lauantai 5. toukokuuta 2012

Surullisia ja vähemmän surullisia mietteitä



<Tämä teksti kirjoitettu viime yönä, jolloin mieli oli todella maassa.>


Olen aivan sekaisin. Koko yön töissä ajatukset pyörivät Lassen ympärillä. Tein koko ajan aivan aloittelijamaisia virheitä. Päätäni särkee jatkuvasta itkeskelystä. En voi sille mitään, mutta syytän Lassen tilanteesta itseäni.

Miksi en ole keskittynyt enempää Lassen jalkoihin? Miksi olen päästänyt tilanteen siihen, että minulle niin rakkaan hevosen jalassa on mahdollisesti jännevamma? Miksi, miksi, miksi?

Jos olisin ratsastanut kevyemmin, olisiko tilanne toinen? Jos olisin kylmännyt Lassen jalat joka ratsastuksen jälkeen, olisiko sillä nyt neljä tervettä jalkaa? Jos en olisi hypännyt kuin pikkuesteitä, pystyisiko Lasse liikkumaan normaalisti?

Minulle ei ratsastaminen ole oikeasti tärkeintä. Se on tärkeintä, että Lasse voi hyvin. Olen jo varautunut pahimpaan. Mikäli jänne on oikeasti pahasti rikki ja se tulee vaivaamaan Lassea lopun ikää, aion päästää Lassen pois, vihreille niityille laukkaamaan. Ei ole mitään järkeä seisottaa Lassen kaltaista hevosta, joka rakastaa liikkua. En aio olla itsekäs toista kertaa. Puikkoluun suhteen olin, mutta sitä en kadu hetkeäkään. Sen ansiosta tutustuin todelliseen Lasseen, josta on tullut mahtava ystävä minulle viimeisen vuoden aikana.

Jos jänne taas on mennyt vain lievästi, olen täysin valmis kuntouttamaan Lassen. Minua ei haittaa lainkaan, vaikka sillä ei saisi johonkin aikaan kuin vain kävellä. Hevosen kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin vain ratsastaa. Jos niin hyvin käy, että jalan pystyy kuntouttamaan, alamme tekemään entistä enemmän maastakäsinjuttuja. Aion myös todella paneutua Lassen jalkoihin ja hoitaa niitä esimerkillisesti. Minun tyhmyyteni takia näin ei saa käydä toista kertaa.

Tuli yöllä mietittyä eläinlääkärin ammattiakin. Olisi kamalaa joutua kertomaan hevosen omistajalle että hevosesta ei ole enää käyttöön, vaan se on lopetettava. Katsoa omistajien tuskaa kun rakas ystävä lähtee viimeiselle matkalle. Ja omistajan kannalta, en osaa edes kuvitella miltä tuntuu menettää hevonen. Olen helposti synkistelevä henkilö, ja yöllä tuli mietittyä Lassen lopettamistakin, sillä jossain vaiheessa se on edessä. Itse haluan olla silloin viimeiseen saakka mukana kun sen aika tulee. Olen sen velkaa Lasselle. Haluaisin että Lasse lopetetaan ampumalla ja haudataan omaan pihaan. Hautaamiseen liittyen pitää toki selvittää että saako sille alueelle haudata hevosta. Toivottavasti nämä mietteet eivät ole ajankohtaisia vielä pitkään aikaan.

Maanantaina soitan ajan klinikalle, jos jalka näyttää siltä. Kylmään sitä huolella enkä rasita lainkaan. Jos muutosta ei tule, varaan ajan. Samalla Lassen suu pitää huoltaa.

</Yöpostaus päättyy>



Tänään kävin tallilla kylmäämässä jalan. Yllätyin suuresti, sillä jalka ei ollut niin turvoksissa enää! En nyt vielä ala hyppimään riemusta, vaan katson vielä huomenna miltä näyttää. Mutta tänään on ollut jo parempi mieli, joten asiat ei näytä niin synkiltä kuin yöllä. Haluan kuitenkin jakaa myös yölliset mietteeni teidän kanssa.

Nyt kun Lassen tilanne on tällainen, toivepostausehdotuksia otetaan vastaan! Maastakäsintyöskentelystä on tulossa mahdollisesti videopostaus, mikäli saan videokameran jostain lainaan. Jos en saa, lupaan tehdä teksti- ja kuvapostauksen.


Ajattelin järjestää myös jonkinlaisen arvonnan kunhan 100 lukijaa tulee täyteen. Liittykäähän siis tämän blogin seuraajiksi (bloggerin kautta), sillä vain rekisteröityneet lukijat saavat osallistua arvontaan.

12 kommenttia:

  1. Vaikeita asioita, mutta onneksi olet valmis kantamaan vastuun ja tekemään niin kuin Lasselle parasta.

    Helppoa se ei ole, eikä kukaan voi tulla sanomaan mikä on se oikea ratkaisu.
    Se on rankka paikka, mutta siihen täytyy valmistautua kun eläimen ottaa.

    Yksi lempilauseistani kuuluu näin "luopumisen tuska on hintana lahjasta rakastaa"
    Ehkä vähän korni, mutta niin totta.

    Ja onneksi teillä nyt kuitenkin on parempi tilanne jo nyt?
    Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Helppoa se ei tule olemaan, mutta olen valmis siihen. Lempilauseesi on todellakin paikkaansapitävä.

      Toivottavasti tilanteemme on parempi, tai ainakin jalka on parempi. En tiedä pitäisikö pyytää toinen eläinlääkäri katsomaan jalkaa jos nyt laskee, jos olisi parempi ultra. Klinikalle emme yksinkertaisesti ehdi ennen viikkoa 21...

      Poista
  2. Hyvä kun teillä on jo tilanne parempi, toivotaan että jalka menee parempaan päin! Tuo tuskailu on kyllä niin inhottavaa ja hermojaraastavaa, että en voi muuta kuin sanoa - jakselemiset, täällä on kaikki sormet ja varpaat ristissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että jalka paranisi, ja että selvittäisiin vain säikähdyksellä :) Kiitos tsempeistä!

      Poista
  3. Täälläkin pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että mentäis parempaan päin!
    Voin vain kuvitella kuinka raskaita nuo mietteet ovat olleet..

    Paljon jakselemista ja rapsutuksia Lasselle! :)

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä, toivottavasti jalassa ei ole mitään vakavaa!

    VastaaPoista
  5. Oma hevoseni (joka muistuttaa kovasti luonteeltaan Lassea) sairastui myös vakavasti ja mielessä pyörivät samat asiat kuin sinulla. Päätin kuitenkin taistella rakkaani puolesta ja loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja hevonen on nyt terve :) Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tässäkin kävisi hyvin, ihana lukea onnistuneesta taistelusta!

      Poista
  6. Satuinpa lukemaan tätä blogia ensimmäistä kertaa sikäli ikävään aikaan että teillä on noin raskas vaihe menossa. Olen harkitsemassa ex-ravurin ostoa ja mietin että onkohan noita ex-laukkahevosia ratsuina -ja onhan niitä. Lasse on todella komea hevonen. Minäkin pidän teille peukkuja pystyssä, jospa tästä vielä selviäisitte! Vaikka välillä voi näyttää pahalta niin käänteitä hyväänkin tapahtuu. Minulla oli hoitohevonen joka ollessaan n.25 vuotias sai tosi tällin takaseen ja oli jonkin aikaa kolmijalkainen, kuin ihmeen kaupalla se siitä kuntoutui vaikka itkien sitä karsinasta hilasin kävelylenkille. Jospa Lasse pystyisi vielä jatkamaan kivutonta täysveristä elämää :). Toivotaan ja rukoillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän näitä entisiä laukkureita on paljonkin ratsuina :) Suosittelemme-linkistä löytyy parikin blogia joissa päätähtenä on täykkäri.

      Toivotaan ja rukoillaan, että käänne parempaan tapahtuu. Jalka on ehkä hitusen parempi nyt :)

      Poista