lauantai 31. joulukuuta 2011

ILOISTA UUTTA VUOTTA!

© Petra
Tänään menin alunperin tallille vain siivoamaan karsinan ja laittamaan Lassen iltaruuat. Kuitenkin tallille mennessä olin todellakin ajatusten nollauksen ja tuuletuksen tarpeessa, joten päätin sitten hakea Lassen tarhasta ja mennä köpöttelemään ilman varusteita. Joten viltti niskaan, naru kaulaan ja menoksi!

Kenttä oli aika jäässä, joten menin vain käyntiä. En tykkää yhtään ratsastaa hevosta käynnissä, sillä se on tylsää (seliseli, oikeasti se on Lassen kanssa vaikein askellaji, ja todennäköisesti sen takia se aina jää vähemmälle....) Tänään oli kuitenkin pakko vääntää käynnissä.

Teimme paljon erilaisia väistöjä. Vähän joka paikassa pyysin Lassen takapäätä sisään tai ulos tai koko hevosta liikumaan sivulle. Teimme myös etuosakäännöksiä. Näissä huomasin taas, että vasen jalkani ei toiminut normaalisti. Oikeasta kierroksesta etuosakäännöksestä ei tullut oikeastaan kertaakaan mitään, kun en saanut jalkaa tottelemaan. Vasemmassa kierroksessa taas kaikki meni paremmin kuin varusteilla.
Ja tänään on muuten kulunut tasan kolme vuotta siitä kun loukkasin selkäni.

Lasse oli kuitenkin tänäänkin todella mukava ratsastaa. Tästä lähtien kuitenkin muistan, miksi ilman satulaa kannattaa aina mennä ratsastushousuilla. Kollareilla tahtoo tulla mukavat rakot persiiseen, kun ovat niin ohuet... Ratsastushousuissa on sentäs edes jotain paksumpaa välissä! Lassellakin kun tuo säkä muistuttaa lähinnä Mount Everestiä....



ILOISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE BLOGIMME LUKIJOILLE!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Kiireetön päivä

Tänään oli pitkästä aikaa tallilla sellainen harvinainen päivä, ettei minulla ollut kiire mihinkään. Tätä ei ole hetkeen tapahtunut, ja nautinkin täysin siemauksin tallilla puuhastelusta. Yleensä kun olen aina vähintään 15min myöhässä joka paikasta, niin helposti tulee tallillakin tehtyä kaikki vähän...nopealla tempolla.

Lähdössä ratsastamaan.

Petra oli samaan aikaan tallissa ja pyysin häntä ottamaan pari kuvaa kun ratsastin ilman varusteita. Kuvista näyttää että olisi aivan säkkipimeää, mutta kenttä on todellisuudessa hyvin valaistu. Ja näettekö tuon valkoisen aineen kuvissa? Jep, täällä satoi lunta! Kentän pohja oli todella hyvässä kunnossa, joten uskalsin hypätäkin pari kertaa.


Aloitin ihan vain kävelemällä ympäri kenttää. Sitten vähän ravailin ja laukkailin, pääasiassa pääty-ympyrällä. Oikeassa kierroksessa oli jotain vikaa Lassen mielestä, kun katseli minua rehellisesti ulkokautta silmiin. Naureskelin vaan ja kyllä Lassekin sitten käänsi sitä päätä oikeaan suuntaan. Alkuverkan jälkeen menin pienenpientä ristikkoa joka oli kentällä. Lasse ei olisi edes hypännyt ristikolla ellei tolppina olisi ollut tynnyrit. Niiden ansiosta Lassekin viitsi nostella kinttujaan edes hieman.


Kun oltiin menty pari kertaa ristikko, Petra nosti sen pystyksi. Lasselta tuli todella hyviä ja pyöreitä hyppyjä, ja vain kerran oli ponnistuspaikka hukassa. Lasse oli todella mukavan tuntuinen koko ratsastuksen ajan.


Loppuravit menimme rennosti eteenalas. Lasse meni aivan turpa maassa, enkä muista hetkeen saaneeni sitä niin rennoksi. Ravailimme ympäri kenttää melko reipasta ravia ja annoin hevosen venytellä (ja yritin pysyä kyydissä mahdollisimman hiljaa). Lasse on niin suloinen kun ilman varusteita se lerputtaa alahuulta!


Ratsastuksen jälkeen siivoilin kaapin ja karsinan ihan rauhassa. Karsinasta tulikin huippupuhdas, kun yleensä siivoan sen vain pikaisesti. Iltamössö oli jo laitettu valmiiksi, joten sitä ei tarvinnut laittaa.

Muistin vihdoin ottaa meidän kuolaimettomat suitset kotiin! On pitänyt viedä ne suutarille jo aikaa sitten. Suitset on muuten sopivat, mutta turparemmi on liian pitkä, joten käyn paikalliselta suutarilta kysymässä, saako sitä jollain tavalla hiukan lyhennettyä.

Ufot ovat vallanneet maan!!




Kuvien © Petra

Kysymyksiä tulemaan!

Nyt olisi sitten kysymyspostauksen aika. Laittakaa kysymyksiä mitä mieleen tulee, yritän parhaani mukaan vastata niihin. Myös toivepostausehdotuksia saa laittaa tulemaan.

© Petra

Lisäksi lähiaikoina tulossa arvonta, kunhan saan ensin mietittyä palkinnot ja kunhan tulee vielä muutama lukija lisää. Teitä on jo nyt huimasti, kiitos kaikille lukijoille!!

torstai 29. joulukuuta 2011

Lasse muilla ratsastajilla

Aika paljon blogi on nyt keskittynyt allekirjoittaneen ja Lassen touhuiluihin. Nyt päätin tehdä kuvapainotteisen postauksen siitä, miten Lasse toimii muilla ratsastajilla. Tässä ei ole todellakaan kaikki, mutta jonkinlaista käsitystä saa.

Lähes kaikki, jotka ovat ratsastaneet Lassella, ovat tykänneet siitä. Monet ovat kehuneet laukkaa ja herkkyyttä. Lasse on näyttänyt kyllä myös muille, että sitten kun se on kamala ratsastaa, se on todellakin kamala :D Lasse on myös hyvin muuntautumiskykyinen hevonen, eli käyttäytyy sen mukaan, minkä tasoinen ratsastaja on selässä.

Tässä postauksessa on niin paljon kuvia, että laitoin ne pieninä! Suurentakaa kuvat klikkaamalla!

SILJA JA LASSE
Silja on siis Lassen puoliylläpitäjä. Menemme aina viikot niin, että Siljalla on kolme päivää, minulla kolme ja Sonjalla yksi. Joka viikko Lassella on kuitenkin vapaa, sillä harvoin ehdimme joka päivä menemään tallille. Alussa allekirjoittaneella oli kriisi, kun Silja ratsasti Lassella paremmin, mutta jossain vaiheessa tajusin että ratsastamme vain eri tavalla, ja mitä sitten vaikka Silja menisikin paremmin? :D






PETRA JA LASSE
Lasse oli Petralla ylläpidossa pari kuukautta(?) keväällä 2011. Petra kisasi Lassella tuona aikana jonkin verran, mutta sitten puikkoluun murtuman vuoksi Lasse joutui sairaslomalle ja ylläpito päättyi. Petran kanssa Lasse sai hypätä paljon. Paras tulos kisoista oli luokasta 90-100cm voitto!



130cm. © ?

Petran kanssa on tullut tehtyä vähän outojakin asioita...

SONJA JA LASSE
Siskoni Sonja on alkanut menneenä syksynä ratsastamaan enemmänkin Lassella. Olen itse pitänyt tunteja, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus pyytää jotain kunnon opettajaa opettamaan. Kuka tietää vaikka tämä pari pääsisi joskus lähiseudun pikkukisoihinkin, sillä Sonja on mielestäni lupaava nuori ratsastaja.


© Jenny S



PETE JA LASSE
Kihlattuni joutuu kanssani aika usein tallille ja on joutunut myös Lassen selkään. Tiedän kuitenkin, ettei Pete arvosta kovinkaan jos laitan ratsastuskuvan tänne, joten saatte tyytyä tällaisiin kuviin ;)

Raasu joutuu tekemään montaa asiaa yhtä aikaa: pitämään kiinni hevosesta, puhumaan puhelimeen, pitämään kiinni koirasta ja huolehtimaan ratsastajan nestetasapainosta (se on Battery-tölkki, ei kaljaa :D).

?? Lasse taisi kyllästyä :D

Välillä joutuu myös avustamaan valokuvausta harrastavaa tyttöystävää: mutta eihän tämä kaakki edes hymyile!?

ÄITI JA LASSE
Lassen ansiosta äitini ei enää pelkää hevosia. Lassella äiti on opetellut ratsastamaan. Tasan kerran äiti on tippunut Possulta, enkä minä ollut edes näkemässä sitä... Aina kun äiti nousee selkään, Lasse laittaa täti-vaihteen päälle.





VIERAILEVAT TÄHDET JA LASSE
Toisinaan Lassen selkään on eksynyt myös muita ratsastajia. Tässä kuvia heistä.

Suvi ratsasti Lassella samaanaikaan kuin....
...minä menin hänen Tella-ponilla :D

Petran äiti Katjakin on käynyt Lassen selässä.
Pikkusiskoni Tuuli

Pikkusiskoni Sara

LOTTA JA LASSE
Krhm, hevosellani on ratsastanut EM-tason kenttäratsastaja.... En suinkaan ole siitä ylpeä :DD Lotta asuu samalla paikkakunnalla ja samalla tallilla käytiin nuorempina. Siljan kanssa olimme nostamassa puomeja ja ehkä jo 80cm kohdalla kysyimme että eikö riittäisi kun on niin korkeita :D Korkeimmillaan okseri oli 105cm jos oikein muistan.


105cm

Loppukevennyskuva :D Lasse veti jänisloikalla esteen yli.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Maastoilua

Tänään lähdin Lassella maastoon, kun oli niin nätti sää.

Lähdettiin vähän kiireellä kun yllätysyllätys, olin taas aikataulusta myöhässä. Alkumatkasta Lasse oli taas tosi vastahakonen liikkumaan. En ymmärrä mistä tämä maastossa jumittaminen johtuu: välillä hevonen vain on niin innoissaan ettei pysty menemään rennosti eteenpäin, ja sitten vetää herneen sieraimeen ja menee vain takaperin. Tälläkin reissulla käytiin yhdessä ojassa jossa oli vettä.

© Emmi

Kun näistä jumittamisista päästään eteenpäin, alkaa yleensä hevonen rentoutumaan. Saattaa siis alkuun mistä vain askellajista vetää liinat kiinni ja lähteä peruuttamaan. Mutta ei tee tätä joka kerta, joten tiedä sitten mikä täykkärin päänsisäinen juttu tämäkin on. Ja on tehnyt sitä alusta lähtien, eli ei ole mikään uusikaan juttu. Vika ei myöskään ole satulassa, sillä olemme menneet eri satuloillakin.

Mutta takaisin tähän päivään. Kun oltiin tästä jumittamisesta päästy, päästiin vauhtiin. Tie oli vähän jäinen, mutta sellainen että pystyin siinä ottamaan ravia ja laukkaakin. Suurimman osan matkasta menimme rentoa eteenalas-laukkaa. Kovaa emme menneet pohjan vuoksi. Aina kun siirryimme käyntiin, alkoi hevonen haahuilemaan ja melkeinjumittamaan, joten kävelimme pieniä pätkiä aina silloin tällöin.

Tällä reissulla tuli vielä kaksi jumituskohtausta. Toinen oli kun jossain pihassa alkoi koira ulvomaan, mutta pääsimme aika nopeasti tästä jumista pois. Viimeinen jumitus oli melkein perillä, kun yhdessä pihassa oli PONI. Pieni shetlanninponi. Ja sehän oli aivan kamala! Lasse-raasu vain tuijotti sitä korvat ja häntä tötteröllä, jännittyneenä kuin viulunkieli ja puhisi :D En voinut tehdä muuta kuin nauraa urheaa ruunaani. Kun Lasse sitten suostui kääntämään katseensa ponille, sen oli pakko lähteä tilanteesta karkuun ravilla, ettei poni vain hyökkää sen kimppuun.

Sänkkärikuvan © Petra

Toisessa blogissa on arvonta!

http://suvi-thisismylife.blogspot.com/2011/12/arvonta-haaste-ja-vahan-muutakin.html

Sinne kaikki katsomaan ja osallistumaan! Kyllä tähänkin blogiin vielä arvonta tulee, kunhan saan riittävästi lukijoita ;)

tiistai 27. joulukuuta 2011

Kuolain vaiko eikö?




Kun Lasse tuli minulle, sillä käytettiin kolmipalaa kentällä ja olympiaa maastossa. En tiennyt tuolloin kuolaimista juuri mitään muuta, kuin että ne ovat hyvät kääntämiseen ja ohjaamiseen. Jos hevonen ei kääntynyt, vedin vähän kovempaa. Jos se ei pysähtynyt maastossa, riuhtaisin ohjista lähes kaikin voimin.

Jossain vaiheessa selvisi, ettei Lasselle sovi nivelletty kuolain lainkaan, matalan kitalaen vuoksi. Aloin käyttämään suoraa kuolainta. Kentällä menin normaalilla suoralla kuolaimella, maastoon oli pelhamit deltaohjalla. Kun saimme luottamusta, riitti maastoon pelkkä suora kuolain.

Huomasin ja tiesin, että Lasse on herkkä suustaan, eikä sietänyt yhtään kovempaa kättä. Silti ratsastin sillä turhan kovasti. En ajatellut, millaista vahinkoa voin kuolaimella saada aikaan. En koskaan miettinyt, mitä siellä suussa todella tapahtuu. Koskaan sitä ei ole minulle kerrottu, vaan olen sen itse joutunut oppimaan. Parhaiten olen oppinut katsomalla videoita. Parhaiten opettaa videot, joissa on oikeasti selvästi näytetty, miten kuolain vaikuttaa suussa. Toki onhan nuo hieman karrikoituja suurin osa, mutta paremmin se karrikoitu materiaali jää mieleen.

Tätä videota katsoessani tajusin todella, miten kuolaimella voi satuttaa hevosta. Jos kuolain osuu hampaisiin, kipu heijastuu koko päähän. Tietäähän sen - yritäpä itse iskeä hampaitasi vasten rautaa. Niin, teki kipeää, eikö? Surullisinta on, että vaikka itsekin olen tiennyt tämän, niin silti olen repinyt Lassea kuolaimella. Olen rankaissut sitä ohjia repimällä, jossei se ole ymmärtänyt epäselviä apujani. Monta, monta kertaa olisin voinut pistää kuolaimen Lassen suun sijaan omaan suuhuni ja repäistä silloin. Miksi sitten riuhtaisin Lassea? En tiedä. Rehellisesti sanottuna, en tiedä. Ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. Onneksi Lasse on kiltti, ja antaa virheeni anteeksi.

Lassen kanssa olen tehnyt enemmän virheitä kuin yhdenkään muun hevosen kanssa, mutta samalla oppinut niistä kaikista eniten. Nykyään haluan mennä kumikuolaimella, jos joku suuosa on laitettava. En halua satuttaa herkkää hevostani tavallisella kuolaimella. Ja kuten olen huomannut, en tarvitse lainkaan kuolainta Lassen ohjaamiseen.

Toinen kuolain, mitä Lassella käytän kumikuolaimen, on hackamore, jossa ei myöskään ole suuosaa. Kun Lassella ei ole suussa mitään, se kulkee rennommin ja uskaltaa tukea paremmin ohjalle. Hackamorella pitää vain varoa, ettei Lasse painu liian linkkuun edestä, joten sitäkään kuolainta en käytä usein.

Vaikka en itse käytä normaaleja kuolaimia, en tuomitse silti muita jotka käyttävät niitä. On jokaisen valinta, kuinka kuolainta käyttää ja millaista haluaa käyttää. Kaikki hevoset eivät toimi niinkuin Lasse, sillä jokainen hevonen on yksilö. En halua edes puuttua muiden kuolaimiin, sillä omistajat tietävät parhaiten, mikä omalle hevoselle on hyväksi. Minä en osaa käyttää kuolainta täysin oikein, joten valitsen mahdollisimman pehmeän keinon (kumikuolaimet, ilman varusteita, kuolaimettomat, hackamoret). Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee, ja tämä on se, minkä minä näen parhaaksi oman hevoseni kohdalla.

Pikapostaus

Jouluratsastus meni meilläpäin ihan hyvin paria Lassen kiukuttelua lukuun ottamatta.

© Petra

Aluksi oli tarkoitus, että mukaan lähtee minä, äiti, Pete, Saimi ja Lasse. Äidin oli tarkoitus ratsastaa, minä taluttaisin ja jossain vaiheessa vaihdettaisiin. No, äidillä olikin sitten muuta menoa, joten menimme Peten, Saimin ja Lassen kanssa, ja Pete ratsasti alkumatkan. Lassella oli taas varovainen ilme kun tajusi että Pete on kyydissä, ja käveli tosi nätisti ja hitaasti, ettei Pete vain tippuisi. Päästiin aika pitkälle jo, kun Lasse alkoi sitten jumitttamaan ja vaihdettiin ratsastajaa ettei sattuisi mitään. Pääsin selkään ilman tuolia (joo, tämä on oikesti jo suuri juttu minulle, selkäni takia). Aluksi oli tarkoitus vain kävellä, mutta päätin sitten ottaa vähän ravia ja laukkaakin. Lasse oli intoa piukassa! Laukassa ei oikein meinannut pysyä ensin käsissä mutta keskusteltuamme asiasta meni sekin nätisti.


© Petra

Täällä riehui toissayönä kova myrsky, joka kaatoi valtavasti puita. Tämän vuoksi tallilla ei ollut sähköjä kun sinne illalla menin. Oli aika mielenkiintoista varustaa hevonen auton valoissa! Menin ihan nopean perusharjoituksen, kun kenttäkin oli vähän jäässä ja auton valot eivät kovin paljoa valaisseet. Lasse oli hyvä, niinkuin se on ollut nyt pidemmän aikaa. Pienimuotoinen loma tuossa jokin aika sitten teki sille hyvää.

© Petra

Katsoin äsken yhden videon Youtubesta, ja tulen siitä jossakin vaiheessa tänne varmasti kirjoittamaan. Katson videon pari kertaa uudestaan ja kirjoitan mietteeni heti kun on riittävästi aikaa.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Video

Kovasti oli tarkoitus kirjoittaa paljon tekstiä tänään tänne blogiin, mutta päätin tehdä sen sijaan videon. Mielipiteitä saa kertoa :)



Videoiden © Petra

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Iloista joulua ja onnellista uuttavuotta!


Vaikkakin vähän myöhässä....
 Tekstiä jouluratsastuksesta tulee jossain vaiheessa :)

maanantai 19. joulukuuta 2011

Pystyharjan leikkaus


 Tämä postaus edustaa vain minun tapaani leikata pystyharja. Tapoja on varmasti yhtä monta kuin tekijöitä!

Jos leikkaat pitkästä harjasta pystyharjan, varaudu, että pari ensimmäistä kertaa leikkaaminen on todella vaikeaa eikä harja meinaa pysyä pystyssä. Sinnikkyyttä, kyllä se vielä pystyharjaksi muuttuu vaikka alkuun lärpättää miten sattuu :) Kun hevosella on jo ennestään pystyharja, on leikkaaminen huomattavasti helpompaa ja jälki siistimpää.

Mikäli hevonen ei ole omasi, muista AINA kysyä omistajalta lupa ennenkuin teet mitään hevosen ulkonäköä muuttavaa!


Tässä tarvikkeet, mitä tarvitset kun alat leikkaamaan harjaa. Välineet riippuvat täysin hevosen harjan laadusta ja paksuudesta. Tärkeintä on ehdottoman terävät sakset!! Tylsillä askartelusaksilla on aivan turha edes yrittää leikata. Myös jouhenselvitysaine voi joidenkin hevosten kohdalla olla hyödyksi, jos harja on kovin paksu/takkuinen. Piikkisuka ja kampa helpottavat selvittämistä ja leikkaamista. Minun kampani oli hieman liian tiheäpiikkinen, joten lainasin Petran kampaa.

Tältä Lassen harja näytti ennen leikkausta siistimmältä puolelta. Se rehotti joka suuntaan ja oli todella pitkä. Lassella ei pysy pystyharja pitkään pystyssä, joten se pitäisi leikata todella usein.

Harjan leikkaus kannattaa aloittaa selvittämällä harja kunnolla. Takut häiritsevät leikkaamista ja kun ne selvitetään tässä vaiheessa, ei tule mitään "ylläreitä".

Selvitä harja tarvittaessa myös kammalla.


Tältä näyttää selvitetty harja. En laittanut jouhenselvitysainetta, ettei tulisi liian liukasta.


Suosittelen EHDOTTOMASTI käärimään hihat kun alkaa käyttämään saksia!! Parhain olisi jos pystyisi ottamaan pitkähihaisen paidan kokonaan pois, sillä pienet jouhenpätkät kutittavat valtavasti ja tarttuvat tiukasti vaatteisiin.



Ensimmäisen leikkauksen voi vetää vähän sinnepäin. Tässä vaiheessa tarkoitus hahmottaa vain haluttua pituutta. Suosittelen ottamaan hiukan kerrallaan! Itse tiedän miten lyhyeksi haluan harjan, joten siksi otan paljon kerralla.


Itse otan aina pienen tupsun harjaa, josta pidän kiinni vetäen samalla hiukan ylöspäin. Näin sakset leikkaavat paremmin harjan, eikä se pääse ns. karkaamaan saksista. Tästä leikattu jouhituppo on myös helppo heittää maahan eikä jää seikkailemaan omaan käteen tai hevosen kaulalle. Muistathan välillä pyyhkäistä hevosen kaulan, sillä pienet jouhenpätkät kutittavat myös sitä vietävästi.

Tältä näyttää yllämainitulla tavalla kynitty harja. Tästä asetelmasta on helppo lähteä korjaamaan harjan muotoa. Eli älä pelästy jos tukka näyttää kamalalta tässä vaiheessa! Leikkaa harja kuitenkin siihen muotoon jo tässä vaiheessa, että pisimmillään harja on siinä kohdassa, mikä on korkeimmalla kun hevonen menee kaula kaarella. Näin saat ohueenkin kaulaan lisää näyttävyyttä. Jos et osaa hahmottaa hevosen muodon korkeinta kohtaa, voit pyytää kaveria avustamaan ja ratsastamaan hevosen pyöreään muotoon, jolloin näet oikean kohdan.

Nyt päästään tositoimiin! Edellisen kuvan harjasta pitäisi saada siistin näköinen! Siitä sitten vain leikkaamaan ;) Itse tykkään enemmän leikata hevosen vasemmalla puolella, sillä oikeakätisenä saan leikkauskäden parempaan asentoon. Aloitan tällöin säkästä ja jatkan korviin päin. Tämä on kuitenkin makukysymys, joku voi tykätä aloittaa toiselta puolelta, joten selvitä kokeilemalla, kumpi puoli on itsellesi helpompi. Tässä vaiheessa vaaditaan kärsivällisyyttä! Älä missään nimessä sorru siihen, että "otanpa tuosta hiukan pois", koska siinä käy helposti niin, että et ole ikinä tyytyväinen ja loppujen lopuksi hevoselta puuttuu lähes koko harja... Pienenpieni hienosäätö kannattaa säästää myöhempään vaiheeseen, nyt on tarkoitus tehdä harjasta vain tasaisempi.

Tässä siistitty harja. Kuten voit huomata, vielä tässäkin vaiheessa harja hiukan rehottaa, varsinkin kuvan vasemmassa laidassa. Hätä ei ole tämän näköinen, nämä virheet voi korjata seuraavassa vaiheessa.

 Tästä vaiheesta ei ole kunnon selventävää kuvaa. Kuitenkin, kun olet siistinyt harjan, tulee sinun siirtyä hienosäätöön. Paintilla töhertämästäni kuvasta näkyy (vasemmalla), miltä harja näyttää takaapäin katsottuna ennen hienosäätöä. Oikealla puolella taas näkyy, miltä harjan kuuluisi näyttää hienosäädön jälkeen. Ideana on siis "pyöristää" harjan reunat, ettei ne ole terävät ja laatikkomaiset. Tällä tavoin saa kuriin myös sivulle hapsuttavat jouhet. Itse olen huomannut, että tämä onnistuu parhaiten kun seistessään hevosen vasemmalla puolella leikkaa oikean puolen hapsujouhet ja päinvastoin. Tässä pitää myös olla varovainen, ettei leikkaa liian suurta siivua harjan ulkoreunalta, vaan aivan uloimmat vaan, ja ajatuksena pyöristää, ei tehdä kulmia ja lovia.

Haluan pitää Lassella niskasiiliä, mutta se ei ole läheskään kaikilla tapana. Jos kuitenkin haluat leikata niskasiilin, kokeile ensin riimulla, että mihin kohtaan nahkavarusteet suunnilleen tulee. Muista että suitset tulee hieman lähemmäs korvia kuin riimu, sillä riimu valuu helposti taaemmas. Sitten vain nips naps, niin lyhyeksi harja siltä kohdalta kuin saat. Riimu on hyvä pitää tähän tapaan alempana kaulalla. Ei ole väliä, missä vaiheessa leikkausta leikkaat niskasiilin.


TADAA! Tässä valmis ja viimeistelty harja. Kannattaa ennen lopettamista vielä vähän "pemottaa" ja silittää harjaa rajusti eteen ja taakse, jolloin piilossa olleet hapsut tulevat esiin. Harjan kannattaa antaa myös olla pari päivää, ja sitten tehdä loppusilaus, kun jouhet on asettunet. Alla olevasta kuvasta voit katsoa, mitkä ovat ongelmakohtani.

Musta nuoli: Tämä kohta jää aina liian pitkäksi! Kuten voi päätellä, tuo kohta ei ole kaulan korkein kohta sen ollessa kaarella.... Valkoinen nuoli: Lähes joka leikkauksessa loppusilauksenkin jälkeen jää lovia. Olen kuitenkin oppinut jättämään ne rauhaan, sen jälkeen kun olen pari kertaa kyninyt harjan ihan olemattomaksi.

 Parhain vinkki minkä voin antaa pystyharjaa leikkaavalle, on se, että älä ole liian kriittinen itsellesi! Ellet ole ammatiltasi parturikampaaja, harja jää mahdollisesti aina jostakin vähän huonoksi. Se on kuitenkin uusiutuva luonnonvara, joka kasvaa hyvin nopeasti takaisin!


Mielipiteitä tästä postauksesta?