keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Oivalluksia

Tänään ratsastin Lassella ilman satulaa ja kokeilin uusia kumikuolaimia ja pinteleitä. Pintelit oli huippuhyvät, ihanan pehmeää fleeceä, sopivan pituiset ja vahvoilla tarroilla. Nämä siis harmaat Eskadronit, kun meillä on harmaa huopa ja minulla harmaa takki.... Joten pitihän pintelitkin olla harmaat! Kumikuolaimet on vihreät omenanmakuiset, mutta käytössä ei juurikaan erilaiset kuin normaalit kuolaimet. Ehkä itsellä parempi olo kun on pehmeämpi kuolain suussa.

Ratsastin tänään tunnin verran, mikä on huiman paljon. Usein tulee ratsastettua puolisen tuntia tai hieman enemmän, laiska kun olen. Mentiin alussa kolmikaarista kiemurauraa ravissa. Vaikeutin harjoitusta sen verran että aina ennen uutta kiemuraa tein pienen voltin. Tässä Lasse toimi ihan kivasti. Välillä vähän voltit levisi, mutta ei paljoa.

Laukassa harjoiteltiin ihan vaan laukan pyörimistä. En tiedä mikä oli, mutta laukka oli ihan nelitahtista. Päästin hevosta vähän reippaammin eteenpäin, jonka jälkeen se oli vähän parempi. Sitten tein paljon nostoja.

Yhdessä nostossa Lasse nosti päänsä ja minä sitten mutisin siinä sille että käskinkö sun nostaa pääs?! EN!! Ja siinä tapahtui oivallus. Käskinhän minä. Minä tein siellä selässä jotain väärin, minkä takia Lasse nosti sen pään. Saatoin antaa tyypilliseen tapaani liian vahvat avut jolloin hevonen säikähtää tai muuten vain horjahtaa tai mitä ikinä. Mutta vika on minussa.


Ei Lasse kiusallaan tee mitään tyhmää(paitsi ehkä joskus), se on jo huomattu moneen kertaan. Kaikki kiukuttelu johtuu ainakin minun allani joko epäselvistä tai voimakkaista avuista, pahasta mielestä, kiukusta ymsymsyms. Lista on loputon. Ja yleensä tämän kaltaiset tilanteet johtaa seuraavaan väärinymmärrykseen ja lyhythermoisena ratsastajana suutun hevoselle. Tämä on onneksi vähentynyt huomattavasti kun olemme alkaneet rentoilemaan enemmän.

Tämä oivallus oli pelkästään positiivinen, enkä saanut siinä aihetta masennukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti