sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Haaste

"Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin kymmeneen kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.
Valitse sitten 10 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi.
Keksi 10 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata.
Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän. "

© Petra

Leidit ratsailla antoi tällaiset kysymykset. Laitan nämä samat kysymykset  myös seuraaville, koska olen laiska x)

1. Mikä on ratsastettavuudeltaan ihanin hevonen jolla olet ratsastanut, miksi?
2. Mikä on hevosharrastuksessa parhainta?
3. Onko sinulla tulevaisuussuunnitelmia? Kerro esimerkki/esimerkkejä.
4. Minne haluaisit matkustaa?
5. Jos saisit ison lottovoiton, mihin käyttäisit voittamiasi rahoja?
6. Kumpi hevostyyppi: opetusmestari vai projekti?
7. Kerro itsestäsi 2 hyvää ja 2 huonoa puolta.
8. Kiltti ja helppo vai haasteellinen ja astetta hankalempi hevonen?
9. Mikä on hienoin tuntemasi hetki hevosen kanssa, miksi?
10. Elämäsi hevonen?

1. Ihanin? Jos siis haetaan sellaista jolla oli ilo ratsastaa niin näitä on monta. Lasse tietysti, entinen vuokrahevoseni lv-t Bella, pv-t Rabella ja voi apua miten en muista sen yhden puoliverisen nimeä...
2. Se, kun hevonen luottaa. Ja se, kun on jo lopettamassa koko harrastusta ja miettii miksi jatkaa. Sitten katsoo hevosensa silmiin ja tietää että juuri siksi.
3. Tarkoitus olisi opiskella joku ammatti, kunhan päätän että mikä se olisi.  Tulevaisuudessa muutamme Peten ja elukoiden kanssa varmaan maalle ja laitamme tallin pihaan, että saan hepan (tai hepat, kuka tietää) omaan pihaan.
4. Oi, näitä on monta! Islanti, Irlanti, Englanti(vaikka olenkin siellä käynyt jo pari kertaa), Shetland-saaret, Amerikka (siellä missä on villihevosia), Hollanti, Venäjä, Norja, Thaimaa (sielläkin olen käynyt, maanpäällinen paratiisi). Matkustimme paljon isäni kanssa kun olin nuorempi, mutta sitten minulle iski lentopelko aivan järjenvastaisesti. Tänä vuonna voitin sen kun kävimme rallicrossreissulla Englannissa.
5. Pistäisin oman tallin pystyyn ja lähtisin opiskelemaan ammatin. Lisäksi rakentaisimme Peten autohallin ja varmaankin uuden talon. Osan laittaisin hyväntekeväisyyteen.
6. Molemmat!
7. Olen kärsimätön ja tunneratani on erittäin monimutkainen. Olen positiivisella tavalla sekopää ja rempseä. Töissäkin on aina kuulemma hirveän hiljaista kun olen poissa...
8. Ehkä ottaisin sen haasteellisemman ettei arki kävisi tylsäksi.
9. Jokainen hetki Lassen kanssa tallentuu muistini arkistoon enkä osaa sanoa mitään yhtä.
10. Lasse ja Bella.


Haastan vastaamaan kysymyksiin:
Hirvikankaan Hurjat http://tradingfirmrapi.blogspot.fi/
Janitan elämää http://jaxenelamaa.blogspot.fi/
Hapuan Hurjat http://hapuanhurjat.blogspot.fi/
Manu ja Tuulia http://hevosentakia.blogspot.fi/
Petran blogi http://petrapalomaki.blogspot.fi/
Skyfighter http://skyfighter96.blogspot.fi/
Vilriikan töminöötä http://vilriikka.blogspot.fi/

lauantai 29. syyskuuta 2012

Piirrustuskisa!

Nyt on aika laittaa piirrustuskisa käyntiin. Aiheena on mikäs muukaan kuin Lasse! Voitte piirtää pääkuvan, rakennekuvan, liikekuvan, ratsastuskuvan, mitä tahansa keksittekään! Tässä tulevat ohjeet:

* Aihe: Eko l'Augeval "Lasse". Muuten saat vapaat kädet.

* Osallistumisaikaa 14.11.2012 saakka ettei kenellekään tule kiire. HUOM. Osallistumisaikaa pidennetty!

* Yksi henkilö saa piirtää niin monta kuvaa kuin sielu sietää. Osallistujan ei tarvitse olla blogin lukija.

* Sarjat:
1) Tietokoneella piirretty - tähän kategoriaan kaikki kuvat joiden luomiseen on käytetty tietokonetta
2) Käsin piirretty - lyijykynätyöt, puuvärit, öljyvärit, mitä vain voi käsin käyttää

* Palkinto: Tähän saavat lukijat vaikuttaa. Molempien sarjojen parhaat tullaan palkitsemaan. Ehdotuksia palkinnoista otetaan vastaan!

* Piirrustukset voi lähettää osoitteeseen anniina.gullans@gmail.com

* Jos jotain jäi epäselväksi, kysy!






Ulkoasun muuttelua ja piirrustuskisan suunnittelua

En ollut oikein tyytyväinen vanhaan ulkoasuun, joten tylsän lauantain kunniaksi vaihdoin meidän ulkonäön. Banneri tulee vaihtumaan sitten kun saan myös Mokomasta Kristan ottamia kuvia. Sitten kaikki elukat pääsee banneriin :) Ja tykkään kovasti tästä tämänhetkisestäkin bannerista, joten kiire siitä ei ole luopua. 
Mitäs olette mieltä uudesta ulkonäöstä?

Olen tässä jo pari kuukautta suunnitellut piirrustuskisan laittamista pystyyn. Palkinto on kuitenkin vielä yksi suuri kysymysmerkki. Joten nyt heitän pallon teille: millaisen palkinnon haluaisitte piirrustuskisasta? Mitään kovin suurta en pysty hankkimaan sillä luokkia on kaksi, mutta ehdotuksia otetaan vastaan! Laitan ohjeet kohta erilliseen postaukseen. 

perjantai 28. syyskuuta 2012

Ranskalainen hevonen tykkää ranskalaisista perunoista!

Tänään tallilla syötiin Lassen kanssa yhdessä kebab ranskalaisilla. Ensin mutustin annostani yksin, mutta sitten Lasse tuli siihen tökkimään turvallaan ja annoin sille ranskiksen. Toinen veti ihan fiiliksissä niitä :D En antanut paljoa, ja Lasse oli ihan kiukku kun minä jatkoin syömistä.

Haava oli jo kertaalleen putsattu tallin omistajan toimesta tänään kun minä menin tallille. Putsasin haavan kuitenkin toistamiseen koska eläinlääkäri suositteli sitä. En huljutellut vedellä kun kaivo näytti aika tukkoiselta, mutta pumpulilla, vedellä ja betadinella putsailin sitä. Haava vuoti jotain kirkasta nestettä aika paljon, mutta on kuulemma vain hyvä että eivät jää haavan sisälle. Haavan ympäristö oli luonnollisesti turvonnut ja Lasse ontui ja oli vieläkin kipeän oloinen. Kun putsasin sitä, niin koko hevonen tärisi ja yritti selvästi olla potkaisematta. Vaihdoin vielä betadinekääreen toiseen jalkaan (jossa on pieni haava, mutta jalka on kehittänyt jo impparin), eikä Lasse sanonut siitäkään mitään.

Hauska huomata miten paljon Lasse on tuossakin mielessä muuttunut kun se luottaa minuun. Ennen se yritti ihan tosissaan potkia kun haavoja hoiti, mutta nyt vain seisoi eikä edes yrittänyt huitaista. On se vaan niin mestari <3

Puikkoluun aikaan. Puolituntia rohkeutta kerättyäni sain pistettyä...
Äsken kävin vielä pistämässä penisiliinipiikin. Minua taas jännitti, hirvitti, pelotti ja paniikki meinasi iskeä. Jos joku ei tiedä niin olen maailman neulakammoisin ihminen. Nuorempana minua oli parhaimmillaan verikokeessa pitämässä neljä ihmistä kiinni ja yksi pisti... En pelkää kipua, vaan niitä neuloja. 

Jokatapauksessa, Lasse oli taas niin mahtava! Se seisoi aivan hievahtamatta kun tajusi että minua pelottaa. Vaikka käteni tärisivät eikä varmasti tuntunut mukavalta, Lasse ei sanonut mitään. Rakastan sitä otusta niin paljon!

Puikkoluun aikaan. Selvisin hengissä ekallakin kerralla!

torstai 27. syyskuuta 2012

Koirat vastaavat

Osaatteko mitään temppuja?
Saimi: Minä osaan vaikka mitä! Olen kuulemma todella nopea oppimaan ja teen herkkujen eteen mitä vain. Osaan istua, maata (joskin vähän heikosti kun olen vähän kärsimätön), sanoa päivää antamalla tassun, kieriä, tehdä jonkun tempun (joka on yleensä kieriminen), istua nätisti niinkuin mangustit, antaa läpsyn, antaa pusun, pum eli maata aivan hiljaa kyljelläni kuin kuollut ja tanssia. Olen moniosaaja. Sitten kun Anniina ostaa videokameran, hän saa videoida kaikki temppuni!
Mokoma: Minä osaan istua, maata ja sanoa päivää. Pidän itseäni varsin taitavana vaikka lempinimeni onkin luupää.


Lempi-ihmisenne?
S: Äiti, isi ja mummu. En osaa päättää lempparia.
M: Rakastan kaikkia. Rauhaa ja rakkautta kaikille ♥

Minkä ikäisiä olette?
S: toukokuussa tuli kaksi vuotta
M: heinäkuussa tuli vuosi täyteen. Olen iso pikkuveli.

Säkäkorkeutenne?
Olipas haastava kysymys! Meillä ei ole hajuakaan korkeudestamme. Sen verran tiedämme että Saimi painaa noin 5kg, Mokoma n. 30kg.

Lempileikki?
Tykkäämme leikkiä vetoleikkiä keskenämme. Yleensä Saimilla menee jossain vaiheessa hermo kun jää alakynteen, jolloin minä annan vähän periksi. Tietäähän sen, kuinka käy kun näin erikokoiset koirat alkavat vetoleikkiin!


Paras paikka koko maailmassa?
S: Ehdottomasti ihmisten syli!
M: Hmm... varmaankin sänky.

Lempiherkku?
Kaikki käy! Olemme molemmat kaikkiruokaisia. Kaikki kinkut ja lihat ovat herkkua.

Missä nukutte?
S: Minä nukun sängyssä. Olen sitä koko ikäni tehnyt ja sitä on mahdoton kitkeä pois. Yleensä nukun vielä peiton alla.
M: Minä taas nukun yöt sängyn päässä lattialla peiton päällä. Aamulla, kun isi (tai molemmat ihmiset lähtee), saan mennä sänkyyn. Olen oppinut tämän todella hyvin! Usein hyppään samantien sänkyyn kun isin herätyskello soittaa, sillä tiedän että se lähtee pois ja äiti saattaa jäädä nukkumaan vielä.


Saatteko olla sohvalla/sängyllä?
S: Minä saan olla.
M: Katso ylempi kysymys sängystä. Sohvalle en saa mennä, enkä edes mahtuisi sinne.

Minkä rotuisia olette?
S: Minä olen jackrusselinterrieri ja Mokoma on amstaffi (amerikanstaffordshirenterrieri). Terrieritiimi siis.


Oletteko purreet ihmistä tai toista koiraa?
S: Pureskelen Mokomaa harva se päivä. Aina kun leikki menee liian rajuksi, näykkäisen sitä huulesta. Ihmistä en ole koskaan puraissut. Aika usein näytän myös hammasta toisille koirille jotka tulevat liian lähelle, mutta en pure silti.
M: Olen valitettavasti purrut molempia, ja se harmittaa. Ihmisiä olen tosin purrut täysin vahingossa. Tappelin toisen uroksen kanssa joka kävi kimppuuni, jolloin purin tätä urosta. Valitettavasti siinä sopassa jäi ihmisenkin käsi väliin. Mutta tätähän ei lasketa, koska normaalisti en ikinä purisi ihmistä. Sain myös itse siipeeni tässä tappelussa. Korvastani lähti pala ja se hiukan repesi toisesta kohdasta. Eli ollut mukavaa :(

Lempilelunne?
M: Kaikki vinkulelut on molempien mieleen! Lempilelumme on ehkä possupehmolelu, jonka sisällä on (tai oli, minä söin sen...) vinku. Sitä on kiva vinguttaa ja repiä! Pidän usein myös Saimia vinkulelunani! Kun ärsytän sitä riittävästi, se alkaa vinkumaan hauskasti.
S: Minä tykkään myös kaikenmoisista kepeistä. Metsässä rakastan hakea keppiä ja järsiä sitä!

Minkälaiselle lenkille lähdette mieluiten?
Molemmat vastaamme että metsään! Siellä saa kirmata niin paljon kuin sielu sietää. Eikä kukaan ole hihnan päässä päättämässä vauhtia.

Lempi asia tai touhu?
S: Nukkuminen ja leikkiminen.
M: Kaikki!

Mitä harrastatte?
M: Kenkien kuskaamista ympäri kämppää, toistemme kiusaamista, ihmisten varpaille astumista, ihmisten ärsyttäminen... Sitähän sää kysyit?

Oletteko olleet hankalia kasvatettavia?
S: Minä olen kuulemma ollut aina todella kiltti ja helppo kasvattaa, sillä haluan miellyttää ihmistä. Opin myös ilman varsinaista opettamista.
M: Olen ollut vähän vaikeampi, koska kielimuuri... Olen välillä vähän luupää enkä "tajua".

Mitä puuhailette, kun olette yksin kotona?
Sitäpä me ei kerrota ;)) Äiti voisi suuttua jos kertoisimme....

Mitä kaikkea tuhoa olette saaneet aikaan? Kumpi on pahempi tuholainen?
S: MOKOMA! Minä olen kiltti tyttö enkä tuhoa mitään. Paitsi joskus maistoin kenkää... Ja tykkään repiä kaikki paperit, lehdet yms mitä löydän. Ja joskus pureskelin isin partakoneen ihan atomeiksi. Äiti ei tykännyt.
M: SAIMI! Minä vain kakkaan sisälle. Ja joskus syön kenkiä...
Nykyään kyllä harvemmin tuhoamme mitään.

Saimi oli ihan itse lukenut mummun Raamattua...

Millainen suhde teillä on toisiinne? Kumpi on porukan pomo?
S: Viharakkaus-suhde. Riippuu ihan päivästä. Olemme vuorotellen pomojakin.

Mitä ruokaa syötte?
S: Minulle ostettiin juuri iso säkki Royal Caninin Mini Sensibleä. Nirsoille koirille tarkoitettua, koska en oikein tykkää nappuloista.
M: Minäkin tykkään Saimin nappuloista, mutta on minulla omaakin ruokaa. Jotain PlanetPetiä se oli. Äiti on sanonut että syöttäisi Royal Caninia myös minulle, mutta niillä ei kuulemma ole oikein sopivaa (kertokaa jos tiedätte jonkun hyvinlihottavan, isolle koiralle tarkoitetun Royalin ruuan).

Miten hyvin vastaatte käsitystä siitä, millaisiksi rotujenne edustajat yleensä mielletään? (esim. kaikki labbikset ovat hulluna ruokaan, kultaisetnoutajat sopivat lapsiperheisiin jne.)
M: Amstaffit taidetaan mieltää yhdenlaisiksi tappajakoiriksi. Minä en siis vastaa rotukäsitystä lainkaan :D
S: Pikkuterrierit ovat ärsyttäviä räksyttäviä ylienergisiä piskejä. Ei sovi minuunkaan siis rotumääritelmä.


Onko kumpikaan teistä koskaan karannut tai muuten kadonnut?
S: Molemmat ollaan. Mokoma karkaa ihan tosissaan, minä vain katoan hetkeksi. Kun Mokoma lähtee, se ei anna kiinni lainkaan...

Ei ole totta.

Olen lueskellut monesta blogista ongelmia hevosten kanssa. Todella monen bloggaajan hevonen on sairastunut enemmän tai vähemmän vakavasti. Kasvainta kaviossa, erikoista päänheiluttelua, ruokatorven tukosta. Myös tuttavapiirissäni on monta hevosta ollut sairaana jollain tapaa. Olen huokaillut helpotuksesta ettei Lassella ole ollut mitään ihmeempiä, ellei sitä kuukauden kevyttä jaksoa lasketa.

No, kohtasi se epäonni sitten meidätkin. Tulin yövuorosta aamulla ja menin nukkumaan. Parin tunnin päästä puhelin soi. Olin niin sekaisin herätyksestä että nappasin puhelimen kainaloon tiukasti ja "hiljensin" sen näin. Sitten tajusin että puhelimeni soi. Katsoin näyttöä ja huomasin että tallilta oli soitettu. Väsymyksestä sekaisin ihmettelin että mitä asiaa heillä on. Varmaan Lasse on hajottanut jotain. Tai karannut. Tai jotain, ihan sama, minä jatkan unia.

Hetken kuluttua puhelin soi uudestaan ja tällä kertaa tajusin vastata siihen. Sain kuulla että Lassella on ikävän näköinen haava jalassa, ja että pitäisi varmaan soittaa eläinlääkäri. Hyppäsin sängystä, heitin vaatteet niskaan ja ajoin tallille (ihanaa kun talli on ihan kivenheiton päässä!). Siellä minua odotti surkean näköinen kolmijalkainen Lasse. Haava oli jo putsattu ja minulla meinasi itku päästä kun tajusin miten hyvin Lassea hoidetaan.

Tästä kuvasta näkee haavan paikan (se on tosin toisella puolella).

Soitin sitten eläinlääkärin ja hän saapui yllättävän nopeasti. Ensimmäinen kommentti minkä hän sanoi oli että "Taas" :D Meinasi alkaa vähän naurattamaan. Eläinlääkäri putsasi haavaa vielä lisää, rauhoitti hevosen ja kokeili että se ei ole luussa saakka. Sentin verran hänen työkalunsa upposi haavaan ja onneksi ei ollut mennyt luuhun saakka. Sitten hän pisti vielä penisiliiniä ja antoi meille hoito-ohjeet. Kaksi päivää Lassen on oltava karsinassa. Viisi päivää penisiliiniä 20ml aamuin illoin ja Finadyne-antibioottia/kipulääkettä kaksi pussia päivässä. Lisäksi haavaa pitää huljutella haalealla vedellä niin paljon kun vain viitsii, ettei siihen pääse kertymään pöpöjä. Minä pääsen taas treenaamaan pistämistä, voi apua... Onneksi Lasse on siinäkin niin mestariopettaja! Kun minä pistän, se seisoo aivan hievahtamatta.

Jos kipuilu ei lopu, on hevonen vietävä klinikalle. Nyt ei auta kuin toivoa että haava alkaa paranemaan hyvin.

Lasse oli niin kipeän näköinen että minuunkin sattui :( ei varannut yhtään painoa jalalle ja loppuajasta jo ihan puuskutti kun otti ilmeisesti sen verran voimien päälle. Onneksi rauhoittava helpotti tilannetta ja Possu sai jäädä nukkumaan karsinaan.

Tarkoituksemme oli lähteä HIHS:iin tänä vuonna, mutta luulen että tämän eläinlääkärilaskun myötä saan unohtaa sen tapahtuman. Olisihan se hienoa lähteä mutta ei ole yhtään ylimääräistä rahaa. Ja meiltä on kuitenkin niin pitkä matka Helsinkiin että se saa nyt jäädä. Asiat tärkeysjärjestykseen.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Täällä taas! (paljon kuvia)

En saanutkaan nettiä kuntoon vaikka niin lupasinkin... Mutta nyt sen pitäisi oikeasti toimia. Toivotaan parasta :)

Palailen taas bloggerin ääreen kuvapostauksella. Muistakaahan vielä esittää kysymyksiä koirille.







Perjantaina kävimme Sonjan kanssa tallilla. Näytin Lassen tavarat ja kerroin miten tallilla toimitaan, sillä itse lähdin lauantaina Kouvolaan katsomaan rallicrossia ja Sonja liikutti Possun koko viikonlopun.

Laitettiin Lasse yhdessä kuntoon ja minä hyppäsin ensin selkään. Lasse oli ihan super! Se liikkui hienosti omalla moottorilla ja se laukka! Ihan uskomaton! Minun piti oikein keskittyä istumaan etten lennellyt miten sattuu, niin suuresti Possu laukkasi. Teimme ihan perusharjoituksia, ympyröitä yms. Tuli tosi hyvä mieli kun Lasse oli niin kiva :)
Ylläolevat kuvat otti Sonja.




Sitten Sonja hyppäsi selkään ja jatkoi perusjuttuja. Lasse liikkui edelleen tosi kivasti! Otettiin myös muutama pääkuva Lassesta ja innostuimpa siinä vähän leikkimään kameralla. Lasse oli ilmeisesti ollut ihan kiltti koko viikonlopun. Meilläkin oli todella mukava reissu muuten, mutta sunnuntaina satoi koko päivän ja olin alusvaatteita myöten litimärkä. Suomalaisilla ei ollut oikein hyvä viikonloppu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, eikä myöskään sillä kuskilla jota me lähdimme kannustamaan. Autossa oli vähän pikkuvikoja ja Kouvolan rata ei sopinut Bemarille ilmeisestikään kovin hyvin.
(Erityismaininnan kuskeista ansaitsee Michaël De Keersmaecker. Mieletöntä ajamista!)








Maanantaina menimme Sonjan kanssa taas tallille yhdessä tarkoituksena puuhailla vähän kaikennäköistä. Ilmassa oli sateen tuntua joten minä olin pukeutunut näin:



Sonja aloitti ratsastamalla, minä siivoamalla Lassen tarhan. Heittelin kaikki kakat kottareihin ja vein pois. Tulikohan kottarillisia yhteensä neljä? Heti kun veimme Lassen takaisin tarhaan se teki kaksi läjää... Että kiitos vain.

Sonja tosiaan ratsasti sen aikaa kun siivosin tarhaa ja Lasse oli ihan mukava ollut.

Kun sain tarhan siivottua, täytin Lassen vesiastian ja heinähäkin. Meinasin pudottaa silmät päästäni kun huomasin että Niilo söi Lassen heiniä aidan yli! Veimme Lassen tarhaan ja sopuisasti ne söivät samasta heinäkaukalosta ♥





Ja kysehän ei ollut siitä ettei Niilolla olisi ollut omia heiniä..... :D

Eilen kuvailin vielä koiria kotona kun ne peuhasivat sängyssä.


Tämä on hauska kuva! :D

Kuin myös tämä :D





torstai 20. syyskuuta 2012

Mulla on maailman hienoin hevonen. Oikeesti.


En olisi voinut ikinä uskoa kuinka tärkeä Lassesta minulle tulisi. Tavallisen näköinen ruunikko täykkäri. Mitä niin ihmeellistä siinä voisi olla? Ihan osaava ratsastaa, mutta niitä hevosia on muitakin. Miksi juuri Lasse, oma pikku Possuni?

Siksi, että se on Lasse. Se on Persoona isolla P:llä. Sen huumorintaju on jotain ihan omaa luokkaansa. Se on saanut minut nauramaan ja itkemään, suuttumaan ja taas rauhoittumaan. Lasse ymmärtää. Se ei tuhahtele huolilleni, vaan kuuntelee ne uskollisesti. Luotan siihen, ja se luottaa minuun.

Ennen olimme vain ratsastaja ja hevonen. Meistä on tullut vuosien saatossa tiimi. Matkamme ei ole todellakaan ollut mutkaton ja helppo. Lasse oli aluksi minulle liian vaikea, enkä osannut ratsastaa sitä. En kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoin yrittämistä, kunnes opin ymmärtämään. Lassen avulla olen oppinut kaikkea muutakin hevosista. Meillä on ollut hyvät ja huonot hetkemme, ja ne on tehnyt meistä tällaisia. On ihana hakea Lasse nykyään tarhasta, kun se tulee höristen vastaan.

Enkä ole ainoa jolle Lasse on opettanut elämää. Monta muuta ovat saaneet kokea Lassen kautta miten hienoja eläimiä hevoset ovat.

Olemme kokeneet valtavasti yhdessä. Muutaman kerran olen ollut jo aivan varma, että rakas hevoseni viedään minulta pois. Aina olen kuitenkin jaksanut taistella sen puolesta. Mikään muu hevonen ei tule olemaan minulle ikinä yhtä rakas kuin Lasse on. Ei tällaista osu yhdelle ihmiselle kuin kerran elämässä. Hevosia tulee ja menee, mutta on vain yksi Lasse.

Ilman Lassea en olisi samanlainen kuin nyt olen. Se on Elämäni Hevonen, joka saa pysyä luonani loppuelämänsä. Toivottavasti yhteisiä vuosia on jäljellä vielä monta. Rakkaushevonen ♥

Tarinani opettaa
Et saa koskaan luovuttaa
Pohjaltakin voi sydän ponnistaa

Mä iloa nauran ja
Tunteeni laulan
Kuinka mä susta tykkään
Satoi taikka paistoi
Sä saat minut huutamaan
Kuinka mä susta tykkään

On siistii kun viimein uskaltaa
Kuin kiveen luottaa
Sylillesi mä voin nyt sukeltaa
Et anna mun hukkua 
Nimetön - Kuinka mä susta tykkään

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kysymyspostaus KOIRILLE


Joku toivoi koirien esittelypostausta ja ajattelin toteuttaa sen teidän kysymysten perusteella. Kysykää siis ihan mitä vain Saimiin ja Mokomaan liittyen, koirat itse vastaavat teille!

Sataa sataa ropisee....

Miksi pitää aina sataa? Eikö jo riittäisi?

Lassella on ollut todella rentoa nyt koko tämän kuun. Minulla ei ole ollut ketään ratsastusapuna, enkä itse pääse millään joka päivä tallille. Lasse on kuitenkin ollut vallan tyytyväisen oloinen. Se on saanut mielestäni hiukan massaakin, kun saa syödä koko ajan. Lasse on ollut tallilla nyt tämänkin viikon yksin, kun tallikaveri on toisella tallilla jostain syystä, luulen että ratsutuksessa tai jotain vastaavaa.

Minulle on tullut taas kova ilman satulaa-buumi, ja luulen että se muuttuu aikaa myöten ilman varusteita-kaudeksi taas. Olen mennyt vallan ilman satulaa sidepulleilla, paitsi sen kerran kun kokeilin uutta satulahuopaamme. Lasse on ollut aika vaihteleva. Yhdellä kerralla se oli todella vänkyräkänkkäränkkä, enkä pystynyt yhtään istumaan selässä. Kaikki tuntui vaikealta, rannetta särki, selkä ei joustanut ja jalatkin puristivat hevosen kylkiä. Eilen taas Lasse oli kuin eri hevonen - energinen, pehmeäliikkeinen ja miellyttävä. Sain kerrankin Peten kuvaamaan! Vähän pimeä ja sade pääsi yllättämään, mutta se ei haitannut kun Lasse oli niin hyvä.

Uudet sidepullit pitäisi jostain ostaa, sillä nuo meidän nykyiset ovat kovin pienet. Jos jollain on iso cob-pieni full -kokoiset sidepullit nurkissa noin 30€, olisin kiinnostunut ostamaan ne.
 Nämä meidän sidepullit tulevat myyntiin kunhan saan uudet tilalle.

Alla vielä kolme kuvaa eiliseltä ratsastukselta. Vähän pimeitä ja epätarkkoja, mutta kuvia kuitenkin :)




Ps. Meidän netti toimii taas! Kävin ostamassa uuden nettitikun.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Ostoksilla


Tässä koirien ostokset. Kävin siis Porin Mustissa&Mirrissä. Olisin ostanut paaaaaljon enemmän tavaraa mutta rahat loppuivat :D
Mokoma sai tuollaisen Hurtan heijastinhuivin (19,90€). Iltalenkeillä joudumme ylittämään nelikaistaisen tien (kuulostaapa mahtipontiselta. Kyseessä ei siis ole mikään Helsingin nelikaistainen, vaan tuppukylän versio siitä...) ja on hyvä että koirat on heijastettu. Saimilla onkin jo kunnollinen heijastinliivi, eli se ei tarvinnut tuollaista huivia. Minua jäi kyllä himottamaan vastaava pinkki Saimille.... No, ehkä joskus.

Kiersin leluhyllyt moneen kertaan ennenkuin silmiini osui nuo vinkumatot (8,90€/kpl). Arvasin että koirat tulevat rakastumaan niihin. Kummassakin on siis 16 pientä vinkua, jotka eivät onneksi pidä kovin pahaa ääntä. Ostin kaksi, koska tiesin että näillä lapsilla tuollaiset lelut eivät kauaa kestä.

Nuo valkoiset Black Label-luut olivat -50% alennuksessa. Otin ensin vain kaksi, mutta kävin hakemassa toiset kun olivat niin halpoja. Valitettavasti en näiden lopullista hintaa tiedä, mutta jokainen oli 1,50€ pinnassa.

Mukaan tarttui vielä tuollainen jonkun elukan sorkka-luu. Meidän koirat ovat kovia syömään tällaisia luita. Jos toinen jää yksin kotiin, jätän tämän syötäväksi. Tämänkään hintaa en muista.


Saimi sai viimeksi paikallisesta eläintarvikeliikkeestä, Murmausta, tällaisen ihanan pannan (11,00€). Kuolasin sitä pitkään ja lopulta ostin. Jokaisella pikkuprinsessalla pitää olla vaaleanpunainen panta ♥





Sitten Lassen ostokset. Nyt tein sen vihdoin ja ostin kunnon satulahuovan. Lähdin ensisijaisesti etsimään tummansinistä Equilinen huopaa, mutta sellaista ei löytynyt sieltä. Pyysin myyjää sitten esittelemään muita tummansinisiä huopia. Asetin hintarajaksi 65€. Yllätyinkin kun tämän Bucas MAX-huovan hinta oli (vain) 55€. Tällainen tarttui mukaan eikä kaduttanut kun tänään kokeilin sitä ensimmäisen kerran! Valtava säkätila sopi Lasselle kuin nakutettu ja muutenkin huopa oli ihanan jämäkkä ja hyvin muotoiltu vanhan Horzen huopamme rinnalla.



Lisäksi mukaan tarttui tuollainen kampa (1€) ja lyhyt raippa (9,90€).


Kaikenkaikkiaan varsin onnistunut ostosreissu (vaikka rahat loppuikin AIVAN kesken).