tiistai 31. tammikuuta 2012

Estevideo

Tässä tämä, olkaa hyvä :)


sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Hyppelyä

Jihaa, tänään päästiin taas hyppelemään!
Menin tallille jo kahden maissa, kun oltiin alunperin niin sovittu Petran kanssa, joka oli lupautunut kuvaajaksi. Petra kuitenkin soitti että menee vähän pidempää, joten tein kaikkea yleishyödyllistä tallissa pari tuntia: siivosin Lassen ja Urcon karsinat, vaihdoin hackamoret toisiin suitsiin, siivoilin kaappia ja tein inventaariota, harjasin Lassen kunnolla, siivosin pesupaikan jne.



Tallilla ollessani Silja soitti ja ilmoitti, ettei aika enää riitä Lassen vuokraamiseen ja ratsastamiseen. Toivottavasti tämä ei johda Lassen myymiseen, vaikka olenkin valmis tekemään mitä vain että Possu pysyy kanssani.


Kuitenkin takaisin hyppelyihin. Menin ilman varusteita. Alkuverkassa tein paljon kiemuroita ja kokeilin hevosen kääntyvyyttä. Lasse oli tosi mukavan tuntuinen, kai vaistosi että tänään hypätään. Verryttelyesteellä Possu tajusi todella että nyt ihan oikeasti hypätään. Enpä muista koska se olisi viimeksi ollut noin energinen ja tehnyt isoja loikkia pikkuesteelle!


Menin ensin jokaisen esteen yksitellen, jonka jälkeen ratana. Lasse oli innoissaan, ja varsinkin yhden laukka-askeleen sarjalle tuli pari huonoa hyppyä okserille. Mutta kaikenkaikkiaan Lasse oli hieno ja totteli kivasti :) Hyppelyistä tulossa video kunhan saan pätkät Petralta. Samaten taannoisesta sänkkärisähellyksestä tulee varmaan samalla pätkät, joten kaksi videota tulossa.









Ratsastuskuvien © Petra

Aina ei tarvitse nousta selkään.

Tämä postaus edustaa minun näkemyksiä, joten nämä neuvot eivät välttämättä ole täydellisiä. Olen kuitenkin huomannut ne toimiviksi Lassen kanssa. Kokeilemalla selviää, mikä sopii juuri sinun hevosellesi.



Itse tein Lassen kanssa alkuun vain talutusharjoituksia. Nämä harjoitukset sisälsivät liikkeellelähdön, pysähdyksen ja peruutuksen. En käyttänyt kehonkieltä juuri lainkaan, vaan ohjailin hevosta narulla. En ollut varmaan edes kuullutkaan mistään maastakäsin työskentelystä, saati kehonkielellä ohjaamisesta.


Jostakin sitten luin, että hevosta voi ohjailla pelkällä kehonkielellä. Katselin paljon videoita joissa hevoset ovat keskenään esimerkiksi tarhassa. Yritin huomata, miten ne kommunikoivat keskenään, ja pian opinkin huomaamaan näitä keinoja. Koitin samoja Lassen kanssa, ja kas kummaa! Sehän toimi! Kun astuin askeleen Lassea kohti "uhkaavasti" (tätä on kovin vaikea selittää, mutta sillä asenteella että "sinä väistät minua."), Lasse astui kuin astuikin askeleen taaksepäin! Kun astuin taaksepäin ja annoin hevoselle tilaa, se palasi alkuperäiseen paikkaan.

Kiinnostus maastakäsin työskentelyyn (vaikka olenkin ollut hyvä äidinkielessä, niin nyt tökkii: kirjoitetaanko se maastakäsintyöskentely, maastakäsin työskentely vai maasta käsin työskentely?! Jokatapauksessa, ymmärtänette.) lopahti jossain vaiheessa. En "ehtinyt", eli oli kivempi ratsastaa. Sitten sain taas innostuksen hetkeksi, mutta taas lopetin hetkeksi.

Tänä syksynä olen saanut kunnolla puhtia maastakäsin työskentelyyn, sillä olen huomannut, että Lasse toimii paremmin kuin koskaan. Yleensä teemme alkuun ihan vain seuraamisharjoituksia. Eli käynti, pysähdys, peruutus, kiemurtelu. Kun nämä sujuu, otamme mukaan ravia. Kesken harjoittelun saatamme tehdä myös porkkanavenytyksiä. Kun olen varma että Lasse on kuulolla, irrotan yleensä narun, koska sillä ei tee mitään.

Varusteina meillä on siis ihan perus naruriimu ja joskus kauan sitten Hööksiltä tilattu pitkä riimunnaru, jossa on nahkaläpyskät päässä. Katso naru tästä. Joskus pidän myös raippaa mukana totutusmielessä, sillä Lasse vähän aristelee raippaa.


Entisellä tallilla oli aidattu kenttä, johon oli hyvä päästää hevonen irti. Itse tein niin, että pidin Lassen koko ajan ravissa tai laukassa, niin kauan että se alkoi laskemaan päätään ja kertomaan, että nyt olisi kiva lopettaa (kts. alla olevan videon ensimmäinen pätkä). Kun lopetin eteenpäinajamisen, Lasse tuli yleensä luokseni ja aloimme tekemään seuraamisharjoituksia. Petran tallilla ei kuitenkaan ole aitoja kentällä, joten tämä ei ole mahdollista. Siksi on alkuun pidettävä riimunnarua kiinni hetki, ettei hevonen päätä poistua takaisin talliin ;)


Maastakäsin voi tutustua hevoseensa paremmin. Itse olen ainakin saanut ihan erilaisen tuntuman Lasseen, ja tiedän miten se saattaa käyttäytyä tietyissä tilanteissa. Maastakäsin saa hevoseen paljon paremman luottamussiteen ja oppii huomaamaan, että hevosen kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin ratsastaa!


Yritän saada jonkun kuvaamaan joskus maastakäsintyöskentelyämme videolle, niin ymmärrätte paremmin, mitä teen.






Kolme ensimmäistä kuvaa © Petra, seuraava kuva © äiti, seuraava © Mikko, kaksi seuraavaa © allekirjoittanut, viimeinen © Mikko

Videoiden © Mikko

perjantai 27. tammikuuta 2012

Pitkästä aikaa hevosen selässä!

Olen ollut menneen viikon aikana todella laiska ratsastamaan. Eilenkin piti mennä tallille, mutta nukuin pommiin... Tällä viikolla töissä siis iltavuoro, eli matkaan on lähdettävä klo 13 ja kotona olen noin 22:35. Tallille pitää siis lähteä klo 10 maissa aivan viimeistään, että ehdin vielä syömään ennen töihin menoa. Eilen minulla oli herätyskello jo yhdeksältä soimassa, mutta jostain syystä painoin sen pois, ja heräsin 10:20... Perhana.


Tänään Pete kuitenkin repi minut väkisin ylös aamulla. Ja uteliaille tiedoksi, olen maailman aamu-unisin ihminen! Aamuisin muistutan usein ulkonäöltäni metsänpeikkoa ja olen äreä kuin p*rseeseen ammuttu koiperhonen. On suorastaan hengenvaarallista yrittää herättää minua kesken kauneusunien, mutta Pete on rohkea kuin leijona ja uskaltaa herättää minut. Aamulla olin jälleen kiukkuinen kun minut herätettiin, mutta onneksi tallillakäynti piristi mieltä!

Lasse odotteli karsinassa kun menin tallille. Harjasin sen nopeasti ja heitin lampaankarvan selkään, sillä olin laittanut toppahousut jalkaan enkä halua että ne likaantuvat. Homoviltti ja naru kaulalle ja menoksi. Olin jo päässyt kentälle ja nousemassa selkään kun huomasin että kypärä unohtui... No, eikun takaisin talliin ja uusi yritys. Saimi on lähes aina tallilla mukana, ja se tuottaa toisinaan ongelmia. Tänäänkin yritin taluttaa sekä koiraa että hevosta kameralaukku heikosti olalla. Onneksi alan tottua tähän.


Menin tänään ihan nopean perusratsastuksen, eli askellajit läpi. Käynnissä harjoittelimme ilman narua käännöksiä ja ne meni todella kivasti. Uskon että pystymme tulevaisuudessa menemään ilman kaulanaruakin. Ravissa Lasse venytteli vetämällä turvan ihan maanrajaan, oikein kunnolla eteenalas. Laukassa emme tehneet mitään erityistä, kunhan vain hömpöttelimme ja nautimme kauniista säästä. Vähän meinasi posket jäätyä, mutta emme menneet niin pitkään että olisi totaalinen jäätymys tapahtunut.

Lasse oli todella mukava tänään. Itse tein taas virheen ja totesin, etten ikinä laita enää toppahousuja jos meinaan mennä ilman satulaa. Housut luistavat mukavasti ja lahkeet meinaavat nousta korviin.

Toivepostauksia tulossa ainakin seuraavista aiheista:
Maastakäsintyöskentely
Epäonnistumispostaus
Parhaat hetkemme

Katsotaan jos innostun esittelemään kamerakamani niinkuin Jenny toivoi.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Mitä haluatte lukea?

Nyt on taas teidän vuoronne ehdotella kirjoitettavaa! Laittakaa erilaisia postausehdotuksia kommentilla tulemaan. Mieluiten hevosteluun liittyvää, en halua kirjoittaa itsestäni :D



Ainiin, ja Lassen ontuminen loppui jo seuraavana päivänä. Ei ollut ontunut lainkaan kun Silja oli mennyt, oli ollut ihan normaali oma itsensä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kipuilua

Lasse on kipeä.

Eilen menimme Sonjan kanssa tallille. Sonja laittoi Lassen ratsastuskuntoon samalla kun minä siivosin karsinan ja laitoin iltaruuat turpoamaan. Kun menimme kentälle ja Sonja nousi selkään, minulle tuli tunne, että Lassella ei ole kaikki hyvin. En tiedä mistä tämä tunne tuli, mutta tiesin että Lassella ei ole kaikki hyvin.

Alkukäynneissä ei Lassen liikkumisessa näkynyt varsinaisesti mitään poikkeavaa. Ehkä takapää liikkui vähän oudosti. Ravissa Lasse liikkui todella nätisti Sonjan alla, oikeastaan ensimmäistä kertaa niin hyvin - mutta jotain oli vialla. Välillä Lasse onnahti pari kertaa, mutta en saanut oikein hämärässä selvää, että mitä jalkaa se ontui.

Käskin Sonjan kokeilla vielä laukkaa, jos joku lihas olisikin vain vähän jumissa, ja aukenisi liikkeessä. Sonjan laukkaillessa kysyin, että miltä laukka tuntuu. Katselin nimittäin että se oli kaikkea muuta kuin sujuvaa. Lasse yritti rikkoa raville koko ajan ja laukka ei pyörinyt yhtään. Sonja vahvisti huomioni: laukka tuntui oudolta ja töksähtelevältä, ja koko ajan piti ratsastaa. Totesin, että nyt on viisainta lopettaa. Sonja ravasi vielä pari kierrosta ja otti loppukäynnit.

Tallissa tutkin Lassen jalat ja kun niistä ei löytynyt näkyvää vikaa, hieroin takapuolen lihaksia ja lavat. Ja todennäköisesti löysin syyn: vasen lapa oli todella kireä ja Lasse alkoi heti heiluttelemaan päätään kun hieroin. Laitoin kipeään lapaan arnikaa ja jalkoihin MSM-linimenttiä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Lasse saa lapansa erikoisesti jumiin. Viime vuonna juuri ennen puikkoluuepisodia Lasse oli ilmeisesti karsinassa piehtaroinut ja saanut lapansa jumiin. Silloin se ontui kyllä ihan selvästi, mutta tämä meni parissa päivässä ohi muistaakseni.




Kuvan © Petra. Viime vuoden lapajumin venyttelyä.

torstai 19. tammikuuta 2012

Varusteetta ja kuolaimettomilla

On ollut taas vähän kiireitä niin en ole ehtinyt tänne blogiin nyt maanantain jälkeen kirjoittamaan.


Silja ei päässyt eilen tallille, joten minä kävin liikuttamassa Lassen. Tarkoitus oli ensin tehdä maastakäsin harjoituksia, mutta tallilla totesin että olin pukenut ihan liian vähän vaatetta päälleni, ja että jäätyisin jos menisin taluttelemaan. Päätin sitten mennä kevyesti ilman varusteita. Hevonen toimii niin ihanasti myös lämpöpatterina ku menee ilman varusteita.

© Pete

Lasse oli ihan mukava. Mentiin kaikki askellajit läpi. En tiedä, onko sillä nyt joku myöhästynyt uhmaikä vai mikä on, mutta eilenkin se yritti pukittaa ja lähti laukkaamaan kentän toiseen päähän. Teki tämän kyllä vain  kerran, eli voi olla että on vain virtaa. Jos alkaa useammin tekemään ja vaikuttaa siltä että on kipeä, niin sitten pitää tutkia. Nyt ei ole vaikuttanut kuitenkaan yhtään kipeältä.

Tänään ajattelin pistää jotain päähän ihan vaan näiden pukitteluyrityksien takia, että saan sitten komennettua jos keksii jotain. Laitoin sitten kuolaimettomat.
Lasse toimi ihan hyvin, painoi vaan kädelle aika paljon. Ja yritti kerran laukanvaihdossa temppuilla, mutta ei sen enempää. Teimme aika rennon treenin rokotuksen takia.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Varusteita ja maastakäsintyöskentelyä

Sain tänään otettua kuvat varusteistamme, kun Lassella oli rokotus ja menin hiukan liian aikaisin tallille. 

Pintelit. Harmaat on Eskadronin fleecepintelit ja siniset Horzen. Rakastan noita harmaita!

Jotkut Horzen ikivanhat fleecepintelit. Nää on myynnissä, ei oo itsellä käyttöä.

Riimu ja naru. Riimun ostin Hööksiltä halvalla ja olen ollut tosi tyytyväinen.

Ainoa julkaisukelpoinen kuva Lassen tallifleecestä. Uusi tulossa, tämä on tällainen 15e rutku, joka on edestä todella huono. 

Parhaat loimemme. Sininen on sadeloimi, ruudullinen toppaloimi. Molemmat Finntackeja ja molemmissa kaulakappale.

Muita loimia. Ylhäältä alas: Vettäpitävä ratsastusloimi, kaulakappaleellinen fleeceloimi, ohut sadeloimi (tähän myös kaulakappale) ja sininen "edustusfleece"

Käytössä olevat huovat. Harmaa on ehdottomasti parhain näistä: paksu ja tukeva. Tummansininen on joku Horzen halpis josta en tykkää muuta kuin värin vuoksi. Beige on ostettu Hööksin alennusmyynnistä ja sitä käytetään ratsastusvyön kanssa.

Ratsastusvyö ja romaani.

Muhammad-al-Possum-viltti. Juuri sopivan kokoinen lämmin villaviltti, joka on kiva laittaa alku- ja loppuverkkoihin kaulalle. Lämmittää mukavasti myös ratsastajan jalkoja.
Lampaankarva. Tätä käytetään talvisin. Pehmentää myös mukavasti Lassen säkää jos menee ilman satulaa.

Lassen karsinanovessa oleva kyltti.

Kaappimme. Ylähyllyllä kypärät ja tilpehöörilaatikko. Laatikon takana heijastintavarat.
Keskihyllyllä kaikki purkit ja purnukat, mm. linimentit, hännänselvitysaineet, nahanhoitotuotteet jne. Ja tyhjä Batterytölkki, jota kukaan ei ole heittänyt vielä pois.
Sitten on kaikki yleisroina. Saappaat, harjat, pintelit, naruriimu+pitkä naru, kaulanaru, juoksutusliina ja porkkanat.
Alahyllyllä kaikki mitä käytetään harvemmin: Siljan valkoinen kouluhuopa, heijastinloimi, buutseja jne.

Kuolaimettomat suitset. Ovat tällä hetkellä kotona. Turparemmi liian suuri, ja tarkoituksena on ollut jo pitkään viedä ne suutarille. Tuossa naulakossa ne silti nököttää...


Hackamore-suitset. Otsapanta menossa vaihtoon, koska tuo on liian pieni Lasselle. Eli sekin on myynnissä. Näissä suitsissa lempparikumiohjani. 

Tessaa kiinnosti kovasti, mitä se täti oikein kuvailee käytävällä. 

Kaulanaru. Olen kysellyt hintoja nahkaiselle vastaavalle, sillä tämä on törkeän näköinen :D

Kaulanarun kädensija. Paksummasta osasta on helpompi pitää kiinni.

Pitkä riimunnaru. Unohdin mitata kuinka pitkä tämä on, mutta voin sanoa että PITKÄ! Tällä on hyvä tehdä maastakäsinjuttuja, kun ei pituus lopu kesken. 

Naruriimu. Ostin joskus halvalla Hööksistä kun mentiin klinikkareissulla ohi. 

Tästä näkee naruriimun värit paremmin.

***
Katso täältä myynnissä olevat tavarat. Linkissä olevien lisäksi myynnissä vihreät fleecepintelit (4kpl), toinen suora kuolain, ylhäällä oleva otsapanta ja valkoinen koulusatulahuopa koko full.
***

Rokotus meni hienosti: Lasse ei edes huomannut toimenpidettä. Saimi pelkäsi eläinlääkäriä enemmän kuin Lasse! Rokotuksen jälkeen menin kentälle tekemään maastakäsintyöskentelyä. Laitoin Lasselle päähän naruriimun ja pitkän narun ja selkään loimen, ettei aivan nakuna joudu olemaan.

Lasse toimi tänään todella hyvin. Aloitimme porkkanavenyttelyllä, ja Lasse teki ne oikein mallikkaasti. Teimme myös seuraamis- ja pysähdysharjoituksia. Jossain vaiheessa otin riimunnarun kokonaan pois, kun oli ihan turha. Kokeilimme myös ravia ihan pikku pätkät ja Lasse oli tosi hienosti.

On se vaan niin kiva hevonen ♥



Porkkanavenyttelyä.

Tällainen turkki Lassella on klippaamattomissa kohdissa! Onko ihme että hevonen hikosi ennen klippausta kovasti?

Mulkosilmä ja edustusloimi.

Lasseko linssilude?

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kevyessä istunnassa

Tänään oli taas Sonjan vuoro ratsastaa Lassella ja minä pidin tuntia. Ajatuksena oli rääkätä Sonjaa kevyessä istunnassa.


Päässä Lassella oli hackamoresuitset, kun en tykkää enää pitää kuolaimia sillä juurikaan. Sonja teki alkuun pitkän alkuverryttelyn, kun Lasse oli ollut alkupäivän sisällä eikä ollut näinollen päässyt liikkumaan. Verryttelyn jälkeen aloimme tekemään hommia.

Sonja meni siis koko ajan kevyessä istunnassa. Aina pitkillä sivuilla piti tehdä loiva kiemura, joka "keskipisteessä" piti tehdä voltti uralle päin. Alla selventävä kuva.

Yrittäkää taas saada hienosta Paint-söherryksestäni selvää :D


Aloitimme oikeasta kierroksesta, ja se oli selvästi molemmille hankalampi suunta. Sonja meni vähän "etupainoiseksi" ja Lasse ei olisi halunnut liikkua. Kun siirryimme vasempaan, meni kaikki paljon paremmin.

Laukassa teimme isoa keskiympyrää kevyessä istunnassa. Tämä meni jo paljon paremmin kuin raviharjoitus ja Lasse alkoi myötäämään tosi kivasti vähän eteenalas.

Kokeiltiin vielä Sonjan istunnan joustavuutta pikkuesteellä. Ensimmäisellä kerralla Lasse yllättyi esteestä ja teki jonkun ihme ninjaloikan yli, jolloin Sonja vähän horjahti mutta loput meni tosi hyvin. Ristikolla oli kokoa siis ehkä 20cm(?) ja pystyllä 50cm(?). Lopussa siis korotin esteen pystyksi, että Lasse hyppäisi edes hiukan.



Sain taas inspiraation siivota meidän kaapin! Viime kerrasta ei ole pitkä aika, mutta jotenkin kaappi räjähtää aina vain uudelleen... Löysin taas vähän tavaraa kotiin vietäväksi, mm. kaksi satulahuopaa ja turvaliivin.

Huomenna Lassella on rokotus, ja ajattelin tehdä maastakäsintyöskentelyä. Lisäksi ajattelin väsätä jonkinlaisen varustepostauksen tänne, lähinnä varusteista mitä nykyään käytän. En viitsi ihan kaikkia juttuja välttämättä kuvata, täytyy katsoa.


Vieläkin saa uutta banneria äänestää, tällä hetkellä kolmosvaihtoehto johtaa selvästi, ykkönen toisena ja muita ei olekaan äänestetty.