maanantai 30. huhtikuuta 2012

varusteet vs ilman varusteita

Tänään tuli ratsastaessa pohdittua vähän asiaa ilman varusteita vs varusteet. Myös yksi kommentti koski tätä pohdintaa:
"Oletko aikonut jonkin aikaa mennä varusteilla taas? Minkälaista muutosta olet huomannut omassa ratsastuksessasi nyt varusteilla pitkän "varusteettoman" kauden jälkeen. Kiinnostaisi tietää miten kehittyy/muuttuu omat avut ja istunta jne. :)"


Olen nyt putoamisen jälkeen ratsastanut vallan varusteilla, sillä ensi kuussa on eräs suuri juttu, minkä takia minun on oltava kunnossa. En toki väitä että en voi pudota myös silloin kun Lassella on kaikki mahdolliset varusteet, mutta se on epätodennäköisempää kun saa enemmän tukea satulasta. Eli tiedoksi kaikille: ilman varusteita meno jatkuu jossain vaiheessa, mutta nyt tulossa vain varusteilla-postauksia.


Menen ehdottomasti mieluummin vähillä varusteilla. Lassen satula ei ole täysin sopiva, enkä oikein tykkää laittaa sitä selkään. Romaanin kanssa se on ihan hyvä, mutta ilman sitä painaa säkään. Menen siis mieluummin ilman satulaa. Olen huomannut, että istuntani on parempi ilman satulaa: jalkani ei vatkaa niin hirveästi ja pystyn vaikuttamaan hevoseen paljon paremmin ilman satulaa. En myöskään häiritse hevosta niin paljoa kuin satulan kanssa. Käteni on rennompi ja pysyy paremmin hiljaa.

Pelkällä kaulanarulla oloni on kaikista rennoin Lassen selässä. Myös naruriimulla ja riimunnarulla tunnen oloni todella hyväksi. Lasse liikkuu rennosti ja tyytyväisen oloisena, eikä koko aikaa auo suutaan ja narskuta kuolainta. Tunnen hevosen liikkeet täysin p*rseeni alla ja pystyn mukautumaan niihin. Minua ei pelota hypätä suurempiakaan esteitä, kun tiedän etten ainakaan jää suuhun kiinni.


Tänään (ja oikeastaan jo viime viikolla) huomasin, että varusteiden kanssa suutun Lasselle helpommin. Alan vaatimaan ihan liikaa. Kun Lasse ei ymmärrä epäselviä apujani, ja lähtee vaikka juoksemaan alta pois, hermostun. Sitten kun ei taaskaan onnistu, hermostun lisää. Tämä on loputon kierre, kunnes huomaan että hermoni ovat aivan ratkeamispisteessä. Silloin yleensä heitän ohjat pois ja annan Lassen mennä sitä vauhtia kun se haluaa ja itse vain hengittelen selässä. Kun on taas hyvä mieli, otan ohjat ja teen epäonnistuneen jutun vielä kerran, jonka jälkeen lopetan hyvään suoritukseen. Esteillä taas jään helposti ratsastamaan liikaa (lue: tuuppaamaan ennen estettä ja räpeltämään esteiden välissä), jolloin tulee todella huonoja hyppyjä.


Olen erittäin tyytyväinen, että Lassella voi mennä myös ilman satulaa ja suitsia.

Kuvien © Petra

Bloglovin!

Nyt blogia voi seurata myös Bloglovinin kautta. Oikealla sivupalkissa on linkki mitä kautta seuraaminen onnistuu. Itse en Bloglovinista oikein mitään ymmärrä, mutta olen huomannut että useissa blogeissa tällainen mahdollisuus on. Eli ei ilmeisesti turha juttu :)

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Muutos elämään!

Tällainen muutos muutti meidän elämään :) Amstaffiuros Mokoma.


perjantai 27. huhtikuuta 2012

Koulua kentällä

Tänään sain Peten raahattua tallille mukaan, ja kentällä löin kameran käteen.


Kun menimme kentälle, Lasse näki kaukaisella pellolla pelottavia juttuja: joutsenia. Valkoiset pisteet liikkuivat pellolla eikä Lasse voinut keskittyä millään, kun piti puhista ja puhallella joutseniin päin. Ravailimme reipasta ravia ympäri kenttää ja pikkuhiljaa joutsenet unohtui ja kävelivät pois näkökentästä. Otimme myös laukkaa ja molemmissa askellajeissa harjoittelimme askeleen pidennystä. Lassella oli todella hyvä eteenpäinpyrkimys, ja se oli muutenkin kivasti kuulolla alkuun.


Jossain vaiheessa Lasse meni aivan turraksi joka suunnasta. Hömpötti vain menemään eikä keskittynyt yhtään mihinkään. Muutaman äyskähdyksen ja suuttumisen (typerä, typerä minä) jälkeen tajusin, että vika on taas satulassa. Keskityin itse siihen että Pete puhui puhelimeen eikä kuvannut kun Lasse liikkui kivasti. Tämän tajuttuani heitin ohjat pois käsistä kaulalle ja ravailimme ja laukkailimme ympäriinsä vailla mitään päämäärää. Kun sain taas hyvän mielen takaisin, otin vielä ohjat hetkeksi käsiin ennen loppuverryttelyä, ja Lasse oli ihan kiva. Pete käveli loppukäynnit.

Joutsenet pellolla.....


♥ 








Onko kuvat parempia erittäin suurina niinkuin viime postauksessa vai suurina niinkuin tässä postauksessa?

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kuvapostaus estehyppelöistä

Lasse otti hypyt vähän tosissaan...





Uudet pintelit, jotka hain tänään postista ♥ Tänään tuli myös toiset pintelit, mutta niistä ei ole kuvaa vielä.


Ei taida olla kaikki ihan kotona...




Tällaista tänään :)

Taas satulassa!


Vihdoin olen saanut käteni siihen kuntoon että pystyn ratsastamaan kunnolla! Tässä kuussa olen ennen tätä viikkoa ratsastanut kerran - ja se jos mikä oli masentavaa. Maanantaina nousin selkään ajatuksena hakea eteenpäinpyrkimystä ja rentoutta. Olin saanut inspiraatiota hevostalli.netin yhdestä keskustelusta, ja ajattelin kokeilla. Kyseessä oli siis peräänanto-keskustelu, johon jokainen sai antaa yhden vinkin hyvään peräänantoon. Nappasin tästä ketjusta kolme vinkkiä: eteenpäinpyrkimys, rentous ja ulko-ohjan tuki.


Alkukäyntien jälkeen otin melko pitkät ohjat, mutta pidin koko ajan ulko-ohjan tuella. Annoin Lassen venyttää pitkälle eteenalas, enkä edes yrittänyt vaatia korkeampaa muotoa. Aloitimme ravailemalla ihan ympäri kenttää tehden suuria ympyröitä reippaassa kevyessä ravissa. Pidin koko ajan ulko-ohjan tuella, ja koin mielenkiintoisen ahaa-elämyksen, johon liittyy pieni muisto varhaiselta ratsastajanuraltani. Muistan aina, kun ensimmäinen ratsastuksenopettajani karjui kentän keskellä naama punaisena oppilaille: ANNA SITÄ SISÄOHJAA!! Ikinä en ymmärtänyt että mitä hyötyä tästä on - hevonenhan ei pysy yhtään sillä uralla missä haluaisin sen pysyvän jos luovun sisäohjasta. Mutta maanantaina tajusin tämän pointin: opettaja tarkoitti että täytyy pitää se ulko-ohja tuella, eikä heittää molempia ohjia pyykkinaruiksi. Huomasinkin tuotapikaa, että voin tehdä sisäohjalla mitä vaan, ja Lasse meni silti juuri sinne minne halusin. Minulla on toisinaan huonona tapana jäädä roikkumaan sinne sisäohjaan, joten tämä oli ihan avartava kokemus.


Jossain vaiheessa otin muutaman kierroksen laukkaa molempiin suuntiin ja pidin edelleen sen ulko-ohjan kädessä. Ja Lasse meni niin hienosti! Laukkojen jälkeen ravasin vielä jonkin aikaa, ja käyntiin siirtyessä huomasin, että olin ratsastanut tunnin - ja lähes pelkästään kevyttä ravia! Olin ihmeissäni, sillä yleensä en tykkää kevyestä ravista yhtään :D Loppukäynnit taluttelin Lassea, tai oikeastaan teimme seuraamisharjoituksia samalla kun poimin isoimpia kiviä kentältä pois. Lasse oli hieno!


Eilen Silja tuli kanssani tallille ja otti vähän kuvia. Hain edelleen eteenpäinpyrkimystä, rentoutta ja ulko-ohjan tukea, mutta nyt otin ohjat kunnolla käteen. Lasse oli vähän nihkeämpi, mutta ihan toimiva.

Huomasin, että laukassa kaadun ympyrällä sisäänpäin. Tein siis harjoitusta, minkä pitäisi suoristaa. Katselin ulospäin ympyrällä aina kun tunsin, että alan kallistumaan. Tämä auttoi, ja sain muutaman ihan hyvän tuntuisen pätkät. Harjoittelu jatkuu ;)

Olemme kohta lähdössä Sonjan kanssa tallille. Tarkoitus olisi hypätä pikkuesteitä. Sääkin on mitä mainioin, kesä tulee vihdoin!

Kuvien © Silja


Ps. Nyt tarvittaisiin lukijoiden apua. Millainen satula mahtaisi sopia Lassen selkään? Ei ole väliä onko koulu- vai estemalli. Meidän Prestige on hiukan ahdas sään kohdalta.. Lassella kun on tuollainen pitkä ja korkea säkä sekä lyhyt ja melko kapea selkä. Alla kuva.


perjantai 20. huhtikuuta 2012

Video meidän vuosista

Sain vihdoin tehtyä tällaisen videon vaikka Movie Maker kiukuttelikin oikein huolella. Tästä syystä videossa ei ole yhtään mitään efektejä tai tehosteita, on vain videoklippiä videoklipin perään. Musiikkien kanssa meinasi myös tulla suuret ongelmat, mutta sain nekin vihdoin toimimaan.

Tässä on siis video koko meidän yhteiseltä ajalta. Kuvia löytyy paljon enemmän kuin videoita, mutta sai noista jonkinmoisen videon tehtyä. Kyllä vähän pisti hymyilyttämään tuo meidän meno ensimmäisissä klipeissä :D

Kiitos kaikille, jotka ovat kameran takana olleet ja viitsineet kuvata nämä videopätkät! Kaikkien nimiä en millään muista, mutta jokaiselle iso kiitos joka kuvaamansa videon tuolta tunnistaa.

Jossain vaiheessa tulossa äänivideo, niin hulvattomia pätkiä äänellisesti oli noissa monissa. Kunhan jaksan kuunnella jokaisen videon ja napsia parhaat palat :D

Pidemmittä puheitta, tässä video!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Uusi ulkoasu

Sain vihdoin väkerrettyä uuden ulkoasun blogiin, vastatkaahan oikeassa sivupalkissa olevaan kyselyyn. Tausta on The Inspiration Gallerysta, otsikon tein itse.

Ensi viikolla minun on alettava taas liikuttamaan Lassea kädestä huolimatta, sillä Siljan pitää alkaa lukemaan pääsykokeisiin. Siljasta on kyllä taas ollut aivan korvaamaton apu! Toivottavasti selviä ilman häntä taas ;)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Silja ja Lasse tänään

Kävi sittenkin niin, että Silja soitti mut tallille mukaan ja otettiin niitä hyppyjä tänään. Aloitettiin ravi- ja laukkapuomeilla, joita tehtiin viimeksikin, joskus viime viikon lopussa. Ravipuomeja mentiin suoralla uralla (7kpl jos oikein laskin kuvista)  ja kolme laukkapuomia ympyräuralla. Ravipuomeilla Lasse oli todella tahmea ja hidas, mutta laukkapuomeilla ihan hyvä. Kuten viime tunnillakin, aluksi Lasse tunki ulos laukkapuomeilta eikä taipunut yhtää, mutta kun Silja muisti ratsastaa, meni todella hienosti.

Lopuksi otettiin sitten ihan pikkuhyppyjä. Silja ei ole hypännyt Lassella ikinä, eikä millään muullakaan hevosella pitkään, pitkään aikaan, ja jos oikein olen ymmärtänyt niin esteet on ollut Siljalle vähän "mörkö". Siksi mentiin ihan rauhallisesti ja aloitettiin max. 20cm ristikolla, joka nousi kylläkin nopeasti pystyksi ja oli korkeimmillaan 50cm! Lassea ei oikein kiinnostanut pikkuesteet, mutta se meni todella nätisti kun huomasi, ettei Silja ollut ihan varmimmillaan. On se hieno Possu! Muutama kuva tältä päivältä alla.


Lähestyminen esteelle

Korkeutta 40cm

50cm! Kuvaajalla rajaus ollut vähän hukassa...

Tänään olin muuten taas iloinen etten omista kimoa hevosta! Petran Uffe oli vähän piehtaroinut tarhassa ja en kadehtinut Petran harjausurakkaa yhtään :D

Anteeksi blogihiljaisuus

Nyt on ollut niin valtavasti asioita mietittävänä, etten ole edes kunnolla muistanut koko blogia. Enkä ole päässyt edes tallille, sillä kädessäni on edelleen lasta. Jos otan lastan pois, ranne särkee aivan tuhottomasti. Hevosen selkään en ole luonnollisesti päässyt. Kuvausmotivaatiota ei ole, kun jouduin palauttamaan lainassa olleet huippuvälineet, ja jäljelle jäi nuo omat. Sitten on vielä yksi suuri muutos, josta en mainitse sen enempää. Jotenkin nyt turhauttaa kaikki jutut, joten en ota tästä blogista enempää stressiä.


Tekstiä tulee sitten kun tulee. Olkaa kärsivällisiä älkääkä vaipuko epätoivoon :D Tänään olen ehkä menossa pitämään Siljalle estetuntia (Silja hyppää ensimmäistä kertaa Lassella!!), ja kirjoitan siitä jos tulee jotain kirjoitettavaa. Jos viitsisi raahata kamerankin tallille.

Kiitos ja anteeksi, palaillaan!

EDIT.
Pidänkin Siljalle estetunnin vasta perjantaina, mutta tänään menen varmaankin tallille vähän harjailemaan Lassea ja maastakäsintyöskentelykin olisi ihan kivaa. Harkitsen vielä että uskallanko lähteä taluttamaan Lassea, mutta harjaamaan menen ainakin.

Olisi kiva kirjoittaa jotain pohdintoja, mutta pää lyö tyhjää. Mistä te lukijat haluaisitte lukea? Toivepostausehdotuksia tulemaan :)

torstai 12. huhtikuuta 2012

Paluu satulaan...

...sujui loistavasti :)

Ylävasemmalla treenaamme löysin ohjin/yhdellä kädellä ratsastamista.

Käteni ei edelleenkään toimi kunnolla ja polvi on edelleen mustana, mutta mikäs heppatytön pitäisi pois hevosen selästä. Tänään ymmärsin kunnolla ensimmäistä kertaa kuinka hyödyllistä on, että hevonen osaa kulkea yhdelläkin kädellä. Onneksi olemme käyneet parilla lännenratsastustunnilla :D

Lasse oli niin kiltti! Se meni nätisti pyöreänä ja liikkui niin varovasti. Taisi hevonenkin ymmärtää että nyt ei parane sekoilla tai täti voi taas tippua. Ratsastin lähes tunnin tekemättä varsinaisesti yhtään mitään. Ravailimme ja laukkailimme vain ympäri kenttää ja fiilistelin sitä että olin taas hevosen selässä.

Ratsastuksen jälkeen rapsuttelin harjakivellä varmaan puoli tuntia talvikarvaa irti Lassesta. Sain myös todellisen ahaa-elämyksen, kun harjakivi kiukutteli: irtokarvat lähtevät siitä hyvin pois puhaltamalla! Tähän mennessä olen yrittänyt nyppiä niitä pois eikä siitä ole tullut yhtään mitää :D Lassella on jo kesäkarva kasvamassa hyvää vauhtia, eikä talvikarvaakaan ole enää paljoa jäljellä. Kesä tule pian! ♥

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Taas video maailmalta



Tällaisen videon löysin netistä, ja jotenkin tuosta tarinasta tuli ihan Lasse mieleen. Suosittelen katsomaan videon, vaikka onkin vähän pitkä. On mielestäni jokaisen minuutin arvoinen!

Kun ostimme Lassen, monet ihmettelivät miksi olin ostanut niin vaikean hevosen - enhän minä tule pärjäämään sille. Kuuma entinen laukkahevonen, joka sekosi aina kun joku muu hevonen tuli lähelle. Monta kertaa maneesissakin sain sydän kurkussa ratsastaa, kun piti pelätä, koska hevonen vauhkoontuu taas. Lasse ei onneksi koskaan pukitellut tai hyppinyt pystyyn, mutta räjähti alta.

Ensimmäiset pari vuotta olivat hankalia Lassen kanssa, ja muistan useammankin kerran kun lopetin ratsastamisen itkien sitä, kuinka hevonen on vaikea. Äitikin uhkasi useamman kerran myydä Lassen, kun meno oli niin vaarallisen näköistä. Aloin myös pelkäämään hyppäämistä Lassen voimakkaan hypyn ja sekoilujen vuoksi. Tuli useasti mietittyä, että ostinkohan ihan oikean hevosen, varsinkin kun olin tottunut menemään laiskoilla puoliverisillä. Mutta Lassessa oli jotain, mikä sai minut vielä yrittämään.
Jossakin vaiheessa meillä alkoi sujumaan ihan hyvin, ja Lasse vähensi selvästi poukkoiluaan.

Kuten videossa, parasta mitä minulle ja Lasselle on tapahtunut, oli puikkoluun murtuma. Ilman sitä Lasse olisi varmasti viime syksynä myyty, enkä olisi ikinä ymmärtänyt, mitä aarretta pidin käsissäni. Puikkoluun murtuman aikoihin ja sen jälkeen tutustuin Lasseen paremmin, myös muussa mielessä kun ratsastuksellisesti. Halusin oppia ymmärtämään sitä. Opimme luottamaan toisiimme. Kun ymmärsin, että ihmisen ja hevosen välillä voi oikeasti olla side ilman varusteitakin, tajusin kuinka tärkeä Lasse minulle on. Rakastan sitä, se on mahtava hevonen.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Minä hevosenomistajana

Näitä blogihaasteita pyöri paljonkin yhdessä vaiheessa eri blogeissa, mutta nyt vasta sain itse kirjoitettua tästä asiasta.

© Petra

Olen hevosenomistajana aika sopeutuvainen ja rento. En viitsi ottaa turhaa stressiä asioista joista ei tarvitse sitä ottaa. Kun Lasse tuli minulle, sillä oli vähintään kerran viikossa jos jonkinmoista naarmua jaloissa, kun riehui tarhassa. Ensin säikähdin näitä kovasti ja olin soittamassa aina eläinlääkärille. Kun sain kokemusta, huomasin, ettei ihan pienimmistä kannata pelästyä. Jos tuli haava,sitten se putsattiin ja laitettiin Betadine-haude. En myöskään osaa nipottaa asioista. Jos vaikka pohkeenväistö ei suju, niin minkäs sille voi: sitten yritetään niin pitkään että onnistuu. En kuitenkaan tee mitään verenmaku suussa, vaan rennolla meiningillä.

Olen myös sopeutuvainen. Jos Petra ilmoittaa että hevoset menevät pihalle vasta iltapäivällä, niin se on ok. Jos Lassen pitää vaihtaa karsinaa, niin sitten se vaihtaa sitä.

Olen vähän sellainen kukkahattumammanmussukka-täti. Lässytän (olen aina lässyttänyt!) hevoselle kun hoidan sitä. Kesken harjauksen saatan unohtua silittelemään Lassen päätä ja muuta vastaavaa. Haluan että hevosellani on mukava olla. En kuitenkaan anna sen sikailla, vaan olen myös päättäväinen tarpeen vaatiessa. Lasse on huomannut, että kannattaa olla kiltisti niin elämä on mukavaa :)

Huolehdin yleensä Lassen asiat (trokotukset, raspaukset yms) ajallaan, mutta joskus kengitysväli venyy pitkäksi. Tämä ei tosin onneksi haittaa Lassen kanssa, koska sillä kasvaa niin hitaasti kaviot, että väli on hyväkin pitää vähän pidempänä.

© Mikko

Olen opetellut lukemaan Lassea ja sen mielialoja. Tämän vuoksi osaan ennakoida useat Lassen sekoilut. Haluan oppia ymmärtämään, miksi Lasse reagoi tietyllä tavalla tiettyihin asioihin. Viime lauantain tippumiseen johtanut episodi johtui siitä, että tarhassa hevoset vauhkoontuivat, ja kovempaa menevät hevoset ovat aina olleet Lasselle paha juttu - johtuen luultavasti taustasta. Tämä tapahtui kylläkin niin yllättäen etten pystynyt reagoimaan. Olen siis mielestäni myös oppiva hevosenomistaja. Opin myös virheistäni.

Ratsastajana olen tullut kärsivälliseksi tämän meidän suhteen parantamisen myötä. En enää hermostu hevoselle juurikaan. Olen ymmärtänyt, että useimmat virheet johtuvat siitä, joka keikkuu Lassen selässä.  Kun joku ei suju, mietin, miksei. Olenko antanut ristiriitaisia apuja? Enkö itsekään tiedä mitä olen pyytänyt?

Miinuspuolinani voisin sanoa, että olen välillä laiska. En välttämättä jaksa lähteä rankan työpäivän jälkeen liikuttamaan Lassea. En jaksa putsata kavioita tai harjata jalkoja aina. Harvemmin jaksan pistää suitset siististi nippuun jos olen niitä käyttänyt jne. Lista on aika pitkä :D En myöskään aina ratsastaessa vaadi täydellisyyttä. Olen tällainen puskaratsastaja, eikä minua haittaa jos joku pohkeenväistö ei nyt ihan täydellisesti onnistu.

© Petra

 Huono puoleni on myös se, että jos olen pahalla tuulella, olen sitten todella pahalla tuulella. Kerran olin tallilla kiukkuisena kotona sattuneen episodin puolesta, ja voin kertoa, että kun kävelin tallikäytävää, joka ikinen hevonen kavahti karsinan peräseinälle kun menin ohi. Tällöin tiesin että on fiksumpi olla ratsastamatta, joten harjasin Lassen vain nopeasti ja lähdin kotiin. Eihän se hevosten vika ole, jos en hallitse itseäni.

Ennen pystyin käsittelemään kaikenlaisia hevosia, mutta nyt pari vuotta pikkutallilla asuneena huomasin viikonloppuna, että en osaa enää käsitellä kunnolla muita hevosia kuin Lassea. Ennen Petralle muuttoa olimme hiukan isommalla tallilla, jossa tein paljon töitä, mm. aamutalleja, ja näinollen käsittelin monenlaisia hevosia. Kaikki pysyivät käsissä ja oloni oli varma. Lauantaiaamun kisoissa huomasin, että apua, tämä taito on hävinnyt! Tämä on siis iso negatiivinen juttu. Pidin kiinni Petran Tessaa, ja se alkoi poukkoilemaan ja yritti hypätä pystyyn. Minulle tuli todella epävarma olo ja melkein ihan pelotti. MINULLE?! Olen hevosurani aikana käsitellyt tuhat kertaa vaikeampiakin hevosia, ja nyt pelkään kilttiä Tessaa?! Onneksi sain rauhoituttua, ettei hermostuneisuuteni tarttunut hevoseen.

Jos joku bloggaaja ei ole tätä tehnyt, haastan kaikki pohtimaan, millainen ihminen olet hevosenomistajana.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Onnea minä 20v...

Hyi yäk, en halua vanheta :D Meillä on Lassen kanssa synttärit näin lähekkäin toisiaan, ja kerran olemmekin pitäneet Heidin & Mambun kanssa yhteissynttärit kun kaikki ollaan(vai oltiin, RIP Mambu </3) kuukauden sisällä synnytty.

Vieläkään en ole pystynyt tekemään itse yhtään mitään, kun ei käsi anna tehdä. Polvi on onneksi jo parempi. Postauksia  tulee sairaslomani aikana harvemmin, sillä kirjoittaminen yhdellä kädellä on kovin hankalaa, enkä pääse edes hevosen selkään...

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Auts

Eipä voi muuta sanoa. Polvi on valtavan kokoinen ja aivan mustana, käsi ei kestä olla yhtään ilman kylmää ja joka ikiseen olemassaolevaan lihakseen sattuu. Lisäksi Petellä on oksennustauti, joka tarttuu aivan varmasti minuunkin. Täälläpäin ei mene vahvasti, mites muualla? :D

Tosian, eilen kävi vähän pahasti, kuten eddellisestä postauksesta voi lukea. Nyt vähän tarkempi postaus tapahtuneesta.

Ratsastin ilman satulaa kentällä. Lasse oli ihan ok, vähän energinen vain ja tarjosi koko ajan laukkaa ja yritti vähän kiemurrella alta pois. Lassehan ei osaa siis pukittaa ratsastaja selässä (niin ainakin luulin....). Menin aika pitkään, kun oli niin mukavaa vaan hömpötellä kentällä. Ylitimme pari kertaa pikkuisen esteenkin, joka oli varmaan 30cm?

Loppuraveja ravaillessa Petra tuli kentälle ja vaihdettiin pari sanaa. Yhtäkkiä, aivan varoittamatta Lasse veti aivan jäätävän pukkisarjan sillä seurauksella, ettei minulla ollut toivoakaan pysyä kyydissä. E tippunnut vielä ensimmäisestä pukista, mutta tasapainoni oli jo niin kadonut että alashan sieltä tultiin niin että rymisi. Petra oli katsonut että tipun ensin postilaatikkoa (joka on kentän nurkassa) päin, mutta pysyin kyydissä tielle saakka. Sitten oli vastassa tiekyltti, mutta onneksi tipuin ennen sitä. Tai onneksi ja onneksi, kivikovalle soratielle mätkähdin polvelleni/kädelleni/kyljelleni. Lasse jatkoi matkaa toiseen suuntaan. Ilmat iskeytyi keuhkoista pihalle, ja polveen sattui kovasti. Kun muistin taas miten hengitetään, huomasin ettei polvi olekaan suurin ongelma, vaan käsi joka oli ihan ihmeellisessä asennossa. Polvea väheksymättä, ei jalkakaan pitänyt painoani kun yritin nousta seisomaan... Petran ja Annan avustuksella päästiin Lassen kanssa talliin, jossa käteeni laitettiin heti kylmäpussi. Oli meinaan kipeä! Jouduin soittamaan Peten hakemaan, sillä en olisi pystynyt ajamaan autoa. Kotoa soitettiin heti terveyskeskukseen ja lähdettiin sinne.

Terveyskeskuksesta sain lähetteen Porin sairaalaan, kun eivät osanneet tehdä mitään ilman röntgeniä. Porissa pääsin nopeasti tutkimuksiin. Ensin otettiin vähän röntgenkuvia ja sitten analysoitiin niitä. Mitään ei ole murtunut kädestä, mutta pehmytkudokset ovat saaneet kovan tällin ja ovat siksi kipeät. Vielä on tosin pieni hiusmurtuman vaara, jos käsi alkaa turpoamaan ja mustumaan. Polvi on myös saanut kovan kolauksen ja kerännyt nestettä, mutta pitäisi helpottaa levossa. Sairaslomaa sainn 9.4. asti, joten tänä aikana en luonnollisestikaan ratsasta, vaan Silja hoitaa Lassen liikutuksen.

Kyllähän tämä vähän ottaa pattiin :D Ja huomasin tuossa aiemmin että kädessä on mustelma, eli todennäköisesti uusi tk-reissu edessä.