torstai 30. elokuuta 2012

Kuvia

Ostin netistä sidepullit Lasselle kun ajattelin että ne voisi toimia. Ja nehän toimi vallan mainiosti! Lasse oli superhyvä kun menin sillä ennen Sonjaa. En tehnyt mitään ihmeempiä, vähän vaan herättelin Lassea ja nautin sen rentoudesta.

Alla kuvia, jotka on ottanut Tuuli ja Sara. Kuvissa näkyy myös meidän uudet pintelit. Lasselle sopii beigekin kivasti mielestäni. Seuraava väri mitä alan keräämään on (viinin/tumman)punainen! Hups, mistä näitä pinteleitä ja huopia oikein kertyy... Onko jollakin muulla samaa ongelmaa?

Näin tullaan aika usein laitumelta :D

Uudet suitset. On ehkä ihan inan liian pienet.

Lahjakkaasti unohdin kunnon kengät kotiin... Onneksi on hyvät turvajalustimet!

Missä katse..................





Hepoinen meinasi vähän innostua kun päästeltiin :D

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Päivityskatkos

Kuten olette huomanneet, en ole nyt blogannut yhtään. Syy on yksinkertainen - meillä ei ole nettiä! Nettitikku oli, mutta sekin lakkasi toimimasta. Eli päivityksiä tulee nyt vähemmän.

Toinen elämäni hevonen, lv-t Bella.
Väliaikatietoja sen verran, että Lasse muuttaa lauantaina uudelle tallille. Kesä on ohi, nyyh :'( Muutosta tulee sitten postausta kunhan pääsen toimivan netin ääreen... Odotan muuttoa ihan innolla silti.

Olen menossa nyt kohta käymään Lassen selässä. Sonja ratsastaa ensin ja minä teen samalla toimistohommia isälläni (tässä on siis suora näkymä meidän ratsastuspellolle). Ihana päästä taas hevosen selkään!

Käteni ei ole vielä kunnossa, mutta töihin on huomenna mentävä... 10.9 minulla on aika kirurgille, joka laittaa lähetteen magneettikuviin. Toivon totisesti ettei tätä rannetta jouduta leikkaamaan! Sekin on ilmeisesti vaihtoehto... Mutta toisaalta, jos sillä saadaan käsi kuntoon, niin sitten leikataan. Ei tästäkään tule mitään että koko ajan sattuu.


EDIT.
Olin äsken ratsastamassa ja voi että oli hienoa!! Lasse oli niin mestari! Mentiin koulua pellolla (testasin samalla uusia fleecepinteleitä, oli tosi hyvät ja beige sopii Lasselle). Ensin vähän päästelin alkuverkkojen jälkeen ja Lasse keräsi tästä mukavasti virtaa. Päästelyjen jälkeen mentiin vähän laukanvaihtoja, koska Lasse on niissä parhaimmillaan kun on paljon virtaa. Alkuun se meinasi juosta vain alta pois, mutta alkoi keskittymään tosi kivasti. Kokeiltiin sitten sarjavaihtojakin, ja mitä tapahtuikaan! Mentiin sarjavaihtoja joka toisella askeleella! Mentiin tosin vain kolmen vaihdon sarjaa, mutta kuitenkin. Rio, täältä tullaan! ;D

Sonja ratsasti vielä minun jälkeen ja hoiti Lassen pois, sillä minun oli tultava jatkamaan toimistohommia.

Ps. Se, joka väittää että ratsastus ei ole urheilua, tervetuloa kokeilemaan. Olen aivan hiestä märkä :D

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Blogiesittely!

Esittelyssä siis blogi Tallipihan bilehile. Blogin pitäjä Marika teki meille bannerin ja lupasin tehdä kiitokseksi blogiarvostelun. Arvostelen blogin osio kerrallaan.

Ulkoasu
Alkuun blogin tausta hyppäsi vähän turhan vahvasti silmille. Pidin sitä liian kirkkaana. Kun olin hetken selaillut blogia, huomasin että tausta ei enää häirinnyt, vaan oli ikäänkuin osa blogia - hyvällä tavalla. Ulkoasu itsessään on mukavan simppeli ja helposti luettavissa. Tykkään leveistä ulkoasuista joissa kuvat ovat isoja ja tässä blogissa oli juuri niin. Banneri on hienosti tehty ja sopii hyvin taustaan. Molemmat blogin päätähtihevoset ovat bannerissa selvästi mukana. Olisin ehkä kaivannut pientä esittelyä etusivulla, sellaista mistä tulee blogin sisältö helposti selville.

Sisältö
Blogin sisältö on mielenkiintoinen.  Valtavan suuri plussa hyvinkirjoitetuista ja laajoista esittelyistä! On mielestäni tärkeää, että blogissa on edes jonkinlaiset esittelyt kirjoittajalle ja muille otuksille joista blogissa on asiaa. On helpompi seurata blogia kun tietää että millaisista hevosista lukee. Näin pääsee myös lähemmäs blogin kirjoittajaa ja on helpompi samaistua.

Blogitekstit on hyvin kirjoitettuja. Teksti on sujuvaa ja virheetöntä. Yleensä en tykkää lukea tarkkoja selostuksia ratsastuksesta, mutta näin helppolukuista tekstiä jaksaa lukeakin.

Kiva että erikoispostaukset oli laitettu kaikki erillisen linkin taakse, ettei niitä tarvinnut alkaa etsimään. Löytyi sieltä muutama videokin, mikä on aina plussaa!

Kuvat
Kuvia on paljon ja ne ovat hyvälaatuisia. Ja mikä tärkeintä, suurin osa ovat isoja, eli niitä ei välttämättä tarvitse klikata suureksi. Kuvat ovat monipuolisia eikä vain sitä samaa "hevosen pää eri kuvakulmista" -höttöä.

Yleisvaikutelma
Minulle jäi todella hyvä yleisvaikutelma blogista. Taidanpa liittyä lukijaksi ja voin suositella tätä muillekin. Söpöt hevoset, varsinkin tuo Musti!


Kiitokset Marikalle vielä hienosta bannerista!

06 - Parhaat kuvat minusta ja hevosestani

Kristan kuvien inspiroimana teenkin nyt kuvapostauksen. Pääosin pyrin laittamaan tähän vain sellaisia "poseerauskuvia", ei siis ratsastuskuvia niinkään. Niitäkin joukkoon mahtuu pari silti. Jokaisen kuvan alle selitän hieman että miksi tämä kuva on päätynyt suosikikseni.

Meitä ei ole kauheasti kuvattu Lassen kanssa, sillä viihdyn enemmän kameran toisella puolella. Tämä on harmi, sillä nyt Kristan käytyä tajusin kuinka hienoja kuvia meistä voikaan saada vaikka täti näyttääkin kamalalta. Itse en tykkää katsoa kameraan kuvissa, sillä aina joko ilmeeni on idioottimainen tai hiukseni jotenkin sekaisin. Siksi katson mieluiten ihanaan hevoseeni.


Tämä on tällä hetkellä suosikkikuvani. Rajaus on hieno ja mustavalkoisuus tekee tähän oman vivahteensa. Etenkin kuvan ottohetki painui mieleeni: Lasse oli täysin rento ja roikotti päätään sopivalla korkeudella. Yleensä se ei anna lääppiä päätään kovin pitkään, mutta tällöin tuntui että se olisi pysynyt siinä maailman tappiin.



Tämä on pari vuotta vanha kuva. Olimme muuttaneet Petralle muutama kuukausi aiemmin ja otettiin rakennekuvia Lassesta. En tiedä missä vaiheessa Petra on tämän napannut, mutta ihana kuva joka tapauksessa!



Tämäkin on Petran ottama. Otimme yo-kiitoskorttikuvat läheisellä pellolla. Tämä oli ainut kuva, missä Lassella oli korvat hörössä :D Pidän tästä kuvasta kovasti, eikä kiitoskorttini olisi voinut olla enempää minun näköiseni.



Tämä on myös Petran ottama jos oikein muistan. Tässä kuvassa on kiva tunnelma, ei sen kummempaa syytä miksi sen tähän postaukseen valitsin.



Olin mennyt ilman varusteita kun Petra tuli kentälle ja otti vähän kuvia. Lasse oli suloinen. Yhtäkkiä se vaan nosti päänsä ja alkoi haistelemaan naamaani.



Lassen ensimmäinen kesä minulla. Heidi otti meistä kuvia kun kävelimme tiellä. Kuvan asettelu on ihana! Kuvaa katsellessani voin vain muistella kulkemaamme tietä.



Taas Petran ottama. Lasse on niin vietävän suloinen! Allekirjoittaneen kasvoilta kuvastuu ilo ihanasta hevosesta, joka tottelee ilman varusteitakin. Kuumasta täysiverisestä kehittyi maailman kiltein hevonen.



Ratsastuksen riemua! Lasse menee suloisesti korvat tötteröllä. Tämä on symppis kuva! Lasse näyttää aivan ponilta. Petra nappasi tämänkin.



Ensimmäistä kertaa pellolla ilman varusteita. Oli hyytävän kylmä ja Lasse kävi tuhannen ylikierroksilla. Pete oli kameran kanssa kuitenkin valmiina ja sai tällaisen ihanan rauhallisen kuvan.


Asiasta toiseen. Haluan taas hevosen selkään...

 ~*~*~*~*~*~*~*~*~

01 - Miksi harrastan ratsastusta
02 - Ratsastajaesikuvani
03 - Varustetoivelistani
04 - Unelmahevoseni
05 - Mitä hevoseni syö
06 - Parhaat kuvat minusta ja hevosestani
07 - Vahvuuteni ja heikkouteni ratsastajana
08 - Hevoseni hyvät ja huonot puolet
09 - Hevosblogeja joita luen
10 - Ratsastusurani tärkein valmentaja/opettaja
11 - Elämäni hevoset
12 - Unelmatallini
13 - Taustajoukkoni

tiistai 21. elokuuta 2012

Lisää Kristan kuvia

Tässä nämä loput. Voi että mulla on niin hienot eläimet ♥

Rakkaushevonen ♥


Ilvistys!!



Karkulainen...

Karkulaisen haku toiselta pellolta... Huomatkaa märät housut!




Kyllä tuo mun serkku vaan osaa ottaa hienoja kuvia! Saa tulla toistekin kuvaamaan ;) Mitkä ovat teidän lempikuvat?

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Esimakua Kristan kuvista








Innolla jään odottamaan loppuja kuvia! Niiden pitäisi tulla ensi viikolla Kristan kotisivuilla ja lähiviikkoina minulle muistitikulla. Klikatkaa kuvat isoksi, pienenä niiden laatu on vähän kökkö johtuen Bloggerista ja Picasasta.

Krista oli tänään kuvaamassa!

Miten jaksan oikein odottaa että saan ne kuvat itselleni? Alkavalla viikolla Krista lupasi laittaa niitä nettiin minulle. Hän lähettää ensin pari maistiaista sähköpostiin. Olen todella innoissani!

Aloitimme kuvaamalla Saimia. Otettiin vaan muutamat kuvat siitä tässä vaiheessa, sillä Lasse seisoi jo odottamassa. Sonja oli harjannut sen, yhdessä pyyhimme sen vielä vauvapyyhkeillä ja minä läträsin babyoilin kanssa. Tuo Pirkan babyoil on ihan hyvää tavaraa, ainut vaan että sitä saa lisätä aika usein. Mutta se antaa luonnollisen ja kevyen kiillon, ei mitään hullua öljyistä vaikutelmaa. Kun sitä pistää vauvapyyhkeellä silmien ympärille ja turpaan, on tulos täydellinen minun makuun. Toivottavasti se näyttää kuvissakin hyvältä.

Sitten menimme Lassen kanssa pellolle. Kenkäni kastuivat samantien aivan läpimäriksi, mutta se ei haitannut. Krista ohjeisti hyvin asennot ja muut. Sonja oli apuna ravistelemassa pulloa, jossa oli hiekkaa. Minulla oli pussiraippa kädessä. Alkuun Lasse höristi korviaan Sonjan pullolle, mutta kun kyllästyi siihen, alkoi raipan rapistelu. Kaikenkaikkiaan Possu oli tänään oikein mukavalla tuulella, jaksoi pitää korviaan hörössä yllättävän pitkään!

Otettiin sitten vähän ravia ja yritin hiukan herätellä Lassea. Kun se oli hereillä, päästin sen irti että saataisiin hyviä juoksentelukuvia. Mutta Lasse totesi tässä vaiheessa, että nyt tädit riitti, mä häivyn. Se juoksi pellon reunaan, hyppäsi ojan yli ja juoksi toiselle pellolle (siihen joka on meidän pellon takana). Huusin Sonjan avuksi pyydystämään Lassea ja se antoikin hyvin kiinni. Tässä vaiheessa housuni kastuivat reisiin saakka ja kenkäni litisivät, sillä heinä on taas paikoitellen jo tosi pitkää ja yöllä oli satanut...

Otettiin sitten vielä erilaisilla objektiiveilla kuvia. Myös rakennekuvia napsittiin. Karkaamisen jälkeen Lassea ei oikein enää kiinnostanut, eikä korvat oikein enää noussut höröön. Kun saatiin riittävästi kuvia, luovutin hevosen Sonjalle ja Sonja hoiti sen takaisin tarhaan.

Sitten otimme lisää kuvia Saimista. Se hoiti homman kotiin myös tosi hyvin. Vähän ehkä turhaa energiaa ja keskittymisen puutetta oli ilmassa, mutta kuvia saatiin. Krista sanoikin että Saimi on melko haastava kuvata, kun se on niin pieni, ketterä ja nopea :D

Olisin halunnut ratsastuskuviakin minusta ja Lassesta ilman varusteita. Koko viikon mietin että nyt menen ilman varusteita kun on kuvaajakin paikalla. Mutta kuinka kävikään... Torstai-perjantai välisenä yönä töissä ranteeni meni, taas. Perjantaina menin terveyskeskukseen, taas. Jouduin röntgeniin, taas. Sain lastan käteeni, taas. Ja samalla selvisi sellainen mukava juttu, että ranteeni oli kuin olikin murtunut silloin kun tipuin Lasselta maaliskuussa. Nimettömän ja pikkurillin päässä oleva pikkuinen luu (hakaluu kuvassa) oli selvästi murtunut, ja tämä näkyi maaliskuun kuvissa. Eipä lääkärit sitä silloin huomanneet... Nyt sain sitten vihdoin lähetteen magneettikuvauksiin. Kuvaus on varmaan syyskuun puolessa välissä ja silloin selviää, onko ranteessa jotain häikkää kun se ei tunnu kestävän käyttöä lainkaan. Toivottavasti nyt pääsisin pian taas hevosen selkään että voisin pitkästä aikaa mennä ilman varusteita! Nyt minulla on sairaslomaa 29.8. saakka.

Kuvan löysin googlesta
Ps. Meillä on uusi banneri, jonka on tehnyt Marika (Tallipihan bilehile). Arvostelen hänen blogin lähipäivinä.

Ulkoasu on muuttumassa, eli tausta ei jää tuollaiseksi.

perjantai 17. elokuuta 2012

05 - Mitä hevoseni syö

Hevosen ruokinta tuntuu nykyään olevan suurtakin rakettitiedettä. On olemassa purkkia ja purnukkaa, säkkiä ja pussia. Onko ravintoarvot kohdallaan tässä myslissä? Entä kuumentaako Prix? Kaura ei ainakaan sovi,  syötän mieluummin Peacemakeria. Entäs sitten elektrolyytit, onhan niitäkin saatavilla rankan treenin jälkeen? Mites biotiini, kaviot kun lohkeilevat kovasti.

Lasse ei saa kovin monimutkaisia pöperöitä. Ennen syötin sille mysliä, mutta totesin että sen hyötysuhde on plusmiinusnolla, joten jätin sen pois. Laitumella Lasse on saanut vähemmän väkirehuja, kun saa syödä ruohoa niin paljon kuin haluaa. Tässä postauksessa kerronkin kuvien kera, että mitä Lasse syö kun laidunkausi loppuu ja muutamme takaisin ihmisten ilmoille.

Olin ennen vähän hysteerisempi Lassen ruokinnan suhteen. Se oli kovin laiha, eikä tuntunut lihoavan millään. Myslit ja öljyt eivät auttaneet. Lassella on myös kovin lohkeilevat ja haperot kaviot. Biotiinejakin on miljoonaa erilaista. Mistä näistä sitten tietää mikä on hyvää? 

Kun miettii hevosen ruokintaa, tulee aina tarkastella myös hevosta itsessään etikettien lukemisen sijasta. Millainen yleiskunto hevosella on; onko se laiha, lihava vai sopiva? Tarvitseeko se lisää massaa vai pitäisikö ennemminkin vähän saada sitä pois. Millaiset hevosen kaviot on? Entäpä karva? Myös ulostetta on hyvä seurata. Juoko hevoseni riittävästi, tarvitseekohan se ehkä hiukan suolaa ruokansa sekaan että tulee jano? Millaisella käytöllä hevonen on? On selvää, että harrastehevonen ja kilparatsu tarvitsevat erilaisen ruokinnan. Itselläni ei ole kokemusta kilparatsun ruokinnasta, mutta harrastehevosten ruokinnasta vähän. Sen verran että osaan miettiä millaista ruokaa Lasse tarvitsee. 

Lassen normaali iltaruoka:
- 1 litra ohraa
- 1 litra kauraa
- 3 mittaa biotiini Naminoa
- kourallinen Mineral Plussaa
- valkosipulia kuuriluontoisesti
- vettä

Ohra. Joskus vuosia sitten silloinen ratsastuksenopettajani kehoitti syöttämään ohraa huonosti lihovalle hevoselle. Alkuun syötin Lasselle mysliä lihotusrehuna, mutta korvasin sen ohralla. Ohra on halpa ja hyvä rehu, joka sopii Lasselle. Tuttu maanviljelijä viljelee ohraa ja häneltä saa sitä aina hakea.  Litra-puolitoista päivässä pitää Lassen sopivassa lihassa. Ohra on rehu, jonka turvotan aina. 


Kaura. En ole huomannut kaurassa kuumentavaa vaikutusta. Kauraa Lasse saa kaksi litraa päivässä, aamuin illoin. Kaura kuuluu usein tallivuokraan, joten sitä tulee syötettyä senkin takia.


Kivennäinen. Olen syöttänyt Lasselle Mineral Plussaa. Sitä tulee iltaruokaan mitallinen. Tätä kivennäistä on monet suositellut, joten siksi olen valinnut sen. 


Biotiini. Isossa säkissä ostettava Namino kestää parisen kuukautta. Lassella on hirvittävän huonot kaviot, joten kengittäjä suositteli syöttämään biotiinia jatkuvasti. Namino ei ole onneksi edes kovin kallista - iso säkki oli alle 25€. Valitettavasti biotiini ei vaikuta heti, vaan vasta kasvavaan kavioon. 


Valkosipuli. Yleensä ostan sitä kaupan halvinta. Varsinkin syksyisin ja keväisin tulee syötettyä valkosipulia purkillinen. 


 Tältä näyttää Lassen ruoka ennen vettä. Tässä ei nyt ole valkosipulia.


 Valmis ruoka. Tähän ruokintaan täytyy laittaa paljon vettä, noin puoli ämpärillistä, sillä kivennäinen ja biotiini turpoavat moninkertaisiksi. Lisäksi näin saa huijattua hevosta juomaan vähän enemmän. Jos olen muistanut ostaa porkkanaa kaupasta, laitan pari sellaista ruokaan. Puolitan porkkanat yleensä kerran, isot porkkanat pari kertaa.


 ~*~*~*~*~*~*~*~*~

01 - Miksi harrastan ratsastusta
02 - Ratsastajaesikuvani
03 - Varustetoivelistani
04 - Unelmahevoseni
05 - Mitä hevoseni syö
06 - Parhaat kuvat minusta ja hevosestani
07 - Vahvuuteni ja heikkouteni ratsastajana
08 - Hevoseni hyvät ja huonot puolet
09 - Hevosblogeja joita luen
10 - Ratsastusurani tärkein valmentaja/opettaja
11 - Elämäni hevoset
12 - Unelmatallini
13 - Taustajoukkoni

torstai 16. elokuuta 2012

13 erikoispostausta

Lörvä, entinen hoitohevonen

Jotenkin tuntuu että blogini on muuttumassa liian "tänään tein tätä" -blogiksi, joten teen 13 erikoispostausta. En tee näitä välttämättä järjestyksessä enkä peräkkäin. Teen silloin kun on fiilistä. 

01 - Miksi harrastan ratsastusta
02 - Ratsastajaesikuvani
03 - Varustetoivelistani
04 - Unelmahevoseni
05 - Mitä hevoseni syö
06 - Parhaat kuvat minusta ja hevosestani
07 - Vahvuuteni ja heikkouteni ratsastajana
08 - Hevoseni hyvät ja huonot puolet
09 - Hevosblogeja joita luen
10 - Ratsastusurani tärkein valmentaja/opettaja
11 - Elämäni hevoset
12 - Unelmatallini
13 - Taustajoukkoni

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Innostus

Hmm ei saisi liittyä lähitallin facebook-ryhmään kun heti tuli kauhea innostus sen päivityksestä (vähän muokkailin ilmoitusta ettei selviä liikoja)....

Harjoitusestekilpailut perjantaina 31.8. klo 17.00 alkaen. Luokka 1 40-50 cm arv.367.1 (A2/A2), luokka 2 60-70 cm arv.367.1 (A2/A2) ja luokka 3 80 cm arv.367.1 (A2/A2). Osallistumismaksu 5 euroa per luokka. Esinepalkinnot. Ilmoittautuminen keskiviikkoon 29.8. mennessä tallin seinällä olevaan listaan tai tekstiviestillä puh.******. Huom! Parkkitilat rajalliset, joten ilmoittautumisissa etusijalla tallin omat ratsukot.


Siinäpä mitä mahtavin tilaisuus Sonjalle päästä Lassen kanssa ekoihin yhteisiin kisoihin. Tuo viikko on minulla aamuvuoro, eli aikakaan ei olisi esteenä. Sonja voisi siis mennä tuon pikkuluokan, vaikka varmasti selviäisi myös kakkosluokasta. Ei kuitenkaan haukata liian suurta palaa kerralla.


Ennen kisoja Sonjan pitäisi kuitenkin käydä tuolla tallilla hyppäämässä. Jos toinen tallin omistajista voisi pitää Sonjalle vaikka valmennuksen. Kun tänä kesänä ei olla Lassella hypätty kuin sen kerran, ja sekään ei ollut rataa.

Mutta, täytyy nyt katsoa mennäänkö kisoihin. Olisi kyllä ihan huippukivaa! Minä varmaan jännitän enemmän kuin Sonja, mutta eipä se haittaa ;)


maanantai 13. elokuuta 2012

Hirveä hinku ratsastamaan!

Olen tänä kesänä ratsastanut ihan onnettoman vähän ja sen huomaa. Koko ajan on kamala hinku hevosen selkään, mutta en yksinkertaisesti pääse irrottautumaan kotoa niin usein kun haluaisin. Sonja onkin nyt hoitanut Lassea uskollisesti ja hyvin.

© Jenny

Kyllä se vaan niin on, että tämä perhe-elämä vie aikaa hevoselta. Olen naimisissa, meillä on kaksi koiraa ja omakotitalo. Täydellinen idylli, joka valitettavasti vie suurimman osan ajasta. Jostakin on aikaa nipistettävä, ja valitettavasti se on hevonen. En aio silti Lassesta luopua, en missään nimessä! Sonja jatkaa sillä ratsastamista sittenkin kun muutamme uudelle tallille. Ja onneksi Pete ymmärtää, kuinka tärkeä Lasse minulle on, eikä vaadi siitä luopumista. Koko remontin aikana Pete on sanonut että "Käy ratsastamassa, mene katsomaan heppaa". Vaikka en ole ehtinyt, olen iloinen että minulla on niin ymmärtäväinen mies ♥

Tänään menen kyllä ratsastamaan ennen töihin lähtöä, oli tilanne raksalla mikä hyvänsä. Haluan päästä hevosen selkään, tuntea sen liikkeet allani. Menen varmaan ilman satulaa, sillä nilkkani ei kestä ehkä jalustimia. Kyllä, juuri kun sain ranteeni kuntoon, muljautin nilkkani huolellisesti. Se ei kävellessä satu, mutta heti jos vääntyy johonkin suuntaan niin tekee kipeää. Hyvä minä! Olisi kiva saada joku kuvaamaan, mutta en jaksa taaskaan kysellä :D Sunnuntaina kuvaajaserkkuni (tykkää Facebookissa!) on tulossa ottamaan Lassesta kuvia, kuinka jännittävää! Saan oikein ammattilaisen ottamia kuvia Lassesta. Silloin täytyy hevonen kiillottaa jokaista karvaa myöten. Peukut pystyyn että olisi hyvä sää, niin saataisiin huippuhienoja kuvia!

© Pete
Ainiin, muistakaahan, että bannereita saa vieläkin tehdä!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Omasta hevosesta

Lähes jokaisen hevostytön unelma on saada joskus oma hevonen. Sellainen jonka kanssa saa tehdä mitä vaan. Mennä koulua, hypätä esteitä, käydä maastossa, mennä ilman satulaa... Lista on loputon. Kukaan muu ei saisi ratsastaa sillä hevosella, kuin omistaja itse. Hevoselle saisi ostaa kaikkea kivaa ilman pelkoa siitä, että joku omii ne. Oma hevonen olisi hieno ja taitava, puoliverinen joka osaa kaikki koulukiemurat ja hyppää pieniä taloja.

Hevosen omistaminen on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vain ratsastamista. Tämä tulee ilmeisesti monelle vähän yllätyksenä. Minäkään en ollut varautunut niin suureen työmäärään kuin mitä Lassesta tuli. Heti ensimmäisellä viikolla kun se minulla oli, sille tuli kammottava imppari takajalkaan. Hevosenomistajan arki alkoi hyvinkin selvästi: heti sai olla soittamassa eläinlääkäriä paikalle ja liikuttamassa vain varovasti hevosta. 


Aikaahan tähän harrastukseen saa uppoamaan ilman sitä omaakin hevosta. Muistan aikanaan kun reissu ratsastuskouluun vei matkoineen helposti kolme tuntia. Mutta tämä reissu tehtiin vain muutaman kerran viikossa. Kun oma hevonen tuli kuvioihin, oli tallilla käytävä lähes joka päivä. Alkuun tämä ei tuntunut lainkaan pahalta. Mutta kun oli kuukausia mennyt ja ensimmäinen talvi puski päälle, alkoi tallille lähteminenkin olemaan vähän ikävempää. Mutta hevonen odottaa tallilla, oli sää millainen hyvänsä. Vaikka räntää tuli vaakatasossa, oli hevonen silti käytävä liikuttamassa. Onneksi meillä oli maneesi silloin lähellä, sillä Lasse ei nuorempana kestänyt lainkaan seisomista vaan oli paljon haastavampi ratsastaa jos ei saanut riittävästi liikuntaa. Muistan kerran kun menin kentällä varmaan -18 asteessa, lunta satoi ja tuuli. Lasse oli aivan hullu, se vain sinkoili joka suuntaan ja yritti saada minut alas. Kyyneleet jäätyivät poskille kun harmitti niin hevosen käytös. Koko ratsastuksen ajan vain laulelin Lasselle ja yritin saada sen rauhoittumaan. Kyllähän se lopussa otti muutaman hyvän askeleen...

Hevosta ei voi unohtaa talliin vaikka se kuinka ottaisi päähän. Ja entä jos itse sairastut? Jos ei itse pääse pitkään aikaan tallille, on hevoselle etsittävä vuokraaja/ratsastaja. Minulla kävi tuuri kun Silja alkoi auttamaan Lassen kanssa, mutta tämäkään ei ole itsestäänselvää. Varmasti jonossa on monia pikkutyttöjä jotka haluaisivat hevosellasi ratsastaa, mutta tässä vaiheessa kannattaa miettiä, onko se järkevää ja ennenkaikkea, onko se turvallista. 

Rahaa omaan hevoseen uppoaa aivan tuhottomasti. Ostohinta ei ole mitään tähän verrattuna. Joka kuukausi hevoseen menee rahaa ainakin tallivuokran, valmennusten, mahdollisten kisojen ja ruokien verran. On toki hevosia jotka pärjäävät pelkällä heinällä ja kauralla (jotka saattavat kuulua tallivuokraan), mutta myös niitä joille syötetään kalliita lisärehuja. Lasselle onneksi riittää pelkästään heinä, kaura, kivennäinen ja ohra, eli sen ruokintaan ei mene paljoa rahaa. Lainaan We in the Wonderland -blogin kululaskelmaa, sen näet tästä linkistä. Kuten voi huomata, hevoseen ei mene vain tallivuokran verran rahaa.


Eläinlääkärinkin joutuu joskus pyytämään paikalle tai viemään hevosen klinikalle. Klinikalla eläinlääkärit eivät yleensä sano edes "Päivää" alle 100e. Mekin joudumme viemään Lassea useamman kerran vuodessa klinikalle, kun hampaita ei normaalilla raspilla pysty hoitamaan. Klinikalle lähteminenkin vaatii paljon muuta kuin vain eläinlääkärin varaamisen. Pitää vuokrata jostain koppi jossei ole omaa, keksiä kuski jossei itsellä ole korttia, kaverikin on reissussa hyvä olla jne. 


Omaa hevosta hankkiessa on hyvä miettiä myös, jaksaako hevosta katsella useamman vuoden. Käydä tallilla vaikkei huvittaisi. Tinkiä ajasta kavereiden kanssa ja mennä mieluummin tallille lappaamaan paskaa. Itse tein tämän päätöksen. En voi sanoa etten olisi ikinä katunut päätöstäni, mutta harvemmin. Varsinkin viimeisen vuoden aikana olen ollut niin iloinen, että minulla on Lassen kaltainen ystävä. 


Anteeksi sekava postaus, jotenkin ajatus karkasi.