keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Maastossa Sonjan kanssa

Eilen olin maastossa ilman satulaa hackamorella ja Lasse oli superhyvä! Menin paljon käyntiä, vähän ravia ja kaksi laukannostoa. Mutta ei siitä sen enempää.


Tänään olimme Sonjan kanssa maastoilemassa. Sonja ratsasti, minä tulin pyörällä Saimin kanssa (Saimi siis juoksi vierellä, ei polkenut kanssani :D). Menimme pidemmän lenkin, eli sen mihin sisältyy siltoja ja lehmiä. Hui.

Kävelimme aika pitkään aluksi, ennenkuin alettiin ravaamaan. Lasse irvisteli jo huiski hännällään ihan koko ajan, kun oli niin paljon ötököitä. Sonja kokeili myös pari lyhyttä pätkää laukkaa. Hevonen tuntui kuulemma ihan erilaiselta kuin aiemmin, lieneekö loma vaikuttanut positiivisesti. Varsinkin laukka pyöri todella hienosti ja oli kuulemma selkäänkin todella mukavan tuntuista.

Ensimmäinen jännä juttu tuli yllättäen: nuoria lehmiä/sonneja oli laitumella tien vieressä niin, ettei niitä nähnyt ennenkuin kohdalla. Onneksi menin hieman edellä niin ehdin varoittaa Sonjaa. Lasse jäi taas kyttäämään näitä sarvipäitä eikä olisi halunnut tulla ohi. Heti näiden jälkeen oli edessä ensimmäinen silta. Lasse näytti siltä kuin olisi mennyt suorilta yli, mutta pistikin sitten jarrun päälle. Emme alkaneet tappelemaan sen enempää, vaan nappasin heti ohjista kiinni ja Sonjan antaessa pohjetta talutin Lassen sillan yli. No problem! Hevonen käveli suoraan yli.


Sitten taas vähän ravailtiin ennen seuraavia lehmiä. Olihan nekin varsin pelottavia, mutta eivät läheskään niin pelottavia kuin viimeksi. Mutta sitten ne tekivät sen. Olimme päässeet jo ohi, kun yhtäkkiä yksi lehmistä kiljaisi "MUUUUUUUUUU". Lasseraukan silmät kasvoivat lautasten kokoisiksi ja hevosella meni pasmat ihan sekaisin :D Heti perään toinen lehmä huusi saman kutsuhuudon ja Lasse oli aivan hämillään. Onneksi näistäkin selvittiin ilman sen suurempia vauhkoontumisia, Lasse tyytyi vaan pullauttamaan silmät päästänsä.

Taas päästiin vähän matkaa niin edessä oli se pienempi puusilta. Tehtiin sama mikä isommalla sillalla: talutin Lassen suosiolla yli ja Lasse tuli hienosti perässä. On se hienoa huomata että maastakäsintyöskentely on tuottanut tulosta. Luulen että nykyään Lasse voisi hypätä jopa vesimaton perässäni, mutta eipä ole tarvetta kokeilla.

Ongelmia laitumelle viemisessä? :D
Pääsimme siis turvallisesti takaisin laitumelle, hoidimme Lassen pois ja päästimme sen syömään. Oli kiva reissu :)

4 kommenttia:

  1. Naurahdin vähän viimeiselle kuvalla ^^ Ihana Lasse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin vähän nauratti kyllä kun perässä tulin :D

      Poista
  2. Mukavaa kun huomaa, että suhteessa tapahtuu muutosta ja siitä on apua käytännön tilanteissa.

    Ja ruoho se vielä maittaa, vaikka on laitumella saanut pistellä vihreää ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :)

      Lasselle maistuu kyllä aina ruoka :D

      Poista