maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kesäunelmaa


Silja
Eli tänään jokaisen pienen heppatytön unelmaa. Kesän ilta-aurinko,kirkkaan vihreä pelto, maailman paras laukkaratsu... Kyllä hymy levisi kasvoille :)

En voi kyllä muuta kuin allekirjoittaa Siljan Fb-päivityksen perjantailta. Olin eilen itse ratsastamassa pitkästä aikaa.  Menin ilman satulaa pellolla. Ilta-aurinko paistoi, lämmin kesätuuli puhalsi, pelto oli melkein häikäisevän vihreä, alla maailman hienoin hevonen. Voiko parempaa enää toivoa?

Viime kesältä. © Petra

Menimme ihan perusjuttuja. Paljon käännöksiä ja suunnanvaihtoja. Yritettiin vähän päästelläkin, mutta Lasse sanoi selvästi minulle: "Kuule, jos menen yhtään tämän kovempaa, niin sinä tiput varmasti. Joten lopeta se vauhdin pyytäminen, tämän kovempaa en mene!" Joten päädyttiin menemään sitten vain vähän reippaampaa laukkaa. 

Menin myös pitkään aivan löysillä ohjilla ja kokeilimpa ratsastaa kokonaan pitämättä ohjista kiinni. Lasse totteli tosi hienosti molemmilla tavoilla! Pitäisi nyt taas mennä ilman varusteita, mutta haluan jonkun olevan katsomassa jos jotakin käy. Säikähdin sen verran sitä maaliskuista tippumista, etten ole ihan varma selässä jos menen ilman varusteita. Ja haluan kuvaajan paikalle ;)

Loppukäynnit kävimme ratsastamassa tiellä. Pellon vieressä oli muutama pyöräilijä pysähtyneenä ja juttelin heidän kanssaan muutaman sanan. "Onpa siinä kaunis hevonen, onhan se ihan hevonen ettei poni? Se taitaa olla tosi nuori (xD)! Onko se kouluratsastushevonen kun vaihtoi laukkajalkaa?" Kyllä minua hieman nauratti, mutta yritin käyttäytyä asiallisesti :D

Valitettavasti kuvia ei ole kun en jaksanut pyytää kuvaajaa paikalle :( Ja voin kertoa, että lihakseni ovat nyt ki-pe-ät. Pitäisi ratsastaa ehkä vähän useammin!

Ja kaikille tietovisaan osallistuneille: tietovisa ratkeaa kunhan saamme tämän remontin alta pois ja saan edes pari tuntia ylimääräistä aikaa vuorokauteen. Eli olkaa kärsivällisiä, kyllä se varmaan ensi viikolla ratkeaa!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Yömaastoilua

Lupailin tuossa viime viikolla siskoilleni ja Jennylle että lähdetään tällä viikolla yömaastoon joku ilta tällä viikolla, ja eilen lunastin heti lupaukseni. 

Kun menin isäni luo, siellä neljä tyttöä odotti innostuneena. Haimme Lassen ja laitoimme sen pikaisesti kuntoon. Minä nousin ensin selkään tarkoituksena läpiratsastaa hevonen pellolla. Lasse kun on keksinyt mukavan tavan: se on muka rapsuttavinaan jalkaansa, mutta vetääkin pään alas vain syödäkseen... 


Lasse oli aivan huipputuulella! Teki kaiken mitä pyydettiin ja vain kerran yritti vetää päänsä alas. Menin kaikki askellajit läpi ja vähän päästelimmekin pellolla. Oli niin hieno fiilis olla pitkästä aikaa hevosen selässä! Jalkakaan ei ole oireillut lainkaan, joten uskalsin sitä jo vähän rasittaakin. 

Kun sain ratsastettua (uskokaa pois, olisin mennyt vaikka koko yön!), Sonja nousi selkään ja kokeili hevosen läpi pellolla ennen maastoon lähtöä. Sitten me muut (Sara, Tuuli, Jenny ja minä) otimme pyörät. Arvatkaapa kuka sai huonoimman.... Sain vanhan polkupyöräni, jolla pyöräilin joskus öööö kymmenenvuotiaana? :D Alla kuva.



Maastossa meni ihan hyvin siihen saakka, kunnes vastaan tuli taas ne pirun lehmät. Tällä kertaa niitä oli molemmin puolin tietä, eli olimme täydellisesti loukussa! Lasseraukka oli aivan kankeana kauhusta ja silmät olivat lautasen kokoiset. Taluttamalla selvittiin tästä tilanteesta. Sonja varmasti saisi ratsastettua Lassen näistä pahoista paikoista läpi, en epäile yhtään, mutta olen itse sen verran hysteerinen jos Lasse alkaa sikailemaan, että olen todennut taluttamisen olevan paras vaihtoehto. 


Lehmistä ja niitä seuraavasta sillasta selvittiin. Seuraavaksi vastassa oli taas se kapea silta, mutta siitäkin päästiin ihan hyvin taluttamalla yli. Lenkin jälkeen olin aivan puhki, sillä aivan liian pienellä pyörällä, jossa on kumit tyhjänä, on äärimmäisen raskasta polkea. Kun pääsimme kotiin, Jenny nousi Lassen selkään. Lupasin joskus keväällä pitää Jennylle pienen tunnin kun oli ollut kuvaamassa meitä. Hän ratsasti ihan hyvin Lassella ja tykkäsi ilmeisesti kovastikin.

Jenny ja Lasse

Siinä tein vielä vähän maastakäsinjuttuja Lassen kanssa pellolla, ja heppa totteli ihan kivasti. Ihan en saanut sitä laukkaamaan vierelläni ja tytöt saivat siitä aika paljon huumoria kun allekirjoittanut juoksentelee Lasse perässään pellolla :D 

Tämän postauksen kuvia on ottanut kaikki meistä, en tiedä kuka mitäkin :D Lisää kuvia saatte kun saan niitä ensin itse tytöiltä. Alla vielä pari Jennyn ottamaa kuvaa Sonjasta ja Lassesta.


Normaali?!

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Karannut hevonen

Viime yönä se sitten kävi mitä olen pelännyt. Lasse karkasi laitumelta.

Ihmettelin kovasti että mitä isäni soittaa minulle 23:30 perjantai-iltana. Olimme Peten ja yhden kaverin kanssa saunomassa. Onneksi olin selvinpäin! Isä soittaa minulle: "Meetvursi on tossa isolla pellolla vapaana. Mitä pitäis tehdä?" Siinä sitten vaan vastasin että "Ööööö jaa, no mä lähden sinne. Jos heppa lähtee vaeltamaan johonkin niin seuraa sitä että löydän sen kun tuun".

Tällä pellolla Lasse oli. © Jenny
Aikamoista vauhtia ajelin laitumelle ja siellähän se Lasse mussutti ihanan vihreää ruohoa viereiseltä pellolta. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella ;) Kun huusin Lassea, se lähti ravaten kohti, mutta huomasi sitten että hyvä ruokahetki menee sivusuun ja pysähtyi. Menin sitten sen luo ja otin sen kiinni. Sitten menimme ihmettelemään kohtaa mistä Lasse oli tullut läpi.

Portissa on kaksi tukipuuta: toinen ohuempi, mikä on laitettu maakiilalla maahan ja toinen paksumpi, mikä on lyöty lekalla maahan. Tämä paksumpi, mikä on varmaan 15cm halkaisijaltaan, oli lähtenyt irti, ihan kuin se olisi nostettu pois - täysin ehjänä. Portti oli ollut kiinni. Eli Lasse on ensin nostanut tolpan pois maasta ja sitten hypännyt lankojen yli, sillä yhtään lankaa ei ollut poikki. Ennenkuin aloin miettimään tarkemmin, ajattelin että laitumen lähellä on ollut hirviä (niitä on tuolla seudulla jonkin verran) ja Lasse on säikähtänyt niitä. Mutta sitten minua alkoi ihmetyttämään tämä täysin ehjänä säilynyt aitaus. Tiedä sitten.

Kävin vielä laittamassa hiukan ötökkämyrkkyä Lasseen. Hyttysiä oli meinaan paljon! Vähän aikaa valvoin että hevonen rauhoittuu, oli nimittäin talutuksessa todella säpsy ja puhisi kovasti. Kun se sitten lähti mökille päin syömään, lähdin minäkin kotiin.

Pakko vielä lisätä hauska kuva Lassesta. Oli vissiin vähän hyttysiä :D Kuvan otti Jenny.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Sonjan postaus

Sonjan kirjoittama postaus siis tässä :)


11.7.2012 keskiviikko


Menin ratsastamaan Lassella iltapäivällä Tuulin, Saran ja Jennyn kanssa. Tämä "yleisö" oli siis lähinnä vain kuvaamassa Lassea. Lasse tuntui jo käyntien aikana melko laiskalta, eikä se ravissa paljoa siitä parantunut. Tässä vaiheessa kuvausryhmä lähti pois, eikä siis varsinaisesta "työskentelystä" tullut ainakaan paljoa hyviä kuvia. Jo alkuverryttelyn aikana Lasse oli ihan lopussa ja pärski ihan jatkuvasti, enkä viitsiny sitten ruveta hirveesti juoksuttaman sitä, kun luulin, että se johtui huonosta kunnosta joka oli tullut vaikka sairasloman aikana. Myöhemmin sain selville, että se johtuu vain laiskuudesta, ja että siltä voi vaatia enemmänkin. Tein kaiken näköisiä kiemuroita, kun en tiennyt mitään varsinaista tehtävää, mitä tekisi. Käännöksissä aloin ihmetellä, miksi Lasse rupesi väistämään pohjetta, ja kun yritin asettaa sitä, se hidasti käyntiin. Hetken aikaa mietittyäni totesin, että sekoitin yhtä toista ratsastustyyliä siihen "tavalliseen" tyyliin. Esimerkiksi tallilla, jossa tätä toista ratsastustyyliä (oliko sen nimi klassinen ratsastus?) opetetaan, opetetaan käännöksissä vaihtamaan pohkeiden asentoa. Esimerkiksi oikealle käänntyessä ratsastajan pitää laittaa pohkeensa niin, että se muistuttaa oikean laukan nostamista, mutta Lasse taisi jotenkin käsittää sen pohkeenväistöksi, koska lisäsin vielä käännöksiin asettamisen. Lopuksi sain Lassen menemään ihan hyvin, se teki kaiken oikein kiltisti. Kun vein sen laitumelle, se pelästyi jotain, eikä halunnut mennä aitauksen sisään. Kesti hetken, jolloin se vain hörisi ja pörisi kauhuissaan, mutta kyllä se sitten lopulta lähti ihan kiltisti (vieläkin silmät lautasen kokoisina...) laitumelle.


Taidekuva © Sonja

12.7.2012 torstai

Tänään, toisin kuten eilen, laitoin Lassen menemään reippaasti alkuverkassa. Eilen annoin siinä vähän periksi, kun tuli Lassea sääliksi . Tästä syystä Lasse meni koko ajan reippaammin, ja sitä oli mukava ratsastaa. Tänään tein säännöllisempää tehtävää. Eli Lasse kulki ravissa suorakulmion muotoisella uralla kuten kentälläkin, mutta "lyhyillä" sivuilla tein ympyrän ulospäin. Pitkillä sivuilla otin pari askelta käyntiä ja sitten taas raviin. Myöhemmin vaikeutin tehtävää tekemällä ympyrät laukassa. Lasse teki muuten kaiken hyvin, paitsi pelottavassa päädyssä se ei suostunut tekemään kulmia kunnolla.Laitumelle meno on hurjan pelottavaa, etenkin kun kauempana pellolla on pelottavia, tumma-asuisia ihmisiä tekemässä jotain. Lisäksi portista oli kauhean pelottavaa kulkea sisään, mutta kun rohkeutta oli kerätty, pääsi sinne ihan kiltisti kävelemällä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Pieni paussi

Meillä alkoi uudessa asunnossamme remontti, johon menee kaikki liikenevä vapaa-aika. Tämän vuoksi siis päivityksiä tulee varmaankin harvemmin. Sonja liikuttaa Lassea ainakin tämän viikon. Voin tietty kysäistä josko Sonja haluaisi tänne pari päivitystä kirjoittaa :)

Lasse sai eilen uudet Lacostet jalkoihinsa, eli se kengitettiin. Possu käyttäytyi ihan fiksusti toista takajalkaa lukuunottamatta.


Ps. Vielä ehtii osallistua tietovisaan!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Pellolla ensimmäistä kertaa

Tänään menimme Peten kanssa Lasseilemaan vasta illalla kun oli vähän viileämpää eikä ilmassa ollut niin paljoa ötököitä. Laitoin Lasselle vain hackamoret päähän ja menin ilman satulaa. Lasse oli LAISKA. Koko ajan sai ajaa eteenpäin että viitsi ottaa edes pari askelta reippaasti. Kun sain sen juuri liikkumaan kunnolla, koko hevonen meinasi kaatua. Vilkaisin taaksepäin ja huomasin irronneen hevosenkengän... Kivakiva. Täytyy huomenna laittaa kengittäjälle viestiä että tulisi laittamaan kengän kiinni.

Pete oli siis kuvaamassa, tässä muutama kuva tältä päivältä. Menin myös hetken kaulanarulla, pitkästä aikaa :) Täytyy lähipäivinä mennä uudestaan ja pyytää siskot kuvaamaan.



  
Ohjat oli sidottuna kaulalle kun en jaksanut ottaa suitsia pois. 

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Toisinaan leikittelen ajatuksella uudesta hevosesta. Milloin pilvilinnoissani laukkaa upea friisiläisori, jolla saisin harjoitella kouluratsastusta, milloin kirjava hevonen, jolla saisin harrastaa mukavasti mitä huvittaa, milloin lännenhevonen, jolla saisin tutustua lännenratsastukseen. Minulla olisi unelmieni hevonen, jollaista ei kellään muulla olisi.

Mutta hetkinen. Minullahan on jo sellainen. Unelmieni hevonen. Aina kun olen liian syvällä unelmissani, jostain  pilvilinnan tornin takaa laukkaakin Lasse, ihana Possuni. Se palauttaa minut maan pinnalle hymy huulilla. En tarvitse uutta hevosta, kun minulla on Lasse. Sen parempaa ei minun kohdalle tule osumaan, olen varma siitä.


En tiedä mikä Lassessa on "Se Juttu", mikä tekee siitä niin erikoisen. Siljan kanssa olemme usein keskustelleet tästä ja aina keskustelut ovat päättyneet samaan: Se ON. Monet Lassen kanssa touhunneet ovat pitäneet sitä outona ja säpsynä. Olen kuullut niin paljon negatiivista Lassea koskien. Tuntuu että sitä ei ole ymmärretty, kun sillä onkin omia mielipiteitä asioista.

Minä ymmärrän Lassen huumorintajua, samoin Silja. Emme tosin aina, mutta useimmiten. Lasse vaatii käsittelijöiltään aivan tietynlaista huumoria. Se ei tee mitään ilkeyttään tai pahalla, vaan siksi koska se haluaa näyttää mielipiteensä. Rakastan Lassen luonnetta! Se ei ole mikään pystyynkuollut kaakki, vaan äärimmäisen monipuolinen luonteeltaan. Minulle ja Siljalle se keksii aina kaikenmoista kivaa (muunmuassa lehmien pelkääminen kuollakseen, Sonjalla se ei tehnyt samaa kuin minulla, koska ymmärsi että se ei ole sopivaa), mutta osaa käyttäytyä aivan täydellisestikin. Silja oli ollut siskonpoikansa kanssa tallilla, ja tämä pikkupoika (olisikohan 2-4v?) oli harjaillut Lassen jalkoja, syöttänyt sitä ja ratsastanutkin, vaikka on hyvin arka. Lasse oli seissyt koko ajan aivan paikallaan ja ratsastuksessa kävellyt tapansa mukaan rauhallisesti, niinkuin aina aloittelevien ratsastajien kanssa.

Tämän takia minusta on tuntunut aina valtavan pahalta kun joku on haukkunut Lassea, koska se ei oikeasti ole ilkeä tai paha. Minun kanssani se ei tee juuri koskaan mitään väärää. Joskus se saattaa saada säpsyn, mutta mitäs sitten? Jokainen hevonen tekee joskus jotain. Olemme Lassen kanssa kavereita, ja kun sen luokse menee tällä fiiliksellä, se ei tee mitään. Lasse on hevonen, jonka motoksi sopisi Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.


Lasse ei ole mikään erityisen hienon näköinen. Perusruunikko, yksi pieni sukka ja tähti päässä. Silti se on minusta maailman hienoin hevonen. Se on valloittanut sydämeni luonteellaan, ei niinkään ulkonäöllään.

Aamulla töistä tullessa ajattelin sitä, että joskus minun on luovuttava Lassesta. Itkuhan siinä pääsi. Millaista on elämä Lassen jälkeen? Ikinä en tule löytämään toista yhtä mahtavaa hevosta. Tuli mieleen, että mitä järkeä olisi jatkaa koko harrastusta jonkin laimean kopion kanssa. Ymmärsin kuinka rakas tuo pieni täysiverinen minulle oikeasti on. En halua luopua siitä, mutta kuitenkin olen sen valmis tekemään kun sen aika tulee.

Eko l'Augeval ♥


Anteeksi sekava postaus.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Lassen elämän tämänhetkinen kartta

Ajattelin nyt selventää teille maastojamme ja kohteitamme kartalla, jonka nappasin Enirosta ja taidokkaasti muokkasin paintilla. Klikatkaa kuvaa suuremmaksi!


Tummansininen isompi piste kartalla on isäni koti. Tilaan kuuluu talo, toimistorakennus ja halli, jonka kylmällä puolella pidämme Lassen varusteita ja hoidamme sen ratsastuskuntoon ja pois. Kylmällä puolella on myös Lassen ruuat. Toimistorakennuksen seinässä olevasta hanasta saamme vettä.

Keltaisella rajattu alue on Lassen laidun. Vieressä menee joki, mutta Lasse ei pääse sinne, koska penger on niin jyrkkä. Maastot laitumella ovat todella vaihtelevia. Lasse on siitä hassu, että se ei ole suostunut menemään vapaaehtoisesti talon yläpuolelle (kartasta katsottuna) syömään lainkaan, vaan se pysyy visusti alapuolella. Mökki on aivan laitumen alareunassa, sen unohdin tähän merkitä.

Vihreällä rajattu alue on pelto, jossa saamme alkaa ratsastamaan kunhan siitä saadaan heinät kerättyä. Siinä pääsemme sitten harrastamaan vakavasti otettavaa kouluratsastusta.

Tummansininen viiva on meidän pikkumaastolenkki. Kävellen sen menee puolessa tunnissa, jos ravailee ja laukkailee niin tämä on kyllä todella lyhyt. Violetti pätkä on asfalttitietä. Harmaan pisteen kohdalla asuu toinen hevonen, jolle Lasse usein hörisee ohimennessään.

Vaaleanpunainen viiva on taas pidempi lenkki. Tämän pituutta en ole koskaan katsonut kellosta, mutta on aikalailla kaksi kertaa pikkulenkin pituinen. Tällä reitillä on paljon pelottavia asioita. Oranssit pisteet ovat lehmälaitumia. Isotissiset naiset vaanivat pientä Lassehomoa, eli ymmärrettävästi nämä paikat ovat pahoja.

Tummanpunainen piste on isompi ja vähemmän pelottava silta. Ainoastaan kaiteet ja kuohuva koski erottavat sen muusta tiestä, mutta paha paikka se on silti.

Punainen piste on reitin pahin paikka, eli puusilta. Lupaan ottaa teille kuvan tästä hirvityksestä joskus. Hienosti Lasse kyllä silloista selviää kun vaan uskaltaa lähteä ylittämään niitä.

Ruskea viiva on reitti, jota saa jatkaa vaikka 50 kilometriä. Tänne en ole vielä lähtenyt, mutta tarkoituksena on joku viikonloppu lähteä ajan kanssa tutkimaan maastoja. Joskus skootterilla olen ajellut tuolla jonkin verran, mutta enää en muista että mikä polku vei mihinkin. Myös tummanpunaisen pisteen lähellä oleville sivuteille voisi joskus lähteä seikkailemaan.

Tällaiset puitteet meilläpäin. Toivottavasti kartta selvensi hieman blogin lukemista.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Maastossa Sonjan kanssa

Eilen olin maastossa ilman satulaa hackamorella ja Lasse oli superhyvä! Menin paljon käyntiä, vähän ravia ja kaksi laukannostoa. Mutta ei siitä sen enempää.


Tänään olimme Sonjan kanssa maastoilemassa. Sonja ratsasti, minä tulin pyörällä Saimin kanssa (Saimi siis juoksi vierellä, ei polkenut kanssani :D). Menimme pidemmän lenkin, eli sen mihin sisältyy siltoja ja lehmiä. Hui.

Kävelimme aika pitkään aluksi, ennenkuin alettiin ravaamaan. Lasse irvisteli jo huiski hännällään ihan koko ajan, kun oli niin paljon ötököitä. Sonja kokeili myös pari lyhyttä pätkää laukkaa. Hevonen tuntui kuulemma ihan erilaiselta kuin aiemmin, lieneekö loma vaikuttanut positiivisesti. Varsinkin laukka pyöri todella hienosti ja oli kuulemma selkäänkin todella mukavan tuntuista.

Ensimmäinen jännä juttu tuli yllättäen: nuoria lehmiä/sonneja oli laitumella tien vieressä niin, ettei niitä nähnyt ennenkuin kohdalla. Onneksi menin hieman edellä niin ehdin varoittaa Sonjaa. Lasse jäi taas kyttäämään näitä sarvipäitä eikä olisi halunnut tulla ohi. Heti näiden jälkeen oli edessä ensimmäinen silta. Lasse näytti siltä kuin olisi mennyt suorilta yli, mutta pistikin sitten jarrun päälle. Emme alkaneet tappelemaan sen enempää, vaan nappasin heti ohjista kiinni ja Sonjan antaessa pohjetta talutin Lassen sillan yli. No problem! Hevonen käveli suoraan yli.


Sitten taas vähän ravailtiin ennen seuraavia lehmiä. Olihan nekin varsin pelottavia, mutta eivät läheskään niin pelottavia kuin viimeksi. Mutta sitten ne tekivät sen. Olimme päässeet jo ohi, kun yhtäkkiä yksi lehmistä kiljaisi "MUUUUUUUUUU". Lasseraukan silmät kasvoivat lautasten kokoisiksi ja hevosella meni pasmat ihan sekaisin :D Heti perään toinen lehmä huusi saman kutsuhuudon ja Lasse oli aivan hämillään. Onneksi näistäkin selvittiin ilman sen suurempia vauhkoontumisia, Lasse tyytyi vaan pullauttamaan silmät päästänsä.

Taas päästiin vähän matkaa niin edessä oli se pienempi puusilta. Tehtiin sama mikä isommalla sillalla: talutin Lassen suosiolla yli ja Lasse tuli hienosti perässä. On se hienoa huomata että maastakäsintyöskentely on tuottanut tulosta. Luulen että nykyään Lasse voisi hypätä jopa vesimaton perässäni, mutta eipä ole tarvetta kokeilla.

Ongelmia laitumelle viemisessä? :D
Pääsimme siis turvallisesti takaisin laitumelle, hoidimme Lassen pois ja päästimme sen syömään. Oli kiva reissu :)

Arvontapäivää siirretty.

Vielä ehtii siis osallistumaan!

Tietovisaan!


Olemme menossa kohta Sonjan kanssa tallille, illemmalla tai huomenna tulossa siis kunnon postaus :)