keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Taas satulassa!


Vihdoin olen saanut käteni siihen kuntoon että pystyn ratsastamaan kunnolla! Tässä kuussa olen ennen tätä viikkoa ratsastanut kerran - ja se jos mikä oli masentavaa. Maanantaina nousin selkään ajatuksena hakea eteenpäinpyrkimystä ja rentoutta. Olin saanut inspiraatiota hevostalli.netin yhdestä keskustelusta, ja ajattelin kokeilla. Kyseessä oli siis peräänanto-keskustelu, johon jokainen sai antaa yhden vinkin hyvään peräänantoon. Nappasin tästä ketjusta kolme vinkkiä: eteenpäinpyrkimys, rentous ja ulko-ohjan tuki.


Alkukäyntien jälkeen otin melko pitkät ohjat, mutta pidin koko ajan ulko-ohjan tuella. Annoin Lassen venyttää pitkälle eteenalas, enkä edes yrittänyt vaatia korkeampaa muotoa. Aloitimme ravailemalla ihan ympäri kenttää tehden suuria ympyröitä reippaassa kevyessä ravissa. Pidin koko ajan ulko-ohjan tuella, ja koin mielenkiintoisen ahaa-elämyksen, johon liittyy pieni muisto varhaiselta ratsastajanuraltani. Muistan aina, kun ensimmäinen ratsastuksenopettajani karjui kentän keskellä naama punaisena oppilaille: ANNA SITÄ SISÄOHJAA!! Ikinä en ymmärtänyt että mitä hyötyä tästä on - hevonenhan ei pysy yhtään sillä uralla missä haluaisin sen pysyvän jos luovun sisäohjasta. Mutta maanantaina tajusin tämän pointin: opettaja tarkoitti että täytyy pitää se ulko-ohja tuella, eikä heittää molempia ohjia pyykkinaruiksi. Huomasinkin tuotapikaa, että voin tehdä sisäohjalla mitä vaan, ja Lasse meni silti juuri sinne minne halusin. Minulla on toisinaan huonona tapana jäädä roikkumaan sinne sisäohjaan, joten tämä oli ihan avartava kokemus.


Jossain vaiheessa otin muutaman kierroksen laukkaa molempiin suuntiin ja pidin edelleen sen ulko-ohjan kädessä. Ja Lasse meni niin hienosti! Laukkojen jälkeen ravasin vielä jonkin aikaa, ja käyntiin siirtyessä huomasin, että olin ratsastanut tunnin - ja lähes pelkästään kevyttä ravia! Olin ihmeissäni, sillä yleensä en tykkää kevyestä ravista yhtään :D Loppukäynnit taluttelin Lassea, tai oikeastaan teimme seuraamisharjoituksia samalla kun poimin isoimpia kiviä kentältä pois. Lasse oli hieno!


Eilen Silja tuli kanssani tallille ja otti vähän kuvia. Hain edelleen eteenpäinpyrkimystä, rentoutta ja ulko-ohjan tukea, mutta nyt otin ohjat kunnolla käteen. Lasse oli vähän nihkeämpi, mutta ihan toimiva.

Huomasin, että laukassa kaadun ympyrällä sisäänpäin. Tein siis harjoitusta, minkä pitäisi suoristaa. Katselin ulospäin ympyrällä aina kun tunsin, että alan kallistumaan. Tämä auttoi, ja sain muutaman ihan hyvän tuntuisen pätkät. Harjoittelu jatkuu ;)

Olemme kohta lähdössä Sonjan kanssa tallille. Tarkoitus olisi hypätä pikkuesteitä. Sääkin on mitä mainioin, kesä tulee vihdoin!

Kuvien © Silja


Ps. Nyt tarvittaisiin lukijoiden apua. Millainen satula mahtaisi sopia Lassen selkään? Ei ole väliä onko koulu- vai estemalli. Meidän Prestige on hiukan ahdas sään kohdalta.. Lassella kun on tuollainen pitkä ja korkea säkä sekä lyhyt ja melko kapea selkä. Alla kuva.


5 kommenttia:

  1. olisiko Kiefferin penkki? Kieffereissä on säkätilaa ja niiden runko on muokattavissa, eli voi kaventaa tuohon kapeaan selkään eikä Kiefferit hirveän pitkiä ole malleiltaan että istuu Santun lyhyeenkin selkään. :)

    VastaaPoista
  2. Kiefferiä minäkin olisin katsastanut, säkä näyttää olevan korkea ja pitkä mutta selkä melko suora.

    VastaaPoista
  3. Täytyy katsastaa jostain Kieffer kokeiluun :) Jotain Kiefferiä olemme kyllä kokeilleet, mutta ei sopinut :/

    VastaaPoista
  4. Minun silmääni selkä näyttää kaarevahkolta, joten Albioneista voisi löytyä sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvä, pistetään korvan taakse :) Nyt tulossa kokeiluun yksi Kieffer ja yksi Passier :)

      Poista