torstai 5. huhtikuuta 2012

Minä hevosenomistajana

Näitä blogihaasteita pyöri paljonkin yhdessä vaiheessa eri blogeissa, mutta nyt vasta sain itse kirjoitettua tästä asiasta.

© Petra

Olen hevosenomistajana aika sopeutuvainen ja rento. En viitsi ottaa turhaa stressiä asioista joista ei tarvitse sitä ottaa. Kun Lasse tuli minulle, sillä oli vähintään kerran viikossa jos jonkinmoista naarmua jaloissa, kun riehui tarhassa. Ensin säikähdin näitä kovasti ja olin soittamassa aina eläinlääkärille. Kun sain kokemusta, huomasin, ettei ihan pienimmistä kannata pelästyä. Jos tuli haava,sitten se putsattiin ja laitettiin Betadine-haude. En myöskään osaa nipottaa asioista. Jos vaikka pohkeenväistö ei suju, niin minkäs sille voi: sitten yritetään niin pitkään että onnistuu. En kuitenkaan tee mitään verenmaku suussa, vaan rennolla meiningillä.

Olen myös sopeutuvainen. Jos Petra ilmoittaa että hevoset menevät pihalle vasta iltapäivällä, niin se on ok. Jos Lassen pitää vaihtaa karsinaa, niin sitten se vaihtaa sitä.

Olen vähän sellainen kukkahattumammanmussukka-täti. Lässytän (olen aina lässyttänyt!) hevoselle kun hoidan sitä. Kesken harjauksen saatan unohtua silittelemään Lassen päätä ja muuta vastaavaa. Haluan että hevosellani on mukava olla. En kuitenkaan anna sen sikailla, vaan olen myös päättäväinen tarpeen vaatiessa. Lasse on huomannut, että kannattaa olla kiltisti niin elämä on mukavaa :)

Huolehdin yleensä Lassen asiat (trokotukset, raspaukset yms) ajallaan, mutta joskus kengitysväli venyy pitkäksi. Tämä ei tosin onneksi haittaa Lassen kanssa, koska sillä kasvaa niin hitaasti kaviot, että väli on hyväkin pitää vähän pidempänä.

© Mikko

Olen opetellut lukemaan Lassea ja sen mielialoja. Tämän vuoksi osaan ennakoida useat Lassen sekoilut. Haluan oppia ymmärtämään, miksi Lasse reagoi tietyllä tavalla tiettyihin asioihin. Viime lauantain tippumiseen johtanut episodi johtui siitä, että tarhassa hevoset vauhkoontuivat, ja kovempaa menevät hevoset ovat aina olleet Lasselle paha juttu - johtuen luultavasti taustasta. Tämä tapahtui kylläkin niin yllättäen etten pystynyt reagoimaan. Olen siis mielestäni myös oppiva hevosenomistaja. Opin myös virheistäni.

Ratsastajana olen tullut kärsivälliseksi tämän meidän suhteen parantamisen myötä. En enää hermostu hevoselle juurikaan. Olen ymmärtänyt, että useimmat virheet johtuvat siitä, joka keikkuu Lassen selässä.  Kun joku ei suju, mietin, miksei. Olenko antanut ristiriitaisia apuja? Enkö itsekään tiedä mitä olen pyytänyt?

Miinuspuolinani voisin sanoa, että olen välillä laiska. En välttämättä jaksa lähteä rankan työpäivän jälkeen liikuttamaan Lassea. En jaksa putsata kavioita tai harjata jalkoja aina. Harvemmin jaksan pistää suitset siististi nippuun jos olen niitä käyttänyt jne. Lista on aika pitkä :D En myöskään aina ratsastaessa vaadi täydellisyyttä. Olen tällainen puskaratsastaja, eikä minua haittaa jos joku pohkeenväistö ei nyt ihan täydellisesti onnistu.

© Petra

 Huono puoleni on myös se, että jos olen pahalla tuulella, olen sitten todella pahalla tuulella. Kerran olin tallilla kiukkuisena kotona sattuneen episodin puolesta, ja voin kertoa, että kun kävelin tallikäytävää, joka ikinen hevonen kavahti karsinan peräseinälle kun menin ohi. Tällöin tiesin että on fiksumpi olla ratsastamatta, joten harjasin Lassen vain nopeasti ja lähdin kotiin. Eihän se hevosten vika ole, jos en hallitse itseäni.

Ennen pystyin käsittelemään kaikenlaisia hevosia, mutta nyt pari vuotta pikkutallilla asuneena huomasin viikonloppuna, että en osaa enää käsitellä kunnolla muita hevosia kuin Lassea. Ennen Petralle muuttoa olimme hiukan isommalla tallilla, jossa tein paljon töitä, mm. aamutalleja, ja näinollen käsittelin monenlaisia hevosia. Kaikki pysyivät käsissä ja oloni oli varma. Lauantaiaamun kisoissa huomasin, että apua, tämä taito on hävinnyt! Tämä on siis iso negatiivinen juttu. Pidin kiinni Petran Tessaa, ja se alkoi poukkoilemaan ja yritti hypätä pystyyn. Minulle tuli todella epävarma olo ja melkein ihan pelotti. MINULLE?! Olen hevosurani aikana käsitellyt tuhat kertaa vaikeampiakin hevosia, ja nyt pelkään kilttiä Tessaa?! Onneksi sain rauhoituttua, ettei hermostuneisuuteni tarttunut hevoseen.

Jos joku bloggaaja ei ole tätä tehnyt, haastan kaikki pohtimaan, millainen ihminen olet hevosenomistajana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti