tiistai 28. helmikuuta 2012

Kaunis video maailmalta



Aivan mahtava video, jonka halusin jakaa kanssanne. Hevostalli.netistä on kerrankin jotain hyötyä.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Kaikkea sitä onkin ihminen valmis tekemään parin kuvan takia!


Aamulla herätessäni sää oli niin mahtava, että otin kameran luonnollisesti tallille mukaan. Matkalla suunnittelin jo, että menen isoon tarhaan kuvaamaan Lassea. Olin jo järkeillyt paikankin missä siellä kuvaan: ihanassa puu"saarekkeessa", niin että Lasse seisoo saarekkeessa ja minä otan kuvia sen ulkopuolelta. No, olin unohtanut suunnittelustani yhden pienen jutun: lumen. Enhän minä nyt hyvänen aika tajunnut miten paljon lunta on oikein satanut. Harjasin Lassen tarhassa siistiksi ja lähdin suuntaamaan kuvauspaikkaan. Humps, upposin melkein lantiota myöten lumihankeen heti ensimmäisellä askeleella. Lasse oli yksi suuri kysymysmerkki, kun raahasin sen sinne pirun saarekkeeseen. Perille päästyämme (matkaahan oli se 50m...) olin uponnut hankeen noin sata kertaa, kaatunut noin kymmenen kertaa ja kenkäni olivat täynnä lunta. Kyllä voi ihminen olla tyhmä!


Asiaan. Aloitin kuvaamisen varman päälle: jätin Lasselle riimun päähän ja narun kaulalle. Ensin lähti naru kaulalta, ja kun Lasse seisoi niin kiltisti, otin myös riimun pois että tulisi parempia kuvia. Lassea ei meinannut oikein kiinnostaa poseeraaminen, vaan se olisi syönyt mieluummin. Onneksi otin pussiraipan mukaan niin sain korvia edes vähän höröön.

Olin jo lähdössä pois, kun tajusin toisen kuvakulman. Tästä suunnasta otettuihin kuviin tuli ihana tunnelma Lassen hengityksen höyrytessä ja auringon paistaessa. Lasse käyttäytyi tosi kiltisti, ja paluumatka omaan tarhaan oli huomattavasti helpompi kun ei tarvinnut umpihangessa rämpiä.

Kuvasin myös Saimia tänäänkin, mutta oma persukseni kastui hangessa istuessa sen verran että paljoa en viitsinyt kuvata.

Tulipas taas kuvapainotteinen postaus, mutta en osannut karsia kuvista enempää pois :D















Puu"saareke" keskellä peltoa.

Hangessa tuli istuttua ja makoiltua että sain sopivia kuvakulmia...

Saimi säikähti jotain ja kasvoi korkeutta ainakin 10cm!



sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ilman varusteita

Tänään hömpöteltiin koulua kentällä. Pitkästä aikaa ratsastuksesta on kuvia, kun sain Peten raahattua tallille. Kiitos rakas näistä kuvista!

Mentiin siis ihan perusharjoitus. Ei varsinaisesti harjoiteltu muuta kuin siirtymiä ja käännöksiä. Possu toimi ihan kivasti. Tallissa huomasin, että sen toinen etukenkä oli vääntynyt jotenkin ihmeellisesti, niin että toisesta päästä kenkä on ihan hiukan irti kaviosta. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, ja kengittäjä tulee paikalle perjantaina. Nyt on muutenkin kengityksen aika, joten tämän sopivammin ei voinut Lasse enää kenkäänsä vääntää.

Unohtuipa muuten kertoa, että toissapäivänä(?) Lasse leikki Vakavasti Otettavaa EsteHevosta. Se nimittäin hyppäsi tarhasta pois. Petran isä oli hiekoittanut traktorilla tarhojen edustoja tai jotain vastaavaa, jolloin Lasse oli vetänyt herneen nenään ja päättänyt poistua paikalta. Aita on portin kohdalta kuitenkin minua melkein napaan saakka, eli mikään ihan pieni este ei ole kyseessä :D Nyt portin yläpuolella on liina viritettynä, eikä Lasse ole enää osoittanut mielenkiintoa poistumiseen.

Mutta nyt näitä kuvia tältä päivältä. Possu oli kiva :)








Saimi ei ihan arvostanut että se laitettiin autoon ratsastuksen ajaksi.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Ahkeruutta ilmassa

Tänään olin tallilla huippuahkera (tai ainakin uskottelen itselleni niin).
Aloitin tallipäivän ottamalla kameran esiin ja menemällä pussiraipan kanssa tarhaan. Pussiraippa oli siis sellainen viritys, että laitoin muovipussin raipan päähän paalinarulla. Kun tätä sitten rapisteli, sai hevosen korvat mukavasti hörölle ja vähän ilmettä silmiin. Kuvailin lähinnä pääkuvia, kun niitä tulee harvemmin otettua. Lasse poseerasi nätisti ja juoksi pari kertaa tarhan ympärikin. Kuvista näette, paljonko täällä on lunta.


Kun olin kuvannut Lassen, menin Saimin kanssa vapaaseen tarhaan ja otin siitäkin kuvia. Saimi juoksi heittämieni lumipallojen perässä ja kaivautui melkein Kiinaan. Pitkästä aikaa tuli kuvattua myös Saimia ulkona, viimeksi olen tainnut tehdä sitä joskus viime vuonna?

Tallissa aloitin siivoamalla Lassen ja Uffen karsinat oikein huolellisesti. Kun siivoilin Lassen karsinaa, Heidi tuli tallille ja päätimme hyppiä pieniä esteitä hevosilla. Haettiin otukset tarhoista ja harjasin Lassen, laitoin pintelit, naru kaulalle ja eikun menoksi!

Lassella oli virtaa hurjasti, ja sitten se vasta syttyikin kun tajusi että tänään on hyppypäivä. Meinasi laukassa oikein viedä, mutta malttoi sitten kuunnella kuitenkin. Aloitimme keskellä kenttää olevalla pikkuristikolla, jonka jälkeen hypättiin sarjaa. Aluksi esteet olivat aivan pieniä, sillä tarkoitus oli hypätä pikkuesteitä. Kentän pohja oli kuitenkin todella hyvä, joten nostettiin esteitä. Sitten nostettiin taas. Ja taas. Ja taas. Ja hups keikkaa, viimeinen pysty oli 105cm, josta Lasse hyppäsi yli niin kevyesti ja nätisti, että siihen oli hyvä lopettaa. On se vaan niin pirun hieno hevonen ♥


Kun olin saanut Lassen takaisin tarhaan, jatkoin karsinoiden siivoamista. Siivosin vielä Unaivan ja Grandulan karsinat, samalla kun Katja siivosi loput. Tallilla oli niin ihanan rentoa, eikä kukaan odottanut minua kotonakaan, joten jatkoin tallilla hengailua. Sain jostakin motivaation, ja aloin putsaamaan varusteita! Ihmeiden aika ei ole ohi :D Putsasin kaikki muut varusteet paitsi satulan, joka oli puhdas.

Kun en sitten keksinyt enää muuta tekemistä, päätin lähteä kotiin. Kyllä siellä tallilla hujahtikin yli neljä tuntia!
Nyt tulee paljon kuvia, ja siksi osa niistä on pienempiä.












tiistai 21. helmikuuta 2012

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Tuli tänään taas pohdittua tallilla Lassen (ja hevosten yleensä!) käytöstä.

Lasse on herkkä hevonen, jolla on aivan omanlainen huumorintaju. Kiusallaan se ei kuitenkaan tee mitään. Äitini sanoi tänään puhelimessa viisaasti Lassesta: se on hevonen, joka voisi sanoa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tämä pitää täysin paikkansa Lassen kohdalla, sen olen huomannut monta, monta, monta kertaa. Jos menen tallille iloisena, Lassen on iloinen. Jos taas vihaisena, Lasse protestoi joka asiaa. Jos taas surullisena, Lasse on kiltti. Hevosten kanssa toimii syy-seuraus-suhdekin. Hyvä esimerkki tästä on huonot tallitavat. Kun hevosella on karsinassa tylsää tai se hermostuu, se keksii jotain tekemistä itselleen. Hermostuessaan Lasse kutoo, ja luulen että tämä juontaa juurensa jo sen nuoruudesta.

Myös ratsastessa Lasse peilaa ratsastajaa kuin kirkas peili. Itse huomaan tämän varsinkin laukannostoissa. Lasse on melko tarkka ratsastettava, vaikka sen saa menemään aika  helposti "ihan hyvin". Jotta sen saa menemään tosi hyvin, pitää muistaa hienosäätö omassa istunnassa. Itselläni on paha tapa välillä laukannostoissa heittäytyä ylävartalolla eteenpäin ja ikäänkuin nostaa laukka itse, vaikka hevonenhan sen nostaa. Aina kun heittäydyn, Lasse protestoi - yleensä se lähtee vaan kovaa ravia. Tänään harjoittelin kuitenkin omaa istuntaani taas liian pitkästä aikaa (hyi minua!) ja sain laukannostot sujumaan yläkroppa paikallaan. Tähän otin harjoituksen Tina Sederholmin kirjasta Ratsasta paremmin. Tätä kirjaa suosittelen kaikille, jotka haluavat oppia uusia harjoituksia istunnan ja ratsastuksen korjaamiseen.

Menin hackamorella ja ratsastusvyöllä. Teimme pitkät alkukäynnit sänkkärillä ja tulimme kentälle työskentelemään. Laukannostoissa seuraavanlaisen kirjasta otetun harjoituksen.
- Valmistele hevonen puolipidätteellä, katso ulospäin ja anna laukka-avut. Katso ulospäin kunnes hevonen laukkaa.
- Pään kääntäminen ulos pitää ylävartalon suorana ja saa ratsastajan automaattisesti työntämään sisälonkan eteen, mikä saa hevosen nostamaan myötälaukan. Kun olet tuntenut tämän muutamia kertoja, voit nostaa laukan katse eteen suunnattuna, mutta pidä sisälonkka edessä. 

 Tätä harjoitusta tein isolla pääty-ympyrällä. Alkuun oli outoa nostaa laukka pää käännettynä ulospäin, mutta huomasin melkein heti, että Lasse oli parempi. Se nosti laukan todella nätisti joka kerta, eikä hermostunut. Itse aina hermostutan sen hyökkäämällä kaulalle, eikä raukka tiedä mitä pyydän. Kun sain oman istuntani nostoissa hallintaan, oli Lassekin tyytyväinen.

On se vaan hieno hevonen, vaikka muuta väitetäänkin ♥

Loppuun vielä hassuja kuvia Lassen ilmeilyistä tänään tarhassa.



maanantai 20. helmikuuta 2012

Täysiverinen vai askellajihevonen?

Älkää antako otsikon hämätä, kyllä Lasse on täysiverinen!

Sänkkärillä siitä ilmestyi aivan uusi askellaji esiin tänään.  Täällä on satanut lunta paljon, ja sänkkärillä oli sitä hevosen polviin saakka. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon Lasse joutui rämpimään! Varusteina meillä oli hackamore ja ratsastusvyö.

Aloitimme käynnissä vapaalla ohjalla ja annoin Lassen ihmetellä maailman menoa. Kun olimme kävelleet riittävästi, aloimme ravailemaan. En pystynyt alkuun istumaan yhtään Lassen ravissa, vaan oli pakko olla kevyessä istunnassa. Kun Lasse hieman tasoittui, pystyin istumaankin - itseasiassa se oli helpompaa kuin Lassen normaalissa askeleessa. Teimme isoja ympyröitä ja kiemuroita. Lasse meni tosiaan jossain vaiheessa jotain ihan ihmeellistä askellajia. Se tuntui aivan käynnin, ravin ja töltin sekoitukselta. Pääkin heilui ylös ja alas, aivan kuin askellajihevosilla. Ohjat oli lähes löysällä, joten niistä tämä ei voinut johtua. Heti, kun Lasse rauhottui, askellaji muuttui selvästi raviksi.

Koitin nostaa laukkaa, mutta lunta oli niin paljon että se oli kohtuuttoman vaikeaa Lasselle. Kovassa vauhdissa olisi varmasti ollut helpompaa, mutta en halunnut tänään päästellä. Siksi menimmekin kentälle nostamaan vielä laukat ja ravailemaan loppuravit.

Lasse oli tänään todella kiva kokonaisuudessaan :) Alle vielä vanha kuva vuodelta 2008. Kuvan © Emmi.