maanantai 30. huhtikuuta 2012

varusteet vs ilman varusteita

Tänään tuli ratsastaessa pohdittua vähän asiaa ilman varusteita vs varusteet. Myös yksi kommentti koski tätä pohdintaa:
"Oletko aikonut jonkin aikaa mennä varusteilla taas? Minkälaista muutosta olet huomannut omassa ratsastuksessasi nyt varusteilla pitkän "varusteettoman" kauden jälkeen. Kiinnostaisi tietää miten kehittyy/muuttuu omat avut ja istunta jne. :)"


Olen nyt putoamisen jälkeen ratsastanut vallan varusteilla, sillä ensi kuussa on eräs suuri juttu, minkä takia minun on oltava kunnossa. En toki väitä että en voi pudota myös silloin kun Lassella on kaikki mahdolliset varusteet, mutta se on epätodennäköisempää kun saa enemmän tukea satulasta. Eli tiedoksi kaikille: ilman varusteita meno jatkuu jossain vaiheessa, mutta nyt tulossa vain varusteilla-postauksia.


Menen ehdottomasti mieluummin vähillä varusteilla. Lassen satula ei ole täysin sopiva, enkä oikein tykkää laittaa sitä selkään. Romaanin kanssa se on ihan hyvä, mutta ilman sitä painaa säkään. Menen siis mieluummin ilman satulaa. Olen huomannut, että istuntani on parempi ilman satulaa: jalkani ei vatkaa niin hirveästi ja pystyn vaikuttamaan hevoseen paljon paremmin ilman satulaa. En myöskään häiritse hevosta niin paljoa kuin satulan kanssa. Käteni on rennompi ja pysyy paremmin hiljaa.

Pelkällä kaulanarulla oloni on kaikista rennoin Lassen selässä. Myös naruriimulla ja riimunnarulla tunnen oloni todella hyväksi. Lasse liikkuu rennosti ja tyytyväisen oloisena, eikä koko aikaa auo suutaan ja narskuta kuolainta. Tunnen hevosen liikkeet täysin p*rseeni alla ja pystyn mukautumaan niihin. Minua ei pelota hypätä suurempiakaan esteitä, kun tiedän etten ainakaan jää suuhun kiinni.


Tänään (ja oikeastaan jo viime viikolla) huomasin, että varusteiden kanssa suutun Lasselle helpommin. Alan vaatimaan ihan liikaa. Kun Lasse ei ymmärrä epäselviä apujani, ja lähtee vaikka juoksemaan alta pois, hermostun. Sitten kun ei taaskaan onnistu, hermostun lisää. Tämä on loputon kierre, kunnes huomaan että hermoni ovat aivan ratkeamispisteessä. Silloin yleensä heitän ohjat pois ja annan Lassen mennä sitä vauhtia kun se haluaa ja itse vain hengittelen selässä. Kun on taas hyvä mieli, otan ohjat ja teen epäonnistuneen jutun vielä kerran, jonka jälkeen lopetan hyvään suoritukseen. Esteillä taas jään helposti ratsastamaan liikaa (lue: tuuppaamaan ennen estettä ja räpeltämään esteiden välissä), jolloin tulee todella huonoja hyppyjä.


Olen erittäin tyytyväinen, että Lassella voi mennä myös ilman satulaa ja suitsia.

Kuvien © Petra

4 kommenttia:

  1. Kiitos erityisvastauksesta :)
    Mehän mennään vuokriksella kuolaimettomalla ja huomenna aattelin koittaa naruriimulla kentällä. Viime kerralla oli "pakko" mennä kuolaimilla (3-pala) ja olin ihan hermona, kun ne tuntu yhtäkkiä niin kummilta ;)
    Mulla on ihan mielettömän painunut ryhti enkä jaksa enää kantaa itseäni (juu olen aloittanut jumpan ;) ) .

    Haluaisin mennä ilman satulaa, mutta en kertakaikkiaan pysty menemään ravissa kun kouristuu jalat heti ja olen rusinana...Pitäisi vissiin vaan sinnikkäästi yrittää, koska uskon että ryhti paranisi.

    Olen huomannut saman, että varusteilla yritän itse koko ajan liikaa ja vaadin enemmän - semmosta väkisin painamista. Ilman satulaa olen paljon rennompi enkä vaadi itseltänikään niin paljoa - muuta kuin että kyydissä pysyisi ja hepokin on rennompi silloin :)

    VIelä yksi juttu: teimme ekaa kertaa kentällä naruriimulla maastakäsin harjoituksia (seuraaminen, lyhyellä juoksutus, peruutus jne.). Millä tavoin sait Lassen seuraamaan jne. ilman riimua? Annoitko namuja tms.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli alkuun ihan samoja oireita: en vaan pystynyt istumaan kyydissä, lähinnä Lassen valtavan sään takia. Mutta kun vaan sinnikkäästi harjoittelin ja valtavat rakot perseessäni menin, niin pikkuhiljaa siihen tottui :) Nyt ei ole ongelma eikä mikään mennä ilman satulaa ja osaan istua jo rentonakin.

      En ole tainnut käyttää namuja maastakäsinharjoituksissa kuin kerran vai kaksi, sillä ne vie Lassen huomion pois tekemisestä. Mutta tähän en osaa vastata selvästi. Lasse alkoi seuraamaan, kun koki minut johtajaksi ja kun osasin pitää paikkani. Jos seuraamisharjoituksissa vilkuilen taakse ja kuuntelen seuraako hevonen, se ei taatusti seuraa kun huomaa etten pysty hoitamaan johtajantehtävääni. Mutta kun määrätietoisesti kävelen eteenpäin, pysähtelen, vaihdan suuntaa, peruutan, tekee Lassekin kaiken todella kiltisti. Harjoittelusta on hyötyä tässäkin.

      Poista
  2. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus! :) Mustakin tuntuu välillä että ilman varusteita/vähemmällä varustuksella heppa liikkuu rennommin. Samoin itse pystyn vaikuttamaan hevoseen paremmin, koska tunnen hevosen liikkeet paremmin esim. ilman satulaa. Eli täysin samaa mieltä oon tän sun kirjotuksen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että muutkin ajattelee näin :) Itse jään ainakin helposti suusta hinkkaamaan ja vaatimaan tyhmiä asioita varusteilla, ja tämä on todella ärsyttävää.

      Poista