän hankalaa :D Näiden kuvien jälkeen Petra ratsasti ensin Uffen, sitten Urcon.

Urco

Tessa

Unaiva

Zeus 

Uffe

Pötkylä








Tänään meinasin nukkua pommiin kuvaamisesta, mutta onneksi Petrakin oli vähän myöhässä aikataulusta. Ensin Petra ratsasti Uffen. Oli hyppelyiden vuoro joten pääsin pitkästä aikaa kuvaamaan esteitä. Petra meni aika mutkikasta rataa, ja sain monelta esteeltä kuvia. Oli mukava kuvata hyppäämistä!

Uffen jälkeen Petra meni Unaivalla, joka olikin aika villi. Unaivaa on aika vaikea kuvata sen nopeiden ja isojen liikkeiden takia, mutta sain ihan ok kuvia.











Petralta menin molempina päivinä suoraan tallille moikkaamaan Lassea. Eilen nousin ekaa kertaa selkään. Menimme saman lenkin kuin edellisenä päivänä maastakäsin. Päähän laitoin hackamoren(ja meidän uuden otsapannan!) ja selkään ei mitään muuta kuin viltti lämmittämään omia jalkojani. Alkuun Lasse meni tosi hyvin, mutta yhdessä kohtaa missä tiellä on kaiteet molemmilla puolilla, Lasse ei meinannut mennä millään eteenpäin. Se vain loikki ja jumitti. Kyllähän me siitä sitten loppujen lopuksi ohi päästiin, mutta kyllä tuntui niinkuin olisin ruutitynnyrillä ratsastanut. Lassen kaula oli ihan tikkusuoraan ylöspäin ja se kasvoi korkeutta ainakin 20cm!

Toinen kauhistus tuli kun pyöräilijä tuli vastaan. Siinäkin piti vähän loikkia. Pyöräilijätäti meinasi ajaa ojaan kun säikähti Lassea :D Mutta kaikki selvisivät onneksi hengissä. Tallissa Lassen etusen turvotus oli laskenut selvästi, joten päätin että huomenna(eli tänään) lähdetään kävellen äitini luokse. Matkaa on noin 4km yhteen suuntaan.

Tänään suojitin Lassen kunnolla kun muistelin eilistä loikkimista. Pintelit taakse, uudet suojat eteen ja puutsit joka jalkaan. Tallissa vähän nauratti että olimme kuin sotaan lähtemässä mutta lenkillä huomasin että fiksun päätöksen tein. Hackamoret päähän, ratsastusvyö selkään ja menoksi. Äiti lähti meitä vastaan ja mentiin yhtämatkaa hänelle päin.

Alkumatka meni ihan rauhassa, mutta jossain vaiheessa Lasse alkoi hermostumaan kun vain käveltiin. Se alkoi viskomaan päätään ja loikkimaan. Kaksi kertaa jouduin tulemaan selästä alas kun meno meni niin hurjaksi. Ensimmäisellä kerralla syy oli junaradan, joka oli niin pelottava, että Lasse meinasi poistua toiseen ulottuvuuteen. Vieressä oli syvä oja ja pelkäsin jalkojen puolesta, joten hyppäsin suosiolla alas ennenkuin olisin tullut Lassen toimesta alas. Maastakäsin junaradassa ei ollut mitään ongelmaa. Toisella kerralla tulin alas kun vastaan tuli kolme mopoa ja huomasin että Lasse hermostuu ja siinä on muutkin vaarassa kuin vain minä. Ja onneksi tulin alas, sillä mopoilijat vain kaasutti meidän kohdalla ja Lasse sai sydärin. Tosi aikuismaisesti heilutin nyrkkiä niiden perään.

Jatkettiin matkaa ilman sen suurempia vaikeuksia. Lasse oli toki hermostunut mutta ei tehnyt mitään. Kunnes. Siirryimme yhdelle hiekkatielle, jolloin Lasse sekosi. Ensin se jumitti täysin, ja kun yritin saada sitä liikkeelle, ei mitään. Potkaisin sitten kovaa sitä että liikkuisi edes johonkin suuntaan. Arvatkaapas mitä Lasse teki. PUKITTI, oikein tosissaan. Tässä vaiheessa minä vain vähän horjahdin, mutta sen pahemmin ei käynyt. Otin paremman asennon selässä ja pyysin uudestaan eteenpäin. Tällä kertaa Lasse lähtikin ylöspäin. Se nousi pystyyn ja heitti pään sivulle, ja olin varma että nyt kaadutaan. Sitten se vielä heitti jonkinlaisen pukin perään. Makasin kaulalla ja roikuin mukana. Äiti oli kuulemma ehtinyt miettimään että onpa kova alusta tippua :D Pysyin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla kyydissä. Tässä vaiheessa totesin että nyt on meno liian villiä ja talutan Lassen kotiin. Siinä tuli sitten minullekin kunnon lenkki. Naurettiin äidin kanssa että kun Lassen takia en päässyt HIHS:iin, niin Lasse korvasi sen omalla horse showllaan. Vähän ennen kotia hyppäsin takaisin selkään ja menin vielä kentälle hetkeksi. Otin pikku pätkän raviakin ja Lasse oli niin hieno! Ei ontunut lainkaan ja liikkui rennon letkeästi.

Tallissa tutkin jalat ja totesin että yksikään ei ollut tippaakaan turvoksissa. Ehkä tämä vielä tästä! Huomenna ajattelin vääntää kevyesti koulua hevosen ehdoilla. Jos jalat eivät oireile, aletaan pikkuhiljaa palaamaan normaaliin liikuntaan. Eläinlääkärin mielestä Lassella olisi voinut alkaa ratsastamaan jo pari päivää ekan haavan jälkeen, mutta olen todennut että turha sinne selkään on mennä jos se on kipeä. Nyt ei ainakaan ollut kivuista tietoakaan! :D

Lasse valmiina lähtöön toissapäivänä. Huomatkaa uusi hieno otsapanta, jonka esittelin jo aiemmin!