tiistai 27. joulukuuta 2011

Kuolain vaiko eikö?




Kun Lasse tuli minulle, sillä käytettiin kolmipalaa kentällä ja olympiaa maastossa. En tiennyt tuolloin kuolaimista juuri mitään muuta, kuin että ne ovat hyvät kääntämiseen ja ohjaamiseen. Jos hevonen ei kääntynyt, vedin vähän kovempaa. Jos se ei pysähtynyt maastossa, riuhtaisin ohjista lähes kaikin voimin.

Jossain vaiheessa selvisi, ettei Lasselle sovi nivelletty kuolain lainkaan, matalan kitalaen vuoksi. Aloin käyttämään suoraa kuolainta. Kentällä menin normaalilla suoralla kuolaimella, maastoon oli pelhamit deltaohjalla. Kun saimme luottamusta, riitti maastoon pelkkä suora kuolain.

Huomasin ja tiesin, että Lasse on herkkä suustaan, eikä sietänyt yhtään kovempaa kättä. Silti ratsastin sillä turhan kovasti. En ajatellut, millaista vahinkoa voin kuolaimella saada aikaan. En koskaan miettinyt, mitä siellä suussa todella tapahtuu. Koskaan sitä ei ole minulle kerrottu, vaan olen sen itse joutunut oppimaan. Parhaiten olen oppinut katsomalla videoita. Parhaiten opettaa videot, joissa on oikeasti selvästi näytetty, miten kuolain vaikuttaa suussa. Toki onhan nuo hieman karrikoituja suurin osa, mutta paremmin se karrikoitu materiaali jää mieleen.

Tätä videota katsoessani tajusin todella, miten kuolaimella voi satuttaa hevosta. Jos kuolain osuu hampaisiin, kipu heijastuu koko päähän. Tietäähän sen - yritäpä itse iskeä hampaitasi vasten rautaa. Niin, teki kipeää, eikö? Surullisinta on, että vaikka itsekin olen tiennyt tämän, niin silti olen repinyt Lassea kuolaimella. Olen rankaissut sitä ohjia repimällä, jossei se ole ymmärtänyt epäselviä apujani. Monta, monta kertaa olisin voinut pistää kuolaimen Lassen suun sijaan omaan suuhuni ja repäistä silloin. Miksi sitten riuhtaisin Lassea? En tiedä. Rehellisesti sanottuna, en tiedä. Ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. Onneksi Lasse on kiltti, ja antaa virheeni anteeksi.

Lassen kanssa olen tehnyt enemmän virheitä kuin yhdenkään muun hevosen kanssa, mutta samalla oppinut niistä kaikista eniten. Nykyään haluan mennä kumikuolaimella, jos joku suuosa on laitettava. En halua satuttaa herkkää hevostani tavallisella kuolaimella. Ja kuten olen huomannut, en tarvitse lainkaan kuolainta Lassen ohjaamiseen.

Toinen kuolain, mitä Lassella käytän kumikuolaimen, on hackamore, jossa ei myöskään ole suuosaa. Kun Lassella ei ole suussa mitään, se kulkee rennommin ja uskaltaa tukea paremmin ohjalle. Hackamorella pitää vain varoa, ettei Lasse painu liian linkkuun edestä, joten sitäkään kuolainta en käytä usein.

Vaikka en itse käytä normaaleja kuolaimia, en tuomitse silti muita jotka käyttävät niitä. On jokaisen valinta, kuinka kuolainta käyttää ja millaista haluaa käyttää. Kaikki hevoset eivät toimi niinkuin Lasse, sillä jokainen hevonen on yksilö. En halua edes puuttua muiden kuolaimiin, sillä omistajat tietävät parhaiten, mikä omalle hevoselle on hyväksi. Minä en osaa käyttää kuolainta täysin oikein, joten valitsen mahdollisimman pehmeän keinon (kumikuolaimet, ilman varusteita, kuolaimettomat, hackamoret). Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee, ja tämä on se, minkä minä näen parhaaksi oman hevoseni kohdalla.

6 kommenttia:

  1. Huoh tää oli mulle avartava teksti. Oon joskus turhan tempperamenttinen ja olen sortunut tuohon repimiseen välillä kun ei tunnu onnistuvan ja nyt kun luin niin tulipas huono omatunto.. tämän jälkeen kyllä kitken tuon tavan pois.

    VastaaPoista
  2. Hyvä jos sain muitakin heräteltyä kuin vain itseäni :)

    VastaaPoista
  3. Tää teidän blogi on kyllä tosi hyvä! Tässä oon lueskellut näitä postauksia sievästi epäjärjestyksessä. Teillä kyllä yhteistyö pelaa siihen malliin, että voi olla vähän kateellinenkin ja ihan syystä. :D Komea hevonen!

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia Jessi! Lasse on kyllä komea tapaus (välillä) :)

    VastaaPoista
  5. Hyi, kun tuli paha olo tuosta videosta.=(
    Itse ratsastan ratsastuskoulussa enkä voi vaikuttaa hevosen kuolaimen valintaan. Tuntuu pahalta ajatella että vakiohepallani on olympiat viimeisessä renkaassa ja se on omalla tavallaan herkkä suusta, mutta olen ja tiedän että muutkin ovat joutuneet repimään sitä melko kovaakin suusta, koska se kuumuu laukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratsastuskoulussa onkin ikävää juuri se että ei pysty vaikuttamaan hevosen varusteisiin :/ Onneksi omalla ratsastuksella pystyy vaikuttamaan siihen kuinka pakollisia varusteita käyttää :) Lassella oli myös olympiat mutta luovuin niistä kun tajusin etten osaa niillä ratsastaa.

      Poista