keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kuvia

Tältä mökki näyttää tällä hetkellä. Maalausta vaille valmis.


Kuva, mihin voi verrata sitten syksyllä. Ei se vielä aivan jäätävän lihava ole :D






Kauhistuksien maastoreissu

Olimme eilen maastoilemassa Lassen kanssa. Mukanamme oli siskoni Tuuli ja Sara polkupyörillä. Oli niin kiva sää että päätin että menemme pidemmän lenkin.

Alkumatka sujui hyvin. Menimme paljon käyntiä, vähän ravia ja pari muutaman askeleen laukkapätkää. Ensimmäinen hirvitys matkalla oli silta, joka ei juuri poikennut ajotiestä muutakuin kaiteiden vuoksi. Mutta Lassen mielestä se oli jotain aivan kamalaa. Muutaman kerran kävimme takaperin ojassa ja jumitimme 10 minuuttia sillan edessä. Lopulta hevonen huokaisi ja käveli tyynesti sillan yli. Hupsu heppa.

Kun olimme juuri selvinneet sillasta, tulikin jo uudestaan kauhu silmään. Nimittäin, tien molemmin puolin oli laitumia. Eikä mitään hevoslaitumia, vaan lehmiä. Lasse ei ole ikinä minun kanssa lehmiä nähnyt, enkä siis tiennyt miten se niihin suhtautuu. Kaikki lehmät olivat makuulla kun olimme vielä kaukana. Kun tulimme lähemmäs, jokainen alkoi kyttämään meitä kohti. Kun olimme laitumen nurkalla, kaikki lehmät nousivat ylös. Kun pääsimme puoliväliin, lehmät lähtivät juoksemaan - ja niin lähti Lassekin :D Hevonen oli jännittynyt kuin viulunkieli, eikä kyennyt keskittymään mihinkään muuhun kuin niihin kauhistuksiin. Pääsimme kuitenkin hengissä ohi, kiitos Lassen nopeiden reaktioiden.

Kun sitten taas olimme saaneet sykkeen tasaantumaan, tuli taas mörkö. Toinen silta. Eikä mikä tahansa silta, vaan puinen. Ja vielä kapea! Tämä silta olikin sitten kovempi pala. Lasse vaan peruutti karkuun aina kun sain sen lähellekään siltaa. Olimme aivan havunneulasissa kun peruutimme muutaman kerran mahtavaan kuuseen. Loppujen lopuksi totesin, että nyt menee hermo. Hyppäsin sitten alas selästä etten tekisi mitään harkitsematonta. Tuhisten lähdin taluttamaan Lassea siltaa kohti - ja se meni yli. Jännittyneenä kyllä, mutta yli meni. Olin niin ylpeä mussukasta ja totesin että maastakäsintyöskentelystä on ollut paljon hyötyä! Ennen Lasse ei olisi todellakaan seurannut minua maastakäsin tuollaisesta paikasta, vaan olisin saanut sen ratsain tai en lainkaan. Nyt se seurasi niin nätisti! Sillan jälkeen hyppäsin takaisin selkään ja ratsastin loppumatkan kotiin.

Minulla on viimeöisen unen (näin unta että Lasse piti lopettaa, ja uni oli todella ahdistava) takia ollut tänään koko päivän paha aavistus, että Lassella on joku huonosti. Isäni mukaan se näyttää ihan normaalilta, mutta aavistus ei vaan väisty. Olenkin kohta lähdössä katsomaan että miltä siellä vaikuttaa.

Olen torstaista maanantaihin Ruotsissa katsomassa rallicrossia, eli en pääse blogia päivittelemään. Odottakaa kärsivällisesti :)

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Hirnahdus laitumelta!

Matkalla
Perjantaina emäntä tuli tallille isännän kanssa ja alkoivat lastaamaan minua TAAS koppiin. Olin aivan ihmeissäni kun juuri edellisenä päivänä oltiin kopilla oltu liikenteessä. Siispä yritin vähän jarrutella ja sanoinkin aika selvästi etten mene koppiin. Siinä emäntä minua maanitteli ja houkutteli koppiin, enkä viitsinyt enempää kiusata vaan kävelin sitten ruohon perässä traileriin. Emäntä haukkui minua ahneeksi possuksi joka seuraa ruokaa mihin vain. Anteeksi mitä?!


Olin varautunut pitkään matkaan, mutta olimmekin vain hetken liikkeellä. Ulos minut otettiin aivan uudessa paikassa. Siellä oli jonkin verran ihmisiä, niin tuttuja (emännän äiti ja siskot) kuin tuntemattomia. Kaikki ihailivat minua ja kehuivat komeaksi hevoseksi, minkä tiesinkin jo.

Mutta voi sitä heinän määrää! Emäntä talutti minut isolle laitumelle ja päästi vapaaksi sinne. Olin lumoutunut ja aloin heti syömään. Emäntä sai hiukan hätyytellä minua että viitsin ottaa edes pari juoksuaskelta, halusivat kuulemma kuvia.


Kun olin hetken saanut tutustua laitumeen, minut talutettiin omaan mökkiini. Se oli ihan kiva yksiö. Se kuulemma vielä maalataan, ennen ei kehtaa julkaista kuvia. Emäntää vähän jännitti että suostuisinko lainkaan menemään mökkiin, mutta mikäs siellä ollessa.


Yöksi minut on suljettu mökkiin, etten ahmi itseäni ihan palloksi. Aamuisin olen päässyt taas ulos syömään.

Emäntä tuli heti lauantaina moikkaamaan minua ja lähdimme ilman satulaa kävelemään puolen tunnin lenkki. Jotain se höpötteli selässä että ratsastaminen on pitkästä aikaa mukavaa ja että motivaatio palautuu. Kai se on ollut vähän loman tarpeessa monestakin syystä, ja nyt kun olen laitumella niin ei kuulemma tarvitse stressata niin paljoa.

Laitumella on erittäin vaihtelevaa maastoa. Tekee kuulemma tällaiselle liian hyvään tottuneelle hyvää.

Sunnuntaina satoi kaatamalla kun lähdimme ratsastukselle. Reippaana naisena emäntä sanoi että "tämä on vain ohimenevä kuuro". Mitä vielä.... Sade vain yltyi koko ajan. Olimme molemmat aivan litimärkiä kun pääsimme takaisin. Hengailimme hetken hallissa, missä tavarani ovat tällä hetkellä. Sitten emäntä vei minut laitumelle taas syömään. Emännän sanojen mukaan lihon aivan muodottomaksi kun syön tällä tavalla. Niin varmaan!

Kirahvihevonen!
Kesäterveisin
Lasse

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Onnistunut klinikkareissu!

Eilen olimme taas klinikalla, tällä kertaa kontrollitarkastuksessa.

Lähdimme tällä kertaa Peten kanssa kahdestaan, sillä olen huomannut että Lasse on sen verran mutkaton käsitellä että ylimääräinen käsipari on todellakin ylimääräinen. Seuran vuoksi onkin sitten eri asia ;)

Aamulla menimme seitsemän maissa tallille. Pete laittoi kopin kuntoon, minä Lassen. Pikainen harjaus, puutsit ja pintelit (ja ne maailman parhaat patjat!) jalkaan ja menoksi. Lasse meni ekalla yrityksellä koppiin, mitä nyt vähän pysähtyi lastaussillalle katselemaan maisemia. Vihreällä ruoholla houkuttelemalla se tuli koppiin kuitenkin nopeasti ja matka saattoi alkaa.

Miksi olen niin huono suunnittelemaan aikatauluja?! Aikamme oli 9:30, mutta olimme paikalla jo 8:40... Viimeksi odotimme puolitoistatuntia, mutta kuinkas kävikään nyt? Pääsimme sisään melkein heti, etuajassa, kun edellinen asiakas ei ilmestynyt paikalle!

Jalka ultrattiin ja sain hoito-ohjeet. Kuukauden sisällä liikutuksen voi lisätä normaaliksi. Jalassa oli pientä vanhaa arpikudosta mitä ei viimeksi huomattu, mutta se on kuulemma voinut hyvin tulla jo Lassen laukkauran aikana.

Annoimme Lassen selvitellä päätään (sai rauhoittavaa) ennenkuin lastasimme sen koppiin. Kotimatka menikin sitten hyvin, niinkuin koko reissu. Tallilla hevonen tarhaan, kopin ja karsinan siivous ja sitten minä lähdin töihin.

Tänään Lasse pääsee muuttamaan omalle laitumelleen! Menemme nyt rakentamaan sen loppuun ja sitten haemme hevosen. Myöhemmin tulossa postausta laitumellelaskemisesta.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE LUKIJOILLE!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Muutama kesäkuva



Hiukan nauroin kun Lasse ihan oikeasti pureskeli jalkaansa niinkuin koira luuta :D

Joku halus rapsutuksia :D

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Pläh

Ei Lasse päässytkään muuttamaan tänään. Olen kipeänä, enkä päässyt viimeistelemään aitausta. Pete on onneksi ollut tänään tekemässä mökkiä, ja se on nyt ilmeisesti tukivaneereja vaille valmis. Enää pitää laittaa portti paikoilleen, sähkö kiertämään ja vesi virtaamaan kuppiin. Niin ja kaivo pitää aidata pois, ettei Lasse mene tutkimaan sitä ja loukkaa itseään.

Jotenkin ollut motivaatio ihan hukassa tämän hevostelun suhteen. Olen töiden takia niin väsynyt, etten meinaa löytää jaksamusta lähteä tallille. On tosi hienoa että Lasse muuttaa laitumelle, sillä siellä Sonja voi auttaa hevosen liikuttamisessa. Torstaina menemme klinikalle, jolloin selviää että saako Lassella alkaa ratsastamaan taas kunnolla.

Nyt pyydän apua teiltä lukijoilta: miten olette palauttaneet kadonneen motivaation hevosten suhteen? Tuntuu että kaikki hevoseen liittyvät asiat stressaavat ja Petekin sanoi, ettei muista koska olisin viimeksi iloinnut hevosesta. Aina vaan stressaan ja harmittelen hevosasioita. En kuitenkaan haluaisi myydä Lassea ohimenevän kiinnostuksen puutteen vuoksi.


lauantai 16. kesäkuuta 2012

Pikapäivitys

Lasse pääsee huomenna laitumelle! Nyt on kaikki seinät mökissä jo pystyssä. Ovi ja katto vain puuttuu sekä vähän pikkujuttujen hommailua, kuten sähkön laitto. Lähipäivinä lisää :)

torstai 14. kesäkuuta 2012

Tietovisa pystyyn!

Oli niin kiva suorittaa arvonta teidän kanssa, että päätin laittaa pystyyn vähän erilaisen aktiviteetin. Nimittäin tietovisan!


Ohjeet:
- vain rekisteröityneet lukijat saavat osallistua (vieläkään en tiedä ratkaisua bloglovin ongelmaan mikä tuli ilmi viime arvonnassa. Näkeekö jostain sieltä että oletko varmasti tämän blogin seuraaja?)
- Yksi osallistuminen/lukija.
- Vastaukset voi laittaa joko sähköpostiini anniina.gullans@gmail.com tai alle kommenttiboksiin mikäli haluaa laittaa vastauksensa esille (ja näin ollen muiden nähtäväksi, eli joku voi luntata)
- Jokaiseen kysymykseen pitäisi löytyä vastaus täältä blogista.
- Eniten oikeita vastauksia saaneiden kesken arvotaan joku kiva palkinto, mutta palkinto on vielä vähän auki :D
- Tietovisa päättyy EDIT 15.7.2012 ja arvonta suoritetaan lähipäivinä.

Kysymykset:
1. Lassen syntymämaa?
2. Lassen oikea nimi?
3. Kenen luokse Lasse menee kesäksi laiduntamaan?
4. Kerro vähintään yksi Lassen lempinimi (Lassea ei lasketa mukaan).
5. Monellako tallilla Lasse on asunut Anniinalla ollessaan? Kesälaidunpaikkaa ei lasketa mukaan.
6. Millä klinikalla käymme?
7. Kauanko Lasse on ollut Anniinalla?
8. Milloin aloimme menemään ilman varusteita?
9. Anniinan suosikki pintelimerkki?
10. Montako omaa hevosta Anniinalla on ollut ennen Lassea?
11. Anniina ensimmäisen vuokrahevosen rotu?
12. Mitkä paikat Anniinalta hajosi viime tippumisessa?
13. Anniinan pikkukoiran nimi?
14. Monessako vuorossa Anniina työskentelee?
15. Anniinan siviilisääty?

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Niin se laidun vaan nousee pikkuhiljaa

Ollaan oltu nyt kaksi päivää tekemässä laidunta. Isäni ja Pete ovat toimineet rakennusinsinööreinä ja hoitaneet Lassen mökin rakentamisen, minä, Sonja, Tuuli, Sara, Jenny ja Silja ollaan tehty kaikkea yleispätevää. Siskoni ja Jenny ovat laittaneet langan kiertämään aitausta. Minä ja Silja raivasimme vesurilla oksia pois aidan läheisyydestä. Minä olen lisäksi auttanut mökin rakentamisessa sen mitä olen pystynyt.

Erityismaininta menee kuitenkin Petelle ja isälleni, vaikka kaikki muutkin ovat nähneet suuren vaivan. Pete ja iskä ovat panostaneet kaikkensa Lassen mökkiin! Molemmat tekevät intohimoisesti koppia, eikä kakkoslaatu kelpaa vaan kaiken on oltava priimaa. Hassu ajatus, että isäni, joka inhoaa hevosia ja on sanonut että hänen mailleen ei hevosta tule, on nyt ottamassa Lassea sinne ja OSALLISTUU vielä tähän projektiin :D

Tänään hain jo osan Lassen tavaroista Lemppuun (eli siis isäni luokse). Aika kasa loimia ja kaikkea tilpehööriä tuli mukaan. Alkavalla viikolla raivaan hallista tilan varusteille, ettei tarvitse säilyttää niitä miten sattuu. Myös muuta yleispätevää aion tehdä laitumella. Vähän vielä trimmerin käyttöä ainakin on luvassa.

Hyttysiä riittää! Koko ajan sai olla huitomassa... Emäntä selvästi tärkeänä neuvomassa :D

Tästä näkee hiukan mökkiä. Saimme sen tänään valmiimpaan kuntoon kuin mitä kuvasta näkyy. Ristilaudat otetaan pois jossain vaiheessa. Etuseinä tulee puoleen väliin ja sitten toiseen puoleen tulee ovi, jonka saa tarpeen vaatiessa kiinni. Mökki on 4x3m suuri.

Myös tällaista metsää on laitumella, eli Lasse pääsee mökin lisäksi myös metsään suojaan jos tulee huono keli.

Kuvien © Tuuli

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Pikapäivitys

Argh kun ei tunnu löytyvän aikaa tähän bloggaamiseen eikä oikeastaan nyt ole ollut mitään ihmeellisempiä juttujakaan mistä postaisi, kun Lasse on lähinnä lomaillut.
© Petra
Eilen ratsastin kuitenkin taas pikaisesti. Menimme käyntiä ja ihan vähän ravia tekemättä sen ihmeellisempiä juttuja. Kunhan kokeiltiin että miten sujuu :) Töissä, ennen tallille menoa tajusin että minullahan on Crocsit jalassa ja tarkoitus oli ratsastaa... Perhana! No, kun olin nousemassa selkään jätin Crocsit maahan ja menin sitten ilman kenkiä. Ensimmäiset kierrokset pidin jalustimet jalassa mutta sitten alkoi sattumaan jalkapohjiin sen verran että nostin jalustimet kaulalle ja menin ilman niitä :D Erehdyksiä ja unohduksia sattuu.

Olimme tällä viikolla joku päivä (maanantai vai tiistai?) katsomassa Lassen tulevaa laidunta Peten kanssa ja pystytimme samalla tolpatkin. Pete arvioi että laidunmaata olisi toista hehtaaria. Kyllä Lassen kelpaa mutustaa! Lisäksi laidun on vaihtelevaa maastoa, mikä tekee ihan hyvää tuollaiselle liian hyvään tottuneelle hevoselle. Pääsee Lassekin kokeilemaan "villihevosen" elämää.

Huomenna ja sunnuntaina kohoaa laitumelle Lassen oma mökki ja aita laitetaan paikoilleen. Talkoisiin on tulossa näillä näkymin ainakin minä, Pete ja Silja sekä lisäksi ehkä siskoni ja heidän yksi kaveri. Eiköhän kaikille jotain tekemistä löydy.

© Petra
Keskiviikkona kävimme Peten kanssa katsomassa Lassen tulevan tallipaikan. Talli oli ihan perussiisti kiva pikkutalli. Ja talli on täynnä ruunia, eli kyllä Lassella on makoisat oltavat!

Tänään pitäisi katsoa vähän Lassen loimia ja muita kamoja muuttokuntoon. Täytyy ottaa siis meidän ah-niin-ihana Berlingo (huomaa sarkasmi: inhoan sitä autoa! Ohjaus reistailee ja auto tärisee kuin tehosekoitin....) ja lastata kaikki "turha" tavara sinne ja viedä isäni luokse.

Aina ei mene niinkuin elokuvissa..... © Petra
Ainiin! Lähitulevaisuudessa alkaa tännekin blogiin tulemaan toivottavasti videoita. Ostamme digikameran, jolla saa kuvattua videoita, kunhan löydämme jonkin hyvän. Mikä olisi hyvä? Kommentoikaa kommenttiboksiin :)

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Haaste

Blogihaasteen sääntöinä on vastata 11 haasteen antajan esittämään kysymykseen ja sen jälkeen nimetä 11 haasteen ansaitsevaa blogia ja keksiä niille uudet kysymykset. Kiitos haasteesta  Essin poniblogi.


© Sarianna Junnila
Kysymykset minulle.
1. Mielestäsi tärkeintä hevosessa?

Aika vaikea kysymys. Herkkyys, luotettavuus, kiltteys. Myös se että hevonen uskaltaa luottaa ihmiseen. Myös sopeutuvaisuus on hevosella tärkeä piirre. En osaa sanoa vain yhtä tärkeää asiaa.

2. Pahin virheesi hevosten kanssa?

Se että olen suuttunut hevoselle omista virheistäni. Useasti. Ja tätä pahaa tapaa on vaikea kitkeä pois. Onneksi olen nyt oppinut hiukan parantamaan tätä huonoa ominaisuutta, ja nykyisin tajuan että vika on lähes aina minussa. Tai oikeastaan onkin. 

3. Paras puoli hevosessasi?

En osaa sanoa. Lasse on täydellinen kokonaisuus. Ehkä se on sen paras puoli että se on niin sopiva minulle. 




4. Mikä sai sinut aloittamaan hevosharrastuksen?
Olen aina pitänyt eläimistä ja varsinkin hevosista. En muista miten alunperin päädyin hevosten pariin, mutta sille tielle olen jäänyt. Ratsastus on ainoa harrastus joka on minulla kestänyt näin pitkään :D

5. Olisitko 5 vuotta sitten osannut kuvitella elämäntilanteesi hevosten kannalta sellaiseksi kuin se nyt on?

Hmm. En. Osasin kuvitella että minulla on hevonen tällöin mutta en osannut edes aavistaa miten mahtavan otuksen omistaisin.

6. Millainen hevonen miellyttää silmääsi?

Jos nyt pinnallisiksi ruvetaan ja saisin rakentaa unelmieni hevosen, se olisi sysimusta ori pitkillä jouhilla. Friisiläinen, eli pienet tupsut jaloissa ja kivat liikkeet. Pienenpieni tähti päässä. En haluaisi mitään hyperhienoa puoliveristä, vaan jotenkin tuo friisiläinen miellyttää silmääni eniten. 


© Petra


7. Paras neuvo jonka olet valmentajalta saanut?
Näitä on niin paljon että en edes muista niitä. Ehkä se että ulko-ohjan tuki on säilytettävä.

8. Harrastaako lähipiirisi, perhe ja ystävät, myös hevosia?

Pete tulee joskus mukaani tallille ja on ratsastanutkin Lassella, äitikin oli jossain vaiheessa aktiivinen hevostäti. Siskoistani ratsastaa Sonja aktiivisesti. Silja on myös hevostyttö. Eli kyllä. 

9. Mikä hevosharrastuksessa ärsyttää?

Kateellisuus ja paskanpuhuminen. Se ettei osata iloita toisen onnistumisista.




10. Elämäsi hevonen?
Lasse. Ehdottomasti. 

11. Suurin haaveesi?

Oma pikkutalli omaan pihaan. Kaksi-neljä karsinaa, pesupaikka, satulahuone jne. Lassen lisäksi friisiläinen itselle ja pari vuokralaista. Ehkä sitten joskus.... Tosin Lasse on varmaan jo vihreimmillä laitumilla kun tämä ihme tapahtuu :D

© Petra


Haastan seuraavat blogit:
Caprichoso XCI ja Masquerace xx
Hirvikankaan hurjat
I don't want to miss a thing
Janitan elämää
Maalaiselämää
Petra Palomäki


Kysymykset heille:
1. Parhain hevosmuistosi?
2. Suunnitelmasi/tavoitteesi hevosharrastuksessa?
3. Millainen ratsastaja ja hevostenkäsittelijä olet?
4. Oletko pudonnut pahasti hevosen selästä?
5. Lempi hevosrotusi?
6. Mitä hevosesi(/hoitohevosesi yms) syö?
7. Lempivarusteesi?
8. Miten paljon vietät päivässä aikaa tallilla?
9. Mielipiteesi entisistä ravureista?
10. Millainen on hyvä blogi?
11. Minkä vinkin voisit antaa kaikille bloggaajille?



© Petra



Muutoksen tuulet puhaltavat

Tänä vuonna Lassen elämässä puhaltaa muutoksen tuulet. 


Alamme alkavalla viikolla rakentamaan laidunta ja katosta isäni maille. Lasse pääsee siis laiduntamaan koko kesäksi! Tästä ratkaisusta hyötyvät kaikki: isäni saa heinät pois mailtaan, Sonja pääsee ratsastamaan aina kun haluaa ja minä saan enemmän vapaata. Nyt kun olen rouvautunut virallisesti, tuntuu ettei aikaakaan ole niin paljoa hevoselle. Pete tottakai ymmärtää hevosteluni ja kannustaakin minua siihen, mutta on päiviä jolloin en yksinkertaisesti ehdi tallille. 

Laitumella Lasse saa  olla niin pitkään kun ruokaa riittää. Tänä kesänä varmaan pääosin maastoilemme, sillä kunnon ratsastus"kenttää" tuolla ei ole, vaan siihen pitää käyttää osa laitumesta. Olen kyllä jo katsonut pienen alueen missä ei kasva kunnon heinää, johon tehdään sitten varmaankin "kenttä". Kun viereiseltä pellolta on niitetty heinät, siinä varmaan saa sitten ratsastaa. Hiekkateitä sillä seudulla on paljon, joten minä menen enimmäkseen siellä. Sonja saa sitten ratsastaa aidatulla alueella ellen minä ole polkupyörällä mukana maastossa. Lasse osaa kuitenkin maastossa olla melko arvaamaton, enkä uskalla päästää kuin Siljan maastoon sillä itseni lisäksi. 


Kun laidunkausi päättyy, Lasse muuttaa toiselle tallille. Tämä on harmillista, mutta bensan hinta on niin korkealla nykyään, ettei minulla ole pitkän työmatkan lisäksi millään varaa ajaa ylimääräistä 30km päivässä. Kun työmatkakin on sen 85km päivässä. Lisäksi Silja ei pysty käymään Petralla, ja Sonjankin kyyditykset ovat vähän vaikeat. Eli joutuisin selviämään yhdestä syksystä ja talvesta periaatteessa ilman apua. 

Talli johon Lasse muuttaa on noin kilometrin päässä meidän tulevasta kodista, eli sinne pyöräilee ja käveleekin nopeasti. Ensi viikolla olen menossa katsomaan tilat. Tällä tallilla pystyisi Siljakin käymään, sillä hän asuu alle 5km päässä tallista ja ei omista omaa autoa. Ja Sonjakin saisi varmemmin kyydit kun ei tarvitsisi pidemmälle kuskata. Näin saan apua hevosenhoitoon, eikä minun tarvitse luopua siitä. 

Tallilla on tarhoissa vapaa heinä ja mahdollisuus tarhata kaverin kanssa. Toivottavasti Lasse tulisi toimeen kun on syötävää tarjolla. Olisi hienoa jos Lasse saisi kaverin tarhaan :) 

Mekin pääsemme nyt kesän aikana toivottavasti muuttamaan omakotitaloon. Ihana päästä tästä postimerkin kokoisesta kerrostaloyksiöstä pois!