keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kauhistuksien maastoreissu

Olimme eilen maastoilemassa Lassen kanssa. Mukanamme oli siskoni Tuuli ja Sara polkupyörillä. Oli niin kiva sää että päätin että menemme pidemmän lenkin.

Alkumatka sujui hyvin. Menimme paljon käyntiä, vähän ravia ja pari muutaman askeleen laukkapätkää. Ensimmäinen hirvitys matkalla oli silta, joka ei juuri poikennut ajotiestä muutakuin kaiteiden vuoksi. Mutta Lassen mielestä se oli jotain aivan kamalaa. Muutaman kerran kävimme takaperin ojassa ja jumitimme 10 minuuttia sillan edessä. Lopulta hevonen huokaisi ja käveli tyynesti sillan yli. Hupsu heppa.

Kun olimme juuri selvinneet sillasta, tulikin jo uudestaan kauhu silmään. Nimittäin, tien molemmin puolin oli laitumia. Eikä mitään hevoslaitumia, vaan lehmiä. Lasse ei ole ikinä minun kanssa lehmiä nähnyt, enkä siis tiennyt miten se niihin suhtautuu. Kaikki lehmät olivat makuulla kun olimme vielä kaukana. Kun tulimme lähemmäs, jokainen alkoi kyttämään meitä kohti. Kun olimme laitumen nurkalla, kaikki lehmät nousivat ylös. Kun pääsimme puoliväliin, lehmät lähtivät juoksemaan - ja niin lähti Lassekin :D Hevonen oli jännittynyt kuin viulunkieli, eikä kyennyt keskittymään mihinkään muuhun kuin niihin kauhistuksiin. Pääsimme kuitenkin hengissä ohi, kiitos Lassen nopeiden reaktioiden.

Kun sitten taas olimme saaneet sykkeen tasaantumaan, tuli taas mörkö. Toinen silta. Eikä mikä tahansa silta, vaan puinen. Ja vielä kapea! Tämä silta olikin sitten kovempi pala. Lasse vaan peruutti karkuun aina kun sain sen lähellekään siltaa. Olimme aivan havunneulasissa kun peruutimme muutaman kerran mahtavaan kuuseen. Loppujen lopuksi totesin, että nyt menee hermo. Hyppäsin sitten alas selästä etten tekisi mitään harkitsematonta. Tuhisten lähdin taluttamaan Lassea siltaa kohti - ja se meni yli. Jännittyneenä kyllä, mutta yli meni. Olin niin ylpeä mussukasta ja totesin että maastakäsintyöskentelystä on ollut paljon hyötyä! Ennen Lasse ei olisi todellakaan seurannut minua maastakäsin tuollaisesta paikasta, vaan olisin saanut sen ratsain tai en lainkaan. Nyt se seurasi niin nätisti! Sillan jälkeen hyppäsin takaisin selkään ja ratsastin loppumatkan kotiin.

Minulla on viimeöisen unen (näin unta että Lasse piti lopettaa, ja uni oli todella ahdistava) takia ollut tänään koko päivän paha aavistus, että Lassella on joku huonosti. Isäni mukaan se näyttää ihan normaalilta, mutta aavistus ei vaan väisty. Olenkin kohta lähdössä katsomaan että miltä siellä vaikuttaa.

Olen torstaista maanantaihin Ruotsissa katsomassa rallicrossia, eli en pääse blogia päivittelemään. Odottakaa kärsivällisesti :)

5 kommenttia:

  1. Santun kanssa kun oltiin maastoilemassa eikä se siltaa uskaltanut ylittää niin peruutin sen sillan yli. Oli kyllä hevonen hölmistynyt kun huomasi mitä tapahtui. :D

    VastaaPoista
  2. Tätäkin joskus kokeilin, mutta Lasse ei suostunut menemään väärinkään päin vaan yritti sitten mennä etuperin :D

    VastaaPoista
  3. Haha! Nasu teki ihan saman viime syksynä, kun mentiin ekaa kertaa täällä lenkki jossa piti ylittää silta. Sain sen lopulta kans taluttamalla yli. :D

    Ja mun entinen eestinheppa päätti kans joskus ku oli muutettu, että ei voi mennä naapurin lehmälaitumien ohi... se oli asunu ennen sitä puoli vuotta maatilalla ja näki lehmiä joka päivä! >:D Ihme ajatuksenjuoksu noilla hevosilla välillä. :D

    VastaaPoista