sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Aina ei tarvitse nousta selkään.

Tämä postaus edustaa minun näkemyksiä, joten nämä neuvot eivät välttämättä ole täydellisiä. Olen kuitenkin huomannut ne toimiviksi Lassen kanssa. Kokeilemalla selviää, mikä sopii juuri sinun hevosellesi.



Itse tein Lassen kanssa alkuun vain talutusharjoituksia. Nämä harjoitukset sisälsivät liikkeellelähdön, pysähdyksen ja peruutuksen. En käyttänyt kehonkieltä juuri lainkaan, vaan ohjailin hevosta narulla. En ollut varmaan edes kuullutkaan mistään maastakäsin työskentelystä, saati kehonkielellä ohjaamisesta.


Jostakin sitten luin, että hevosta voi ohjailla pelkällä kehonkielellä. Katselin paljon videoita joissa hevoset ovat keskenään esimerkiksi tarhassa. Yritin huomata, miten ne kommunikoivat keskenään, ja pian opinkin huomaamaan näitä keinoja. Koitin samoja Lassen kanssa, ja kas kummaa! Sehän toimi! Kun astuin askeleen Lassea kohti "uhkaavasti" (tätä on kovin vaikea selittää, mutta sillä asenteella että "sinä väistät minua."), Lasse astui kuin astuikin askeleen taaksepäin! Kun astuin taaksepäin ja annoin hevoselle tilaa, se palasi alkuperäiseen paikkaan.

Kiinnostus maastakäsin työskentelyyn (vaikka olenkin ollut hyvä äidinkielessä, niin nyt tökkii: kirjoitetaanko se maastakäsintyöskentely, maastakäsin työskentely vai maasta käsin työskentely?! Jokatapauksessa, ymmärtänette.) lopahti jossain vaiheessa. En "ehtinyt", eli oli kivempi ratsastaa. Sitten sain taas innostuksen hetkeksi, mutta taas lopetin hetkeksi.

Tänä syksynä olen saanut kunnolla puhtia maastakäsin työskentelyyn, sillä olen huomannut, että Lasse toimii paremmin kuin koskaan. Yleensä teemme alkuun ihan vain seuraamisharjoituksia. Eli käynti, pysähdys, peruutus, kiemurtelu. Kun nämä sujuu, otamme mukaan ravia. Kesken harjoittelun saatamme tehdä myös porkkanavenytyksiä. Kun olen varma että Lasse on kuulolla, irrotan yleensä narun, koska sillä ei tee mitään.

Varusteina meillä on siis ihan perus naruriimu ja joskus kauan sitten Hööksiltä tilattu pitkä riimunnaru, jossa on nahkaläpyskät päässä. Katso naru tästä. Joskus pidän myös raippaa mukana totutusmielessä, sillä Lasse vähän aristelee raippaa.


Entisellä tallilla oli aidattu kenttä, johon oli hyvä päästää hevonen irti. Itse tein niin, että pidin Lassen koko ajan ravissa tai laukassa, niin kauan että se alkoi laskemaan päätään ja kertomaan, että nyt olisi kiva lopettaa (kts. alla olevan videon ensimmäinen pätkä). Kun lopetin eteenpäinajamisen, Lasse tuli yleensä luokseni ja aloimme tekemään seuraamisharjoituksia. Petran tallilla ei kuitenkaan ole aitoja kentällä, joten tämä ei ole mahdollista. Siksi on alkuun pidettävä riimunnarua kiinni hetki, ettei hevonen päätä poistua takaisin talliin ;)


Maastakäsin voi tutustua hevoseensa paremmin. Itse olen ainakin saanut ihan erilaisen tuntuman Lasseen, ja tiedän miten se saattaa käyttäytyä tietyissä tilanteissa. Maastakäsin saa hevoseen paljon paremman luottamussiteen ja oppii huomaamaan, että hevosen kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin ratsastaa!


Yritän saada jonkun kuvaamaan joskus maastakäsintyöskentelyämme videolle, niin ymmärrätte paremmin, mitä teen.






Kolme ensimmäistä kuvaa © Petra, seuraava kuva © äiti, seuraava © Mikko, kaksi seuraavaa © allekirjoittanut, viimeinen © Mikko

Videoiden © Mikko

7 kommenttia:

  1. kiva teksti! tuo on totta, että maastakäsin työskentely on tärkeetä. vaikka me ollaankin kilpaileva ratsukko niin mekin puuhastellaan aina välillä maastakäsin! :)

    VastaaPoista
  2. Olipas mukava postaus ja ihana nährä tuos vireos että teillä tosiaan on luottamus kohdallaan :)

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia molemmille!
    Janita, valitettavan usein kisaratsukolta jää maastakäsin hommailu kokonaan pois :/ Onneksi poikkeus vahvistaa säännön! ;)

    Viipi, tuo on pari vuotta vanha video, eli nykyään on vielä parempi luottamus :)

    VastaaPoista
  4. ihan uskomatonta! tosi upeaa... tippa linssissä katteLIN :)
    uudempaa matskua ootellessa
    t. tunti täti u-maalta taas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja lähipäivinä tulossa ilman varusteita-videoita sänkkäriltä ja esteiltä :) Jos pyytäisi Petraa videoimaan vähän useammin.

      Poista
  5. Teillä on kyllä hevosen kanssa ihan uskomaton sielujen sympatia. Ootte kyllä päässyt hienoon tulokseen. Nyt tiedän kyllä, mitä alan harjoittelemaan oman hevosen kanssa, jotta pääsen samoihin tuloksiin. Ymmärrys hevosen ja ratsastajan välillä kasvaa varmasti huimasti selästäkin käsin kun tollasta tulee tehntyä. Hienoa, rakastan sun blogias! Tästä on itteleenkin apua :D

    VastaaPoista